Tekijänoikeudet | Etsi | Palaute | Sivuston esittely | RSS

Pyhä Gregorios (Grigorios) Palamas

Pyhä Gregorios syntyi luultavasti Konstantinopolissa vuonna 1296 anatolialaiseen aatelisperheeseen. Hänen isänsä Konstantinos Palamas oli keisari Andronikos I:n uskottu ja kruununperillisen kasvattaja. Jo nuoruudestaan saakka hän tunsi suurta mieltymystä luostarielämään, tähän vaikutti varmasti suuresti hänen teologian opettajansa, mm. Filadelfian metropoliitta Teoleptos, jonka kirjoituksia löytyy myös Filokaliasta. Gregorios onnistui suostuttelemaan jopa omat veljensä (Makarios ja Teodosios) ja sisarensa yhdessä leskeksi jääneen äitinsä (Kallone) ja palvelijoitten kanssa menemään luostariin. Noin vuonna 1317-18 hän meni kahden veljensä kanssa Athos-vuorelle, missä he ensitöikseen opettelivat sisäisen rukouksen perinteisen hesykastisen tavan mukaan munkki Nikodemoksen oppilaina.

Hesykasmin kannattaja ja opettaja

Pyhä Gregorios oli munkkina Athos-vuorella mm. Suuressa lavrassa, Esfigmenoksen luostarissa ja erakkona erämaassa Glossian alueella. Mutta turkkilasten maahan tunkeutumisen seurauksena hän oli pakotettu pakenemaan Tessalonikiin, jossa hänet määrättiin papillisiin tehtäviin vuonna 1326. Myöhemmin hän siirtyi vielä elämään erakkona vuorille lähelle Beroiaa (nykyään Veria) ja lopulta kuitenkin palasi Athokselle vuonna 1331.

Suuri lavra eli Megisti lavra - Athoksen ensimmäinen ja suurin luostari,
jossa pyhä Gregorioskin asui 1300-luvulla (kuva: HAP)

Kuusi vuotta myöhemmin hän tuli sotketuksi kiistaan Italian Calabriasta kotoisin olevan kreikkalaisen munkki Barlaamin kanssa. Barlaamin epäillään olleen uniaatti eli hän tunnusti roomalaiskatolisen paavin ylivallan. Bysantissa hän kuitenkin esiintyi ortodoksina munkkina ja tuli jopa valituksi Konstantinopolin yliopiston professoriksi.

Skolastisen koulutuksen saanut Barlaam uskoi, että filosofeilla oli parempi tieto Jumalasta, kuin mitä profeetoilla oli ollut ja hän arvosti kasvatusta ja opiskelua enemmän kuin sisäistä rukousta ja mietiskelyä. Sellaisenaan munkit tuhlasivat aikaansa sisäiseen rukoukseen, kun heidän olisi pitänyt opiskella, arveli Barlaam. Mutta pyhä Gregorios sanoi profeetoilla todellisuudessa olevan suurempi tietous Jumalasta, koska he olivat todella nähneet Jumalan tai kuulleet Jumalaa. Kun esitettiin kysymys, miten on ihmiselle mahdollista saada tai omata tietoa ihmeellisestä ja tiedon ulottumattomissa olevasta Jumalasta, vastauksessaan pyhä Gregorios teki eron Jumalan olemuksen (kreikaksi ousia) tuntemiselle ja Hänen voimansa (kreikaksi energeiai) tuntemiselle. Hän muistutti ortodoksisesta opista, joka opettaa, että on mahdotonta tuntea Jumala (tietää, kuka Jumala on), mutta on mahdollista tuntea Jumala Hänen voimassaan (tietää, mitä Jumala tekee ja kuka Hän on suhteessa luomiseen ja ihmiseen), koska Jumala tuli itse ihmiseksi. Näin sanoessaan hän tietysti viittasi kappadokialaisiin isiin ja muihin aikaisempiin kristillisiin kirjoittajiin ja kirkkoisiin.

Pyhä Gregorios kirjoitti hesykasmia puolustaessaan teoksen 'Pyhää vaikenemista harjoittavien puolustus', jossa käsitellään mm. jumalallista valoa.

Pyhä Gregorios vakuutti, että apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes todistaessaan Kristuksen kirkastumista Taaborin vuorella todellisuudessa näkivät Jumalan luomattoman valon. Muillekin on mahdollista saada nähdä tuo sama luomaton Jumalan valo varman hengellisen kurin ja sisäisen rukouksen avulla, silti ei kuitenkaan millään automaattisella tai mekaanisella tyylillä. Osallisuus Kristuksessa näkyväksi tulleesta luomattomasta valosta tarjoaa ihmiselle pelastuksen, vapauden pettymyksistä ja katkeruudesta.

Vuonna 1341 koolle kutsuttu kirkolliskokous vahvisti Konstantinopolissa pyhän Gregorioksen opin ortodoksisuuden ja Barlaam joutui pakenemaan Italiaan, jossa hän siirtyi kokonaan roomalaiskatolisuuteen, ollen myöhemmin piispa ja kardinaali.

Barlaamia seurasi kuitenkin muita vastustajia, mm. munkki Akyndinos ja kiistely jatkui. Myös patriarkka Johannes Kokkas asettui vastustamaan pyhää Gregoriosta. Pyhä Gregorios laitettiin myös vankilaan, vaikka syynä saattoi enemmänkin olla poliittiset ristiriidat.

