Pyhittäjä Herman Solovetskilaisen kotipaikaksi
mainitaan Solovetskin
luostarin omassa paterikonissa Tot'man kylä ja hän
lienee syntynyt vuoden 1400 tienoilla hurskaaseen, mutta yksinkertaiseen
perheeseen, jossa hän ei suuremmin saanut opillista sivistystä.
Hän ei ilmeisesti koko elämänsä aikana
oppinut lukemaan.
Pyhittäjä Herman Solovetskilainen vaikutti Vienanjoen
alueella jo 1400-luvun alkupuoliskolla, kilvoitellen muun
muassa Uikujoen varrella, josta hänet tapasi Valamon
luostarissakin kilvoitellut Kirillo-Beloozerskin luostarin
vanhus Savvati etsiessään syrjäistä kilvoittelupaikkaa.
Pyhittäjä Herman eli erakkona Vienanmereen laskevan
Viga- eli Uikujoen varrella sijainneen pienen tšasounan
lähistöllä. Tšasouna oli rakennettu sinne
1400-luvun alkuvuosikymmeninä.
Pyhittäjä Herman Solovetskilainen (yksityiskohta venäläisestä ikonista)
Herman puhui Savvatille Solovetskin saaresta ja molemmat
munkit ylittivät Vienanmeren ja asettuivat asumaan Solovetskiin.
Tämä tapahtui kentises vuosien 1428 - 1429 tienoilla.
He rakensivat itselleen keljat Sekir- (Sekirnaja-)
kukkuloiden lähettyville ja elivät siellä yhdessä
kuusi vuotta, minkä jälkeen pyhittäjä
Herman siirtyi joksikin aikaan Äänisjoelle (Onega-joelle).
Pyhittäjä
Savvati Solovetskilaisen (+1435) (muistopv
27.9) kuoleman jälkeen pyhä Herman jatkoi askeettisia
ponnistelujaan Solovetskin saarella yhdessä toisen erämaa-asukkaan,
pyhittäjä
Sosima (Zosima) Solovetskilaisen (muistopv 17.4.)
kanssa. Tällä Solovetskin saarella pyhittäjä
Herman elikin sitten kaikkiaan yli 50 vuoden ajan.
Ollen oppimaton ja lukutaidoton, mutta Jumalan kaitselmuksen
ansiosta viisas, pyhittäjä Herman tahtoi kuitenkin
varjella ja säilyttää pyhittäjäjien
Savvatin ja Sosiman muiston muidenkin ihmisten iloksi ja mielen
ylennykseksi. Siksi hän kutsui luokseen pappeja, jotta
he kirjoittaisivat muistiin pyhittäjäisien elämänkerrat
ja ne tapahtumat, joita heille sattui heidän elämänsä
aikana. Pyhittäjä Herman piti itsekin kovasti noiden
kirjoitettujen tekstien kuuntelemisesta luettuina, ja viimeisenä
ohjeenaan opetuslapsilleen ja seuraajilleen hän pyysi
näitä kokoamaan nuo kirjat luostarin suojaan.
Solovetskin luostarin normaaliin talouteen ja muuhun huolenpitoon
ja tarpeisiin liittyvät purjehdukset mantereelle olivat
raskaita ja vaarallisia sekä pitkiä vanhoille munkeille.
Eräällä tällaisella matkalla Novgorodiin
vuonna 1479 pyhittäjä Herman Solovetskilainen kuoli
pyhän Antoni Roomalaisen (muistopv 3.8.) Antonievin
luostarissa. Hänen ruumiinsa tuotiin Solovetskiin, mutta
joidenkin räyhääjien vuoksi hänet jouduttiin
hautaamaan pienen tšasounan luo Syväri- (Svir-)
joen lähistöllä olevaan Heuroilan kylään.
Vuonna 1484 hauta päätettiin kuitenkin siirtää
sinne, missä pyhittäjä itse oli työskennellyt
eli Solovetskiin. Siirron yhteydessä huomattiin, että
pyhittäjä Hermanin ruumis oli maatumaton.
Pyhittäjä Herman Solovetskilainen kanonisoitiin
pyhäksi Solovetskin veljestön toiveesta ja Holmogorodin
arkkipiispa Afanasijn suosituksella patriarkan ja tsaarin
toimesta yli kaksisataa vuotta kuolemansa jälkeen. Pyhittäjä
Herman haudattiin aluksi mahdollisesti vuonna 1484 Solovetskin
pyhän Nikolaoksen kirkkoon yhdessä pyhittäjä
Savvatin reliikkien kanssa, mutta kanonisoinnin jälkeen
reliikeille rakennettiin
oma kappeli ja myöhemmin ne siirrettiin vielä vuonna
1860 valmistuneeseen Solovetskin pyhän Hermanin kivikirkkoon.
