Pyhä Gregorios Palamas kuvattuna kreikkalaisen
luostarin freskossa (kuva: HAP)
Pyhä Gregorios syntyi luultavasti Konstantinopolissa
vuonna 1296 anatolialaiseen aatelisperheeseen. Hänen
isänsä Konstantinos Palamas oli keisari Andronikos
I:n uskottu ja kruununperillisen kasvattaja. Jo nuoruudestaan
saakka hän tunsi suurta mieltymystä luostarielämään,
tähän vaikutti varmasti suuresti hänen teologian
opettajansa, mm. Filadelfian metropoliitta Teoleptos, jonka
kirjoituksia löytyy myös Filokaliasta. Gregorios
onnistui suostuttelemaan jopa omat veljensä (Makarios
ja Teodosios) ja sisarensa yhdessä leskeksi jääneen
äitinsä (Kallone) ja palvelijoitten kanssa menemään
luostariin. Noin vuonna 1317-18 hän meni kahden veljensä
kanssa Athos-vuorelle, missä he ensitöikseen opettelivat
sisäisen rukouksen perinteisen hesykastisen tavan mukaan
munkki Nikodemoksen oppilaina.
Pyhä Gregorios oli munkkina Athos-vuorella mm. Suuressa
lavrassa, Esfigmenoksen luostarissa ja erakkona erämaassa
Glossian alueella. Mutta turkkilasten maahan tunkeutumisen
seurauksena hän oli pakotettu pakenemaan Tessalonikiin,
jossa hänet määrättiin papillisiin tehtäviin
vuonna 1326. Myöhemmin hän siirtyi vielä elämään
erakkona vuorille lähelle Beroiaa (nykyään
Veria) ja lopulta kuitenkin palasi Athokselle vuonna 1331.
Suuri lavra eli Megisti lavra - Athoksen ensimmäinen
ja suurin luostari,
jossa pyhä Gregorioskin asui 1300-luvulla (kuva:
HAP)
Kuusi vuotta myöhemmin hän tuli sotketuksi kiistaan
Italian Calabriasta kotoisin olevan kreikkalaisen munkki Barlaamin
kanssa. Barlaamin epäillään olleen uniaatti
eli hän tunnusti roomalaiskatolisen paavin ylivallan.
Bysantissa hän kuitenkin esiintyi ortodoksina munkkina
ja tuli jopa valituksi Konstantinopolin yliopiston professoriksi.
Skolastisen koulutuksen saanut Barlaam uskoi, että filosofeilla
oli parempi tieto Jumalasta, kuin mitä profeetoilla oli
ollut ja hän arvosti kasvatusta ja opiskelua enemmän
kuin sisäistä rukousta ja mietiskelyä. Sellaisenaan
munkit tuhlasivat aikaansa sisäiseen rukoukseen, kun
heidän olisi pitänyt opiskella, arveli Barlaam.
Mutta pyhä Gregorios sanoi profeetoilla todellisuudessa
olevan suurempi tietous Jumalasta, koska he olivat todella
nähneet Jumalan tai kuulleet Jumalaa. Kun esitettiin
kysymys, miten on ihmiselle mahdollista saada tai omata tietoa
ihmeellisestä ja tiedon ulottumattomissa olevasta Jumalasta,
vastauksessaan pyhä Gregorios teki eron Jumalan olemuksen
(kreikaksi ousia) tuntemiselle ja Hänen voimansa
(kreikaksi energeiai) tuntemiselle. Hän muistutti
ortodoksisesta opista, joka opettaa, että on mahdotonta
tuntea Jumala (tietää, kuka Jumala on),
mutta on mahdollista tuntea Jumala Hänen voimassaan (tietää,
mitä Jumala tekee ja kuka Hän on suhteessa luomiseen
ja ihmiseen), koska Jumala tuli itse ihmiseksi. Näin
sanoessaan hän tietysti viittasi kappadokialaisiin isiin
ja muihin aikaisempiin kristillisiin kirjoittajiin ja kirkkoisiin.
Pyhä Gregorios kirjoitti hesykasmia puolustaessaan teoksen
'Pyhää vaikenemista harjoittavien puolustus',
jossa käsitellään mm. jumalallista valoa.
Pyhä Gregorios vakuutti, että apostolit Pietari,
Jaakob ja Johannes todistaessaan Kristuksen kirkastumista
Taaborin vuorella todellisuudessa näkivät Jumalan
luomattoman valon. Muillekin on mahdollista saada nähdä
tuo sama luomaton Jumalan valo varman hengellisen kurin ja
sisäisen rukouksen avulla, silti ei kuitenkaan millään
automaattisella tai mekaanisella tyylillä. Osallisuus
Kristuksessa näkyväksi tulleesta luomattomasta valosta
tarjoaa ihmiselle pelastuksen, vapauden pettymyksistä
ja katkeruudesta.
Vuonna 1341 koolle kutsuttu kirkolliskokous vahvisti Konstantinopolissa
pyhän Gregorioksen opin ortodoksisuuden ja Barlaam joutui
pakenemaan Italiaan, jossa hän siirtyi kokonaan roomalaiskatolisuuteen,
ollen myöhemmin piispa ja kardinaali.
Barlaamia seurasi kuitenkin muita vastustajia, mm. munkki
Akyndinos ja kiistely jatkui. Myös patriarkka Johannes
Kokkas asettui vastustamaan pyhää Gregoriosta. Pyhä
Gregorios laitettiin myös vankilaan, vaikka syynä
saattoi enemmänkin olla poliittiset ristiriidat.