Tessalonikin arkkipiispa

Vuonna 1347 vaiherikkaiden vuosien jälkeen jälleen koolle kutsuttu kirkolliskokous vapautti hänet ja hänestä tuli Tessalonikin arkkipiispa, mutta poliittisen ilmapiirin vuoksi hän ei voinut ottaa tehtävää vastaa ennen kuin vuonna 1350. Ollessaan vuonna 1354 matkalla pääkaupunkiin, turkkilaiset ottivat hänet kiinni ja panivat vankilaan yli vuodeksi.

Palveltuaan yhdeksän vuotta arkkipiispana pyhä Greogorios Palamas kuoli vuonna 1359 ja hänet kanonisoitiin lähes välittömästi vuonna 1368. Useita hänen kirjoituksiaan ja opetuksiaan on koottu myös mm. Filokaliaan. Suuri osa hänen kirjoituksistaan odottaa silti yhä kääntämistä.

Pyhän Gregorios Palamaksen reliikkejä säilytetään hänen muistolleen pyhitetyssä katedraalissa Tessalokissa.

Ortodoksinen kirkko kunnioittaa tätä suurta rukoilijaa ja rukouksen opettajaa kahtena eri muistopäivänä: toinen on kiinteästi aina marraskuun 14. päivä ja toinen pääsiäisestä ja Suuresta paastosta riippuen Suuren paaston toisena sunnuntaina, jota nimitetäänkin Pyhän Gregorios Palamaksen sunnuntaiksi.

HAP

Kirjallisuutta:

• (Munkki Serafim [toim.]): Synaksarion - marraskuu, (ss.211-216)

Pyhän Gregorios Palamaksen opetuksia Internetistä poimittuna:

”Jumalaa ei voi oppia tuntemaan älyllisen kehityksen kautta, vaan ainoastaan yhteydessä Jumalaan eli palautettuna luonnolliseen tilaansa ihminen voi saada välittömän tiedon ja kokemuksen Luojastaan. Ihmisen on mahdotonta omistaa Jumala sisimmässään tai yhdistyä Hänen käsittämättömään valkeuteen, ellei ihminen puhdistu hyveen kautta ja nouse itsensä yläpuolelle.”

” Kirkon hengellinen elämä rakentuu kokemukselliseen, osallistuvaan ja voimalliseen suhteeseen Jumalan ja ihmisen välillä. Kristillinen elämä on hengellistä toimintaa, jossa yhdistyvät erottamattomasti toisiinsa Kirkon opetus ja käytäntö.”

"Teologia ei ole pelkästään puhetta Jumalasta, vaan ensisijaisesti läheistä yhteyttä Häneen"

”On olemassa kolmenlaisia teologeja. Ensiksi ovat ne, joilla on suora kokemus elävän Jumalan jumalallisista energioista, tällä tarkoitetaan pyhiä ihmisiä; ja he ovat ainoat todelliset teologit. Toiseksi ovat ne, joilla ei ole tätä suoraa Jumalan kokemusta, mutta jotka kuitenkin luottavat pyhiin ihmisiin; myös he voivat olla aitoja teologeja, mikäli he pysyvät uskollisina pyhien isien todistukselle. Sitten kolmanneksi ovat ne, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta ja jotka eivät luota pyhiin ihmisiin; he ovat huonoja teologeja.”

” Tee kuvia myös pyhistä ihmisistä ja kumarra niitä - ei jumalina, sillä se on kiellettyä, vaan osoittaaksesi yhteyden, kiintymyksen ja ylenpalttisen kunnioituksen tunteita, sillä kuvien kautta mieli kohoaa ajattelemaan pyhiä. Tekihän Mooseskin kerubien kuvat kaikkein pyhimpään. Kaikkein pyhin oli taivaallisten vertauskuva, kun taas etumainen huone, pyhä, kuvasi koko maailmaa. Mooses ei kutsunut etumaista huonetta pyhäksi kunnioittaakseen luotua, vaan ylistääkseen sen välityksellä maailman Luojaa, Jumalaa. Älä sinäkään palvo jumalina Valtiaan Kristuksen ja Hänen pyhiensä ikoneja, vaan kumarra niiden välityksellä Häntä, joka ensin loi meidät omaksi kuvakseen ja sitten sanomattomasta ihmisrakkaudestaan katsoi hyväksi ottaa itsekin päälleen oman meidän kaltaisen kuvansa - ja siten tulla kuvattavaksi.”

” Olet kuullut kuinka ylimaalliset enkelit ovat muuttumattomia ja näkymättömiä ja ylhäältä langennut pahuuden enkeli on äärimmäisen viekas, ovela eksyttämään, älykäs ja katala. Älä kuitenkaan rinnasta sen enempää hyviä enkeleitä kuin pahuuden ruhtinastakaan Jumalaan. Näet taivaan avaruuden ja monenlaista liikettä taivaankannella, näet auringon kirkkaan säteilyn, kuun valon ja tähtien tuikkeen, hengität raitista ilmaa, ihailet kaikkea mitä maa ja meri tuottavat. Älä kuitenkaan tee mitään niistä jumalaksi itsellesi. Kaikki ne ovat ainoan Jumalan alamaisia ja vain luontokappaleita, jotka Hän on sanallaan tuonut olemattomuudesta olemiseen.”