Tekijänoikeudet | Etsi | Palaute | Sivuston esittely | RSS

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä, Myran piispa

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä toimi Myran piispana, joka sijaitsee nykyään Antalyan alueella Demren kaupungissa Turkissa. Historiallisesti hänestä tiedetään hyvin vähän ja suurin osa hänestä kertovasta tiedosta perustuu legendoihin jotka ovat muokkautuneet aikojen saatossa. Häntä kunnioitetaan laajasti koko kristikunnassa ja hän on monien maiden suojeluspyhä, lisäksi muun muassa merenkävijät ja lapset pitävät häntä suojeluspyhänään.

Elämä

Nikolaos syntyi Vähän-Aasian Kreikkalaiseen Pataran siirtokuntaan 300-luvulla, joka kuului silloin Rooman Lyykian provinssiin. Hän syntyi kohtalaisen hyvätuloiseen perheeseen ja sai hyvän kasvatuksen. Hän oli erittäin uskonnollinen jo nuorena ja omisti koko elämänsä kristillisyydelle. Hän kävi nuorena ehkä pyhiinvaellusmatkoilla Egyptissä ja Palestiinassa, jossa hän ehkä kilvoitteli erämaassa.

Hänen perheensä osallistui luultavasti kalastuslaivojen varusteluun. Tästä syystä Nikolaosta pidetään merenkävijöiden suojeluspyhänä. Vanhempiensa kuoltua Nikolaos sai perinnön, jonka hän jakoi hyväntekeväisyyteen ja toimi sen jälkeen piispana. Hänen pappeuden alkutaipaleensa arvioidaan alkaneen keisareiden Diocletianuksen (284-305) ja Maximianuksen (286-305) hallintokautena. Diocletianus aloitti vuonna 303 alkaneen kristittyjen vainokauden, joka kesti aina vuoteen 311 asti. Nikolaoksen toimista tällä ajalla ei tiedetä paljoa. Luultavasti hänet vangittiin vainoissa ja vapautettiin Konstantinoksen hallintokaudella (306-337).

Nikolaoksesta tuli luultavasti Myran piispa keisari Liciniuksen hallintokaudella (308-324), jolloin vainot kristittyjä kohtaan lievenivät. Nikolaoksen toimintaan liitetään usean pakallisen temppelin tuhoaminen. Näiden joukossa on myös kreikkalaisen jumalan Artemiksen temppeli, joka vastaa roomalaista Diana-jumalaa. Koska Dianan syntymäpäivää juhlittiin 6.12., on spekuloitu, että Nikolaoksen juhlapäiväksi valittiin tarkoituksellisesti sama päivä, jotta uusi juhla jättäisi varjoonsa vanhan.

Nikolaos osallistui ehkä Nikean yleiseen kirkolliskokoukseen vuonna 325, jossa hänen kerrotaan vihastuneen Areioksen puheisiin ja puolustaneen oikeata uskoa areiolaisuutta vastaan. Tämä on historiallisesti epäselvää, sillä Nikolaosta ei mainita Nikean kokouksen piispojen listassa. Nikolaoksen kuolinvuosiksi on ehdotettu vuosia väliltä 342 ja 352.

Reliikkien siirto

Islamilaiset saraseenit saivat valta-aseman Vähässä-Aasiassa 1050-luvulta lähtien, kun Bysantin valtakunta ei enää pystynyt pidättelemään heidän etenemistään. Nikolaoksesta oli tullut suosittu pyhä Italiassa ja monet suunnittelivat hänen reliikkiensä tuomista Italiaan. 1080-luvulla vallinneen sekasorron aikana barilaiset merimiehet Italiasta hyökkäsivät Myraan, ottivat pyhän Nikolaoksen reliikit ja kuljettivat ne kotikaupunkiinsa ortodoksisten munkkien estelystä huolimatta. Reliikit saapuivat Bariin 9.5.1087. Joidenkin legendojen mukaan osa reliikeistä olisi viety Venetsiaan ja ristiretkien aikaan vuonna 1181 Irlannin Thomastowniin.

