Pyhittäjä Sosima Solovetskilainen
(17.4.)

Pyhittäjä Sosima Solovetskiläinen
(yksityiskohta venäläisestä ikonista) |
|
Pyhittäjä
Sosima (Zosima) Solovetskiläinen, Solovetskin
luostarin igumeni
ja pohjoisen Venäjän suuri hengellinen valo oli
yksi kinobioottisen
luostarin (eli yhteiselämään perustuvan
luostarin) perustajista Solovetskin saarelle. Hän
syntyi varakkaaseen perheeseen Novrorodin hiippakunnassa,
Tolvuin eli Tolvaojan kylässä lähellä
Äänisjärveä. Jo lapsesta lähtien
hän kasvoi jumalanpelossa ja vanhempiensa, Kaurin (Gabriel)
ja Varvaran (Barbara), kuoleman jälkeen hän
luopui omaisuudestaan ja otti vastaan munkkeuden.
Etsiessään yksinäistä paikkaa, hän
matkusti Vienanmeren rannoille, jossa hän kohtasi pyhän
Herman Solovetskilaisen
(muistopv 30.7.) Suma-joen suulla. Pyhittäjä
Herman kertoi Sosimalle asumattomasta saaresta, missä
hän oli viettänyt kuusi vuotta yhdessä pyhittäjä
Savvati Solovetskilaisen
(muistopv 27.9.) kanssa.
Noin vuoden 1436 tienoilla erakot ylittivät meren ja
rantautuivat Solovetskin saaren rantaan. Siellä pyhittäjä
Sosima näki näyn kauniista kirkosta taivaalla. Omin
käsin hän munkit sitten rakensivat saareen keljansa
ja aidatun alueen ja aloittivat viljelemään maata.
Kerran myöhään syksyllä pyhittäjä
Herman joutui menemään asioille mantereelle. Syksyisten
säiden vuoksi hän ei voinut palata takaisin. Pyhittäjä
Sosima jäi yksin saareen koko talveksi. Hän koki
monia koettelemuksia taistelussa demonien kanssa. Nälkäkuolemakin
oli aivan hiuskarvan varassa, mutta ihmeellisesti kaksi muukalaista
saapui paikalle ja he jättivät Sosimalle lisää
leipää, jauhoja ja öljyä. Keväällä
pyhittäjä Hermanin palatessa Solovetskiin kalastaja
Markuksen kanssa, hän toi lisää ruokaa ja erilaisia
laitteita verkoilla kalastamiseen.
Kun saarelle oli aikojen saatossa kokoontunut useita erakkoja,
pyhittäjä Sosima rakensi pienen puisen kirkon Kristuksen
kirkastumisen muistolle sekä lisäksi rakennettiin
trapeša. Pyhittäjä Sosiman pyynnöstä
igumeni lähetti Novgorodista perustettuun luostariin
antiminssin kirkkoa
varten pappismunkki Paavalin mukana. Täten maineikas
Solevetskin luostari sai alkunsa. Pappismunkki Paavali ei
kauaa viihtuýnyt kylmällä saarella, vaan
palasi pian takaisin.
Kaukaisen saaren ankarissa olosuhteissa munkit oppivat elämään
kaikkea säästäen. Mutta Novgorodista Solovetskiin
lähetetty uusi igumeni Feodor ei myöskään
sopetunut ankariin oloihin ja niin veljestö valitsi pyhittäjä
Sosiman igumeniksi.
Pyhittäjä Sosima teki kovasti töitä rakentaakseen
luostarin sisäistä elämää. Hän
otti käyttöön tiukan kinobioottisen
(eli yhteiselämään perustuvan) luostarielämän.
Vuonna 1465 hän siirsi pyhittäjä Savvatin
reliikit Solovetskiin Uikujoelta (Viga-joelta). Luostari
kärsi noihin aikoihin paljon Novgorodin aatelisten toimista,
sillä he takavarikoivat usein munkkien kalansaaliita.
Pyhittäjä oli pakotettu menemään Novgorodiin
pyytämään arkkipiispan suojelusta.
Arkkipiispan pyynnöstä hän vieraili aatelisten
kotona ja pyysi heitä olemaan raunioittamatta luostaria.
Vaikutusvaltainen ja rikas Martta Boretskaja antoi määräyksen
viedä hänet epäkunnioittavasti ulos, mutta
jo hetken kuluttua katui tekoaa ja pyysi pyhittäjää
aterialle. Siinä aterioidessaan pyhittäjä näki
yhtäkkiä kuusi maineikasta aatelista istumassa ilman
päitään. Pyhittäjä kertoi näystä
opetuslapselleen Danielille ja ennusti lähetyvää
kuolemaa noille aatelisille. Ennustus toteutuikin vuonna 1478,
kun pajarit teloitettiin Iivana III:n (1462-1505)
Novgorodin valtauksen yhteydessä.
Pian näiden kuolemien jälkeen pyhittäjä
alkoi itse valmistua kuolemaansa kaivamalla oman hautansa
Kirkastumisen kirkon alttarin taakse. Hän kuolikin 17.
päivänä huhtikuuta vuonna 1478. Kyseinen päivä
on ortodoksisessa kirkossa Karjalan
valistajiin kuuluvan pyhittäjä Sosima Solovetskilaisen
muistopäivä. Myöhemmin samalla paikalle rakennettiin
pieni kappeli reliikkien
päälle. Hänen sekä pyhittäjä
Svvatin reliikit siirrettiin vuonna 1566 elokuun 8. päivänä
Kirkastumisen katedraalissa olevaan pyhittäjille omistettuun
sivukappeliin. Tuota päivää muistellaan vuosittain
reliikkien siirtopäivänä. Häntä muistellaan
myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä,
joka sijoittuu lokakuun
viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän
väliseen lauantaihin.
Pyhittäjä Sosimaa pidetään mehiläistenhoitajien
suojelijana ja hänen sanotaan suojelevan ihmisiä
mehiläisen pistoksista, siksi häntä kutsutaan
jopa toisinaan "Mehiläistenhoitajaksi".
HAP
Kirjallisuutta:
- Erkki Piiroinen: Karjalan pyhät kilvoittelijat
- Pyhittäjä Sosima Solokkalainen ss. 43-49
Katso myös:
|