Tessalonikin arkkipiispa
Vuonna 1347 vaiherikkaiden vuosien jälkeen jälleen
koolle kutsuttu kirkolliskokous vapautti hänet ja hänestä
tuli Tessalonikin arkkipiispa, mutta poliittisen ilmapiirin
vuoksi hän ei voinut ottaa tehtävää vastaa
ennen kuin vuonna 1350. Ollessaan vuonna 1354 matkalla pääkaupunkiin,
turkkilaiset ottivat hänet kiinni ja panivat vankilaan
yli vuodeksi.
Palveltuaan yhdeksän vuotta arkkipiispana pyhä
Greogorios Palamas kuoli vuonna 1359 ja hänet kanonisoitiin
lähes välittömästi vuonna 1368. Useita
hänen kirjoituksiaan ja opetuksiaan on koottu myös
mm. Filokaliaan. Suuri osa hänen kirjoituksistaan odottaa
silti yhä kääntämistä.
Pyhän Gregorios Palamaksen reliikkejä säilytetään
hänen muistolleen pyhitetyssä katedraalissa Tessalokissa.
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa tätä suurta rukoilijaa
ja rukouksen opettajaa kahtena eri muistopäivänä:
toinen on kiinteästi aina marraskuun 14. päivä
ja toinen pääsiäisestä ja Suuresta
paastosta riippuen Suuren paaston toisena sunnuntaina,
jota nimitetäänkin Pyhän Gregorios Palamaksen
sunnuntaiksi.
Pyhän Gregorios Palamaksen opetuksia Internetistä
poimittuna:
”Jumalaa ei voi oppia tuntemaan älyllisen
kehityksen kautta, vaan ainoastaan yhteydessä Jumalaan
eli palautettuna luonnolliseen tilaansa ihminen voi saada
välittömän tiedon ja kokemuksen Luojastaan.
Ihmisen on mahdotonta omistaa Jumala sisimmässään
tai yhdistyä Hänen käsittämättömään
valkeuteen, ellei ihminen puhdistu hyveen kautta ja nouse
itsensä yläpuolelle.”
” Kirkon hengellinen elämä rakentuu kokemukselliseen,
osallistuvaan ja voimalliseen suhteeseen Jumalan ja ihmisen
välillä. Kristillinen elämä on hengellistä
toimintaa, jossa yhdistyvät erottamattomasti toisiinsa
Kirkon opetus ja käytäntö.”
"Teologia ei ole pelkästään puhetta
Jumalasta, vaan ensisijaisesti läheistä yhteyttä
Häneen"
”On olemassa kolmenlaisia teologeja. Ensiksi ovat
ne, joilla on suora kokemus elävän Jumalan jumalallisista
energioista, tällä tarkoitetaan pyhiä ihmisiä;
ja he ovat ainoat todelliset teologit. Toiseksi ovat ne, joilla
ei ole tätä suoraa Jumalan kokemusta, mutta jotka
kuitenkin luottavat pyhiin ihmisiin; myös he voivat olla
aitoja teologeja, mikäli he pysyvät uskollisina
pyhien isien todistukselle. Sitten kolmanneksi ovat ne, joilla
ei ole henkilökohtaista kokemusta ja jotka eivät
luota pyhiin ihmisiin; he ovat huonoja teologeja.”
” Tee kuvia myös pyhistä ihmisistä
ja kumarra niitä - ei jumalina, sillä se on kiellettyä,
vaan osoittaaksesi yhteyden, kiintymyksen ja ylenpalttisen
kunnioituksen tunteita, sillä kuvien kautta mieli kohoaa
ajattelemaan pyhiä. Tekihän Mooseskin kerubien kuvat
kaikkein pyhimpään. Kaikkein pyhin oli taivaallisten
vertauskuva, kun taas etumainen huone, pyhä, kuvasi koko
maailmaa. Mooses ei kutsunut etumaista huonetta pyhäksi
kunnioittaakseen luotua, vaan ylistääkseen sen välityksellä
maailman Luojaa, Jumalaa. Älä sinäkään
palvo jumalina Valtiaan Kristuksen ja Hänen pyhiensä
ikoneja, vaan kumarra niiden välityksellä Häntä,
joka ensin loi meidät omaksi kuvakseen ja sitten sanomattomasta
ihmisrakkaudestaan katsoi hyväksi ottaa itsekin päälleen
oman meidän kaltaisen kuvansa - ja siten tulla kuvattavaksi.”
” Olet kuullut kuinka ylimaalliset enkelit ovat
muuttumattomia ja näkymättömiä ja ylhäältä
langennut pahuuden enkeli on äärimmäisen viekas,
ovela eksyttämään, älykäs ja katala.
Älä kuitenkaan rinnasta sen enempää hyviä
enkeleitä kuin pahuuden ruhtinastakaan Jumalaan. Näet
taivaan avaruuden ja monenlaista liikettä taivaankannella,
näet auringon kirkkaan säteilyn, kuun valon ja tähtien
tuikkeen, hengität raitista ilmaa, ihailet kaikkea mitä
maa ja meri tuottavat. Älä kuitenkaan tee mitään
niistä jumalaksi itsellesi. Kaikki ne ovat ainoan Jumalan
alamaisia ja vain luontokappaleita, jotka Hän on sanallaan
tuonut olemattomuudesta olemiseen.”