Kolme hierarkkia, pyhät Basileios Suuri,
Johannes Krysostomos ja Gregorios Teologi
kuvattuna romanialaisessa ikonissa (kuva: HAP)
Johannes Krysostomos (= "Kultasuu")
eli vuosina 347 - 407. Hän oli Konstantinopolin arkkipiispa
ja yksi merkittävimmistä kristityistä piispoista
ja saarnaajista 4. ja 5. vuosisadan Syyriassa ja Konstantinopolissa.
Hän on kuuluisa kaunopuheisuudestaan sekä Kirkon
ja Rooman valtakunnan auktoriteettien väärinkäytösten
julkisesta paheksunnastaan.
Elämä ja opetus
Johannes syntyi Antiokiassa aatelisperheeseen. Hänen
isänsä Sekundus oli korkeasti arvostettu sotilas,
joka kuoli pian Johanneksen syntymän jälkeen ja
Johannes jäi kristityn äitinsä Antusan kasvatettavaksi.
Hänet kastettiin v. 370 ja vihittiin lukijaksi. Hän
aloitti mm. puhetaidon opiskelunsa pakanallisen Libanius-opettajan
johdolla, mutta meni opiskelemaan ensin filosofiaa ja sitten
teologiaa kristityn opettajan alaisuuteen samalla, kun harjoitti
äärimmäistä askeettisuutta. Hän ei
kuitenkaan ollut tyytyväinen, vaan ryhtyi erakoksi noin
vuonna 375. Kehno terveys pakotti kuitenkin hänet palaamaan
Antiokiaan.
Diakoniksi hänet vihittiin vuonna 381 Antiokian arkkipiispan,
Pyhän Meletius Antiokialaisen toimesta ja papiksi vuonna
386 Meletioksen seuraajan, piispa Flavianin toimesta. Tämä
jakso näyttää olleen hänen elämänsä
onnellisinta aikaa. Yli 12 vuoden ajan hän saavutti paljon
suosiota kaunopuheisuudellaan julkisissa puheissaan. Merkittäviä
olivat etenkin hänen oivalliset tulkintansa Raamatun
kappaleista ja moraaliopetuksesta. Ansiokkain hänen teoksistaan
on ”Homiliat” (opetuspuheet),
jossa on Raamatun eri kirjojen selityksiä ja saarnoja.
Hän painotti opetuksessaan erityisesti almujen antamista
ja oli eniten huolissaan köyhien hengellisistä ja
maallisista tarpeista.
Hän puhui suoraan vallan, rikkauden ja hyvinvoinnin
väärinkäytöksiä vastaan. Hänen
suorasukainen ja käytännönläheinen Raamatun
kirjoitusten ymmärryksensä sai aikaan sen, että
hänen puheittensa teemat olivat eritoten sosiaalisia,
selittäviä kristityn elämänohjeita.
Hänet valittiin (vastoin omaa tahtoaan) arkkipiispa
Nektarioksen kuoltua Konstantinopolin piispaksi v. 398 keisari
Arkadioksen, Teodosios Suuren pojan toimesta. Tässäkin
tehtävässään hän toistuvasti arvosteli
pääkaupungin ja hovin kevytkenkäistä elämää
ja papiston heikkoa moraalia. Hän oli suosittu tavallisen
kansan keskuudessa, mutta epäsuosittu papiston ja vallanpitäjien
keskuudessa.
Johannes riitautui keisari Arkadioksen puolison, keisarinna
Eudoksian kanssa mm. keisarinnan rahankäytöstä
ja rahanahneudesta. Ilmiantojen, keirarinnan toiminnan ja
Khalkedonissa pidetyn laittoman kirkolliskokouksen johdosta
keisari erotti Johanneksen virastaan, mutta Johannes ei luopunut
taistelustaan eettisten ja moraalisten arvojen puolesta.
Hänet kutsuttiin vaiherikkaiden tapausten jälkeen
takaisin virkaansa ja kirkolliskokous julistettiin laittomaksi.
Mutta vihamiehet jatkoivat vainoamistaan. Järjestettiin
jälleen oikeudenkäynti, joka kesti lähes 10
kuukautta ja sen seurauksena keisari lopulta karkotti hänet
ensin Nikeaan, sitten Armeniaan Kukuzaan ja lopuksi vielä
Mustanmeren rannalle Pityusiin, ja matkalla sinne hän
kuoli pienessa Komanoin kaupungissa.