Todellisuudessa Nikolaos on yksi harvoista pyhistä, jonka reliikkejä ei ole ripoteltu eri kirkkoihin pyhiinvaeltajien toivossa, vaan ne ovat säilyneet suurimmaksi osaksi yhdessä paikassa, Barissa. Paavi salli tehdä 1950-luvulla reliikeille tieteellisiä mittauksia. Näistä tiedoista selvisi vuonna 2005 Englannissa, että Nikolaos oli noin 1,5 metriä pitkä, mikä oli hieman sen ajan keskiarvoa lyhempi, ja hänellä oli murtunut nenä. Nikolaoksen reliikkien siirto Bariin sai lännen kirkon kiinnostumaan hänestä entistä enemmän. Barin reliikkejä vartioi rusi-viikinki-taustainen varjaagien vartiosto.

Ihmeet

Kuten aiemmin todettua, Nikolaoksesta tiedetään historiallisesti vain vähän ja siksi häneen liittyvät ihmeetkin perustuvat hänestä kerrottuihin legendoihin, jotka vaihtelevat jonkin verran.

Hurskaan tarinan mukaan Nikolaoksen äiti Nonna parani heti Nikolaoksen synnytyksen jälkeen. Nikolaoksen kerrotaan seisseen kastemaljassa kolme tuntia ilman mitään tukea, kunnioittaen Pyhää Kolminaisuutta. Nikolaos aloitti paastoamisen jo vastasyntyneenä, sillä hänen kerrotaan pidättäytyneen äitinsä maidosta paastopäivinä, keskiviikkoisin ja perjantaisin, kunnes hänen vanhempansa olivat suorittaneet iltarukoukset.

Nikolaoksen kerrotaan auttaneen merimiehiä, jotka ovat olleet hukkumaisillaan tai joiden laiva on tuhoutunut myrskyssä. Yksi näistä tapahtumista sattui hänen matkallaan Myrasta Aleksandriaan. Hänen kerrotaan myös ilmestyneen auttamaan ja puolustamaan viattomia kuolemaan tuomittuja.

Erään legendan mukaan teurastaja olisi nälänhädän aikaan tappanut kolme lasta ja laittanut heidät tynnyriin, ajatuksenaan myydä heidät lihana. Nikolaos oli käymässä alueella ja näki teurastajasta mitä hän oli tehnyt. Nikolaos herätti pojat henkiin.

Kuuluisimman legendan mukaan Nikolaos olisi auttanut köyhää miestä, jolla ei ollut varaa antaa myötäjäisiä kolmesta tyttärestään. Tällöin vaarana olisi ollut, että heistä olisi tullut prostituoituja. Nikolaos oli vaatimaton ja ei halunnut auttaa miestä julkisesti, vaan meni hänen talolleen yöllä ja jätti kolme pientä kultasäkkiä ikkunasta miehen lattialle. Tarinasta on useita erilaisia versioita. Ihmiset alkoivat epäillä, että Nikolaos oli useiden köyhille anonyymisti tehtyjen lahjoitusten takana jakaen hänen vanhempiensa perintöä. Nikolaoksen kuoleman jälkeen alueen ihmiset jatkoivat tapaa, antaen anonyymejä lahjoituksia köyhille. Tämän legendan mukaisesti Nikolaosta kuvattaessa, hänelle kuvataan usein kolme kultasäkkiä, kultakolikkoa tai kultapalloa.

Nikolaoksen reliikkien ollessa Myrassa, niiden kerrottiin hikoilleen joka vuosi kirkasta nestettä, jota kutsuttiin mannaksi (sama kuin juutalaisten VT:n manna). Sillä oli ihmeitätekeviä vaikutuksia. Reliikkien joutuessa Bariin, niistä tuli mannaa edelleenkin ja tulee vielä nykyään.

Muistaminen ja merkitys

Nikolaoksen lapsia kohtaan osoittaman huomion ansiosta hänestä on tullut lasten suojeluspyhä. Lahjojen tuojana hänet on myös nähty Joulupukin esikuvana, erityisesti amerikkalaisessa ja brittiläisessä perinteