Pyhittäjä Makari Roomalainen
(19.1. ja 15.8.)
Karjalan valistajiin
luettava pyhä Makari Roomalainen oli
syntyjään roomalainen, aivan kuten nimikin kertoo.
Hän syntyi roomalaiskatoliseen perheeseen joskus 1400-luvun
loppupuolella. Vanhemmat kasvattivat häntä hurskaudessa
ja antoivat hänelle loistavan koulutuksen. Makarios ei
kuitenkaan välittänyt loistavasta urasta ja katoavasta
kunniasta, vaan keskittyi siihen, miten hän voisi pelastaa
sielunsa.
Makari reformaation pyörteissä
Hän eli aikana, jolloin kristittyä länttä
ravisteli protestanttinen reformaatio. Pyhittäjä
Makari suri ympärillä näkemäänsä
synnin pimeyttä ja turhuutta. Kyynelsilmin hän hän
pyysi Jumalaa osoittamaan hänelle pelastuksen tien, mutta
jäi ilman vastausta. Hiljalleen hän ymmärsi,
että hän saattaisi löytää pelastuksen
sataman ortodoksisesta kirkosta. Hän jakoi omaisuutensa
köyhille, pukeutui yksikertaisesti ja suuntasi kohti
itää.
Pyhittäjä Makari jätti Rooman salaa ja asettui
Venäjälle rahattomana ja vanhoihin vaatteisiin pukeutuneena.
Koettelemusten jälkeen hän saapui Novgorodiin, missä
hän iloitsi suuresti nähdessään paljon
kirkkoja luostareita. Yhden näistä luostareista
oli perustanut kolme vuosisataa aikaisemmin hänen maamiehensä
pyhittäjä Antoni Roomalainen (Novgorodilainen)
(muistopv 3.8.).
Makari Syvärin luostarissa
Myöhemmin pyhittäjä Makari saapui Syväri-joen
rannalle, mihin pyhittäjä Aleksanteri
Syväriläinen (muistopv 17.4 ja 30.8.)
oli perustanut Pyhän
Kolminaisuuden luostarin. Pyhittäjä Aleksanteri
otti vastaan Makarin liittäen hänet ortodoksiseen
kirkkoon ja vihkien hänet munkiksi luostarissaan. Makari
kuitenkin kaipasi yksinäisempää elämää
ja siksi hän igumenin
siunauksella muutti Lenza-joen saareen, lyhyen matkan päähän
Novgorodista, missä hän ryhtyi viettämään
ankaraa askeettista elämää.
Talvet olivat kylmiä ja kesät kuumia ja kosteita.
Soinen seutu oli täynnä itikoita, jotka kiduttivat
pyhittäjää. Makari eli marjoilla, juurilla
ja yrteillä. Joskus jopa karhut saattoivat tulla ruokailemaan
samalle paikalle ja ne antoivat pyhittäjän helliä
niitä.
Erämaan hengellinen valo
Tuollainen suuri hengellisen elämän lamppu ei voinut
olla piilossa kauaa. Eräänä sateisena yönä
joku koputti hänen oveensa ja pyysi päästä
sisälle. Joitain ihmisiä, todennäköisesti
metsästäjiä, tuli sisälle hänen keljaansa.
Ihmetellen hänen olemustaan ja kasvoilta paistavaa jumalallista
valoa, miehet pyysivät hänen siunaustaan. He kertoivat
tulleensa metsään vain metsästämään,
mutta pyhittäjän rukouksien ja Jumalan johdatuksesta
he löysivät pyhittäjän.
”Ei se ollut minun rukousteni vuoksi”,
sanoi pyhittäjä heille, ”vaan Jumalan
armo johti teidät tänne”.
Ruokailtuaan ja juteltuaan sekä rukoiltuaan, pyhittäjä
näytti miehille tien pois suoalueelta. Pyhittäjä
aavisti oman rauhan katoavan nyt, kun asuinpaikka tuli tunnetuksi.
Hänen tuskansa kuitenkin hieman lievittyi, koska useat
ihmiset etsivät hänet käsiinsä kysyäkseen
neuvoa ja rukoillakseen.