Merkitys Kirkolle
Teologina Johannes Krysostomos on ollut ja on yhä merkittävä
itäiselle kristillisyydelle, mutta vähemmän
tärkeä läntiselle kristillisyydelle. Hänen
maasta karkottamisensa osoitti, että maallisella vallalla
oli suuri vaikutus itäiseen kristillisyyteen historian
tuona ajanjaksona. Se oli osoitus myös Konstatinopolin
ja Aleksandrian piispojen välisestä kovasta kilpailusta,
jossa molemmat halusivat tulla itäisten merialueiden
ylivoimaiseksi hengellisiksi johtajiksi. Keskinäinen
vihamielisyys johti vain turhiin uhrauksiin niin Kirkon kuin
itäisen keisarikunnan keskuudessa. Rooman johtoasema
läntisen kirkon keskuksena vakiintui eripuran aikana
kiistattomaksi juuri 4. vuosisadasta alkaen.
Kaksi Johanneksen työtä ansaitsee erikoismaininnan.
Hän yhdenmukaisti sekä Kirkon liturgisen elämän
tarkastamalla pyhän liturgian rukoukset ja ohjeet että
pyhän Eukaristian viettämisen. Nykyään
ortodoksinen kirkko käyttää jumalanpalveluksissaan
enimmäkseen Johannes Krysostomoksen liturgiaa
samoin kuin roomalaiskatoliseen kirkkoon kuuluvat uniaatit
eli kreikkalaiskatoliset kirkot. Sekä ortodoksisissa
että kreikkalaiskatolisissa kirkoissa luetaan myös
jokaisena pääsiäisenä Johannes
Krysostomoksen pääsiäissaarna.
"Sitä kutsutaan salaisuudeksi, koska se, mihin uskomme
ei ole samaa mitä me näemme, sillä me näemme
yhden asian ja uskomme toiseen.
Kun kuulen mainittavan sanan Kristuksen ruumis, ymmärrän,
mitä sillä tarkoitetaan tietyssä merkityksessä,
ja uskovaisiin kuulumaton ymmärtää sillä
muun merkityksen." (Hom. 1. Kor).
Askeesista
" Mikään ei ole paholaiselle ja hänen
ehdottamilleen ajatuksille yhtä pelottavaa kuin jumalallisia
asioita huolellisesti tarkkaava mieli. Levottomuus ei kasva
meissä ulkoisista olosuhteista vaan mielemme heikkoudesta."
Kasteesta
" Etkö näe kasteen lahjan suuruutta. Etkö
säilytä tätä suurenmoista lahjaa. Kuinka
voit elää välinpitämättömästi.
Karkottakaa mielestänne asiat, jotka näyttävät
olevan yhdentekeviä, mutta jotka johtavat teidät
syntiin."
Hyveistä
" Hyveen alku ja loppu on rakkaus."
Kirjallisuutta:
Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista / Johannes Krysostomos
Valamon luostarin julkaisuja
Kuusi kirjaa pappeudesta
1981
T.Harjunpää: Pyhä Johannes Krysostomos
katekeettisen homiliansa valossa
Ortodoksia 26, 1977, ss. 38-72
Kirkkovuoden Pyhät I
- Kirkkoisä Johannes Krysostomos, ss. 199 - 213
Jarmo Hakkarainen: Bysantin kulttuuriperintöä
tavoittamassa, 1986
- Johannes Krysostomoksen opetuksia työstä, varallisuudesta
ja sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta, ss. 99-111
Jarmo Hakkarainen: Ortodoksisuus ja yhteiskunta,
1983
- Johannes Krysostomos - opetuspuheet, ss. 64-67
- Raamatun tulkitsemisesta, ss. 68-70
- Avioliitosta, ss. 71-74
- Lasten kasvatuksesta, ss. 75-78
- Materialismista, ss. 79-81
- Yhteiskunnallisesta pahasta, s. 82
- Rauhasta, s. 83
Olavi Tarvainen: Kaksitoista kirkkoisää,
1986
- Johannes Krysostomos, ss. 193-210
