Pyhä Feodorit Kuolalainen,
lappalaisten valistaja (17.8.)
Pyhä Feodorit lähti kotoaan varsin nuorena, vasta
kolmetoistavuotiaana ja meni Solovetskin
luostariin, jossa hänet vihittiin munkiksi myös
erittäin nuorena jo noin vuoden kuluttua. Hänet
asetettiin luostarissa viisaan munkin, isä Sosiman alaisuuteen
ja tässä asemassaan ja tehtävissään
hän sitten kasvoi viisaudessa ja hyveissä seuraavat
viisitoista vuotta. Tuon jakson aikana hänet vihittiin
myös diakoniksi
Novgorodin arkkipiispan toimesta.
Pyhä Feodorit vietti sitten vielä vuoden viisaan
ohjaajavanhuksensa kanssa, ennen kuin pyysi lupaa saada vierailla
muissakin luostareissa. Saatuaan luvan hän vieraili monissa
luostareissa ja tapasi useita kokeneita kilvoittelijoita mm.
pyhittäjä Aleksanteri
Syväriläisen omassa perustamassaan Syvärin
luostarissa.
Kaikilta näiltä kilvoittelijoilta ja heidän
kanssaan käymistään keskusteluista pyhä
Feodorit sai paljon hengellisiä kokemuksia, oppia ja
vaikutteita. Vietettyään kaksi vuotta pyhittäjä
Kyrillos Valgetjärveläisen luostarissa pyhä
Feodorit meni asumaan yksinäisyyteen luostaria ympäröivään
metsään. Tämän neljän vuoden kilvoittelujaksonkin
aikana hän oli kuitenkin yhteydessä muihin alueen
kilvoittelijoihin ja sai heiltä paljon oppia moniin hyödyllisiin
asioihin.
Isä Sosima vaistosi Solovetskissä kuolemansa lähestyvän
ja kirjoitti Feodoritille pyytäen häntä palaamaan
Solovetskiin. Pyhä Feodorit tekikin näin ja palveli
ohjaajavanhustaan noin vuoden ajan ja huolehti isä Sosimasta
hänen viimeisten vaiheidensa ja sairautensa ajan.
Tämän jälkeen pyhä Feodorit matkusti
Kuola-joen suulle ja otti tehtäväkseen lähetystyön
lappalaisten parissa yhdessä vanhus Mitrofanin kanssa.
Tämä Mitrofan tunnetaan paremmin hänen myöhemmällä
nimellään pyhittäjä Trifon
Petsamolaisena.
Yhdessä Mitrofanin kanssa pyhä Feodorit kastoi
epäjumaliaan palvovia lappalaisia kristinuskoon. Olosuhteet
munkkien elämiselle olivat ankaria, lappalaiset eivät
asuneet kylissä ja kaupungeissa, vaan kulkivat porojen
ja riistan mukana paikasta toiseen. Mutta munkit opettelivat
ensin heidän kielensä ja sitten opettivat heille
kristinuskoa ja käänsivät jopa rukouksia heidän
omalle kielelleen.
Pyhä Feodorit työskenteli lappalaisten parissa
noin kaksikymmentä vuotta. Tuona aikana hänet vihittiin
pyhään pappeuteen, diakonista papiksi.
Hänet siirrettiin sitten Novgorodin alueelle erään
luostarin igumeniksi
kahden vuoden ajaksi ja myöhemmin, kun hänet oli
korotettu arkkimandriitan
arvoon, hänestä tuli pyhän Efimin Vapahtajan
luostarin igumeni Suzdalissa viiden vuoden ajaksi.
Vuonna 1554 pyhä Feodorit lähetettiin herjattuna
ja ahdistettuna kahdeksi vuodeksi pyhittäjä Kyrillos
Valgetjärveläisen luostariin. Vapauduttuaan sieltä,
hän meni luostariin Jaroslaviin.
Tsaari Iivana Julma lähetti hänet vuonna 1558 Konstantinopoliin
keskustelemaan patriarkan kanssa Iivanan kruunajaisista. Palattuaan
tältä matkalta tsaari lahjoitti pyhälle Feodoritille
25 hopearahaa ja antoi hänelle vielä arvokkaan soopelitakin.
Hämmentyneenä näistä arvokkaista, mutta
ei toivotuista lahjoista, pyhä Feodorit myi turkin ja
antoi kaikki rahat pois köyhille.
Etsiessään rauhaa pyhä Feodorit meni Prilukin
luostariin Vologdassa. Sieltä pyhä Feodorit teki
ainakin kaksi vierailua käännyttämiensä
ja kastamiensa lappalaisten pariin. Karjalan
valistajiin lukeutuva pyhä Feodorit kuoli elokuun
17. päivänä vuonna 1571 Solovetskin luostarissa,
paikassa, jossa hänet oli vihitty munkiksi. Tuota kuolinpäivää,
elokuun 17. päivää muistellaan Suomen ortodoksisessa
kirkossa pyhän Feodorit Kuolalaisen, lappalaisten valistajan
muistopäivänä. Karjalan valistajien yhteinen
muistopäivä sijoittuu lokakuun
viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän
väliseen lauantaihin.
HAP
Kirjallisuutta:
- Erkki Piiroinen: Karjalan pyhät kilvoittelijat
- Autuas Teodorit lappalaisten valistaja (ss. 71-72)
|
