Pyhittäjä Jefrosin
Sinozerilainen (20.3.)
Pyhä Jefrosin (Eufrosynus)
Sinozerilainen, maalliselta nimeltään
Efraim, syntyi Karjalassa Laatokan lähistöllä
kuudennentoista vuosisadan toisella puoliskolla. Nuoruudessaan
hän eli lähellä Valamon luostaria ja myöhemmin
muutti Suur-Novgorodiin (Velikij Novgorodiin). Vietettyään
jonkin aikaa sielläkin, hän vetäytyi Novgorodin
laitamille, Bezhetskin "viidennekseen",
yhteen osaan Pjatini Novgorodskajaa, joka oli Suur-Novgorodin
syrjäisiä alueita.
Hänestä tuli ensin avustaja pieneen Doloskan kyläkirkkoon
noin 12 virstaa Železopolskan Ustiužnan kaupungista.
Sitten hänet vihittiin munkiksi Tihvinän Jumalanäidin
kuolonuneen nukkumisen luostarissa. Vuonna 1600 hän aloitti
erakkoelämän erämaassa, syrjäisellä
suoalueella. Täällä pyhittäjä pystytti
ristin ja kaivoi asuinkuopan asunnokseen. Tällä
paikalla hän sitten eli kaksi vuotta syöden vain
lähimaaston kasveja.
Lähialueen asukkaa löysivät hänet sattumalta
ja alkoivat tulla hänen luokseen saamaan hengellistä
ohjausta ja eräät heistä jopa jäivät
asumaan pyhittäjän luo. Vuonna 1612 puolalaiset
sotajoukkojen saapuminen Venäjälle sai aikaan ihmisten
siirtymisen suojaan piilossa olevaan erämaaluostariin.
Pyhittäjä Jefrosin ennusti, että puolalaiset
saattavat tulla myös erämaahan ja hän suositteli
kaikille pakenemista. Useimmat eivät uskoneet häntä.
"Miksi he eivät jättäisi tätä
paikkaa rauhaan?" he kyselivät ja vanhus vastasi:
"Tulin tänne kuolemaan Kristuksen puolesta."
Ne, jotka noudattivat pyhittäjän neuvoa pelastuivat,
mutta ne, jotka eivät uskoneet, kokivat kauhean kuoleman.
Pyhittäjä Joonalla oli myös joitain ihmisiä
luostarissaan. Kauhistuneina pyhittäjä Jefrosinin
ennustuksista, hän tahtoi paeta muiden ihmisten kanssa.
Mutta pyhittäjä Jefrosin veti hänet takaisin,
innoittaen munkkia jäämään luostariin
silläkin uhalla, että kuolee sinne.
"Veli Joona", pyhittäjä sanoi,
"miksi sinulla on tällainen raukkamainen pelko
mielessäsi? Kun taistelu alkaa, silloin pitää
osoittaa uskallusta. Me vannoimme elävämme ja kuolevamme
erämaassa. Meidän pitää olla uskollisia
maailmallemme, antaen itsemme Herran käsiin. Sellaisessa
tapauksessa kuoleman seuraus on rauha. Kuolema on toissijainen
maallikoille. He eivät ole sidottuja omaan maailmaansa
ja heidän tulee säästää itsensä
omien lastensa vuoksi."
Tämän jälkeen pyhittäjä pukeutui
skeemaan (skeemamunkin
asuun) ja vietti koko yön rukoillen. Seuraavan päivänä,
maaliskuun 20. päivänä puolalaiset joukot saapuivat
luostariin. Skeemamunkiksi pukeutuneen pyhittäjä
tuli esiin keljastaan seisoi ylöskohotetun ristinsä
kanssa. Vihollinen sanoi hänelle: "Vanhus, anna
meille luostarisi arvoesineet."
"Kaikki omaisuuteni ja nämä luostarin
arvokkuudet ovat Kaikkein Puhtaimman Jumalan Äidin kirkossa",
hän vastasi. Näin hän siis viittasi hengellisiin
aarteisiin, joita ei voi varastaa. Tätä ymmärtämättä
roistot ryntäsivät kirkkoon ja yksi heistä
veti esiin miekkansa ja pisti sillä pyhittäjä
Jefrosinia kaulaan. Kaula oli puoliksi poikki ja pyhä
vanhus putosi maahan kuolleena. Kun puolalaiset palasivat
kirkosta vihaisina, etteivät olleet löytäneet
mitään kirkosta, eräs heistä katkaisi
pyhittäjän pään kirveellä. Myös
pyhä Joona menetti henkensä tässä hyökkäyksessä.
Hurskas kristitty, Ivan Suma, oli myös jäänyt
luostariin munkkien kanssa. Puolalaisten riehuessa hän
oli pyhittäjän keljassa. Tuskallisista haavoista
huolimatta Ivan säästyi hengissä tältä
rosvojoukolta ja selvisi hengissä, mutta tajuttomana.
Puolalaisten lähdettyä hän palasi tajuihinsa
ja kertoi pojalleen Emilianille, mitä oli tapahtunut.
Lähistön asukkaat saivat tietää näistä
luostarin tuhoista ja pyhittäjä Jefrosinin marttyyrikuolemasta.
Pyhittäjän ruumis haudattiin kunnioittaen maaliskuun
28. päivänä. Saman päivänä he
hautasivat myös pyhän Joonan ja kaikki muutkin,
jotka olivat menehtyneet hyökkäyksessä.
34 vuoden kuluttua pyhittäjän kuolemasta eräs
Mooses niminen mies rakensi uuden kirkon ja omisti sen Pyhälle
Kolminaisuudelle. Novgorodin metropoliitta Makarin siunauksella
maatumattomat pyhittäjä Jefrosinin reliikit siirrettiin
maaliskuun 25. päivänä vuonna 1655 uuteen relikvaarioon,
pyhäinjäännösarkkuun kellotornin vierelle.
Pyhittäjä Jefrosin kanonisoitiin Venäjän
ortodoksisen kirkon toimesta kesäkuun 29. päivä
vuonna 1912. Ortodoksinen kirkko muistelee häntä
aina maaliskuun 20. päivänä. Pyhittäjä
Jefrosinia muistellaan myös Karjalan
valistajien yhteisenä muistopäivänä,
joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän
ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.
HAP
|
