Tekijänoikeudet | Etsi | Palaute | Sivuston esittely | RSS

Pyhittäjä Diodor Jurjemäkeläinen (20.11. / 27.11.)

Karjalan valistajiin luettu pyhittäjä Diodor Jurjemäkeläinen, omalta nimeltään Diomid syntyi Turchasovon kylässä Kargopolin alueella Äänisjoella 1500-luvulla.

Varhaisessa nuoruudessa tehty matka Solovetskin luostariin teki niin suuren vaikutuksen Diomidiin, että hän jäi luostariin ja igumeni Antonij vihki hänet munkkeuteen 19 vuoden ikäisenä ja sai nimekseen Diodor.

Diodor kilvoitteli Solovetskin luostarissa useita vuosia kuuliaisesti ja ahkerasti toivoen kuitenkin koko ajan pääsevänsä joskus toteuttamaan hartaan toiveensa päästä joskus elämään erakkoelämää.

Myös Diodorin oma isä tuli luostariin, vihkiytyi munkiksi ja eli lopun elämäänsä luostarissa. Isän kuoleman jälkeen Diodor päätti toteuttaa haaveensa ja lähti vaeltamaan Solovetskin luostarin ympäristöön tapaamaan kilvoittelijoita. Matka epäonnistui ja Diodor tuotiin puolikuolleena takaisin luostariin. Tämä ei kuitenkaan lannistanut sitkeää kilvoittelijaa.

Pian toivuttuaan edellisen matkan rasituksista hän lähti uudelleen etsimään erakkoelämää ja asuttuaan ensin löytämässään tyhjässä keljassa, hän rakensi itselleen pienen majan, jossa jatkoi rukousta ja kilvoitteluaan.

Diodor piti kuitenkin yllä yhteyksiä omaan luostariinsa ja toi sieltä itselleen ja lähellä asuville muille erakoille ruokaa. Hän piti näistä kanssakilvoittelijoista huolta muutenkin ja jopa hautasi kivoittelussaan kuolleita tovereitaan.

Diodorin erimerkki rohkaisi muitakin samanlaisiin tekoihin, mutta tämä sai aikaan myös kateutta ja pahaa puhetta muissa veljestön jäsenissä. Sen seurauyksena igumeni hajoitutti työmiehillä erakkojen keljat ja käski raahata erakot takaisin luostariin. Diodor pääsyyllisenä teljettiin sairashuoneeseen ja pidettiin siellä vangittuna useita kuukausia.

Vapauduttuaan Diodor jätti luostarin ja purjehti mantereelle ja sieltä edelleen Kenajoelle, jossa yritti jälleen jatkaa kilvoitteluaan. Paikalliset asukkaat eivät kuitenkaan sallineet hänen jäädä sinne ja pahoinpitelyn seurauksena Diodor oli pakoitettu jatkamaan matkaansa.

Seuraavassa kohteessa Vodlajärven seutuvilla hän löysi vihdoin määränpäänsä Jurjemäen eli Georgioksen mäen (Jurjegoran). Sinne hän rakensi itselleen keljan ja aloitti jälleen ankaran kilvoittelunsa.

Erään ilmestyksen ja sitä seuranneiden tapahtumien seurauksena ja muun muassa ensimmäisen Romanov-suvun tsaarin, Mikael Fjodorovitš Romanovin eli tsaari Mihail I:n (1613-1645) ja hänen äitinsä nunna Marthan avustuksella Diodor rakensi Jurjemäelle kolme kirkkoa, joista yksi vihittiin Pyhälle Kolminaisuudelle, yksi Jumalanäidin ja yksi Solovetskin luostarin perustajien pyhittäjäisien Zosima (Sosima) ja Savvati Solovetskiläisen muistolle.

Luostarissaan Diodor koki koviakin koettelemuksia, mutta hän ei antanut niiden koskaan voittaa. Päin vastoin hän kiitti aina Jumalaa koettelemuksistaan ja jatkoi sitkeästi valitsemallaan tiellä eteenpäin.

Vuonna 1633 pyhittäjä Diodor Jurjemäkeläinen kuoli Kargopolissa ja hänen maatumaton ruumiinsa siirrettiin kaksi vuotta myöhemmin ensimmäisen oppilaansa Prohorin toimesta Jurjemäen luostariin.

Venäjällä pyhittäjän Diodorin muistoa kunnioitetaan marraskuun 20. päivänä, mutta Suomessa hänen elämäkertansa ja muistelupäivänsä on sijoitettu kalenteriin marraskuun 27. päivän kohdalle. Pyhittäjä Diodor Jurjemäkeläistä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistelupäivänä lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaina.

HAP

Kirjallisuutta:

• Munkki Serafim (toim.): Synaksarion, marraskuu
  • Pyhittäjä Diodor Jurjemäkeläinen, Karjalan valistaja ss. 379-383