Pyhittäjä päätti kuitenkin vetäytyä
syvemmälle erämaahan, vaihtaen ylevän paikkansa
Lezna-joen vasemmalle rannalle. Mutta täälläkään
hän ei kauaa saanut olla rauhassa, kun ihmiset jo löysivät
hänen luokseen. Toisinaan tulinen patsas nousi ylös
taivaalle yöllä hänen asuinpaikastaan, toisinaan
päivisin Jumalan armo sai aikaan tuoksuvan savupilven.
Näiden merkkien avulla paikallinen väestö löysi
hänet kerta toisensa jälkeen.
Luostari saa alkunsa
Jotkut vierailijoista pyysivät saada jäädä
asumaan pysyvästi lähelle pyhittäjää
ja saada olla hänen ohjauksessaan. Kun Makari näki,
että tämä oli Jumalan tahto, hän ei evännyt
tätä näiltä pyytäjiltä. Hän
antoi siunauksensa rakentaa keljat ja tämä oli hänen
luostarin alku.
Vuonna 1540 he rakensivat puukirkon, joka omistettiin Jumalasynnyttäjän
kuolonuneen nukkumiselle. Pyhittäjä Makari vihittii
pyhään pappeuteen Novgorodin piispan, myöhemmin
koko Venäjän metropoliitan, Makarin toimesta. Piispa
määräsi pyhittäjä Makarin myös
luostarin johtajaksi, igumeniksi.
Pyhittäjä Makari oli hyvänä esimerkkinä
kaikessa muille ja hänelle Jumala oli antanut selvännäkemisen
ja ihmeiden tekemisen lahjan. Vuosien kuluttua hän luovutti
luostarin yhdelle oppilaistaan ja palasi asumaan saarelle,
jossa oli aikaisemmin asunut. Siellä hän jätti
henkensä Jumalan huomaan elokuun 15. päivänä
1550. Hänen opetuslapsensa hautasivat oppi-isänsä
perustamansa Jumalansynnyttäjän luostarin kirkon
vierelle.
Hengellinen luostari ja sen tuhoutuminen
Pyhittäjä Makarin luostari ei koskaan ollut varakas
eikä veljestöltään suurilukuinen, mutta
sen sijaan se oli kuuluisa korkeasta hengellisyydestään.
17. vuosisadalla useat Novgorodin alueen luostareista tuhottiin
ruotsalaisten maahantunkeutujien toimesta. Myös pyhittäjä
Makarin erakkola poltettiin vuonna 1615 ja joitakin munkkeja
tapettiin miekoilla.
18. vuosisadalla luostarista tuli Pietarissa sijaitsevan
pyhän Aleksanteri Nevskin lavran alusmaa. Keisatinna
Katariina sulki sen vuonna 1764, kuten hän teki myös
monelle muullekin luostarille ja siitä tuli seurakuntakirkko.
Siitä huolimatta, että pyhiinvaeltajat tulivat paikalle
kunnioittamaan pyhittäjän pyhäinjäännöksiä
ja juhlistamaan hänen muistopäiväänsä,
paikka raunioitui.
19. vuosisadan keskivaiheilla jotkut hyväntekijät
kunnostivat kaksi kirkkoa ja ihmeitä tekevän lähteen,
josta pyhittäjä itsekin oli juonut vettä. Tuohon
aikaan vanha pappi asui paikalla ja toimitti jumalanpalvelukset
kuolemaansa asti. Vuonna 1894 luostarissa aloitettiin jälleen
toiminta pappismunkki Arsenin toimesta, joka otti käyttöön
antiokialaisen typikonin.
Luostari tuhottiin kuitenkin neuvostovallan aikana vuonna
1932.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Makari
Roomalaista vuosittain elokuun 15. päivänä
(ei suomalaisessa kalenterissa; päivä on siis
hänen kuolinpäiviänsä) sekä
tammikuun 19. päivänä (hänen nimipäivänään).
Häntä muistellaan myös Karjalan
valistajien yhteisenä muistopäivänä,
joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun
viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän
väliseen lauantaihin.
HAP
- Munkki Serafim (toim.): Synaksarion - tammikuu
- Pyhittäjä Makari Roomalainen, Karjalan pyhä
ss. 313-314
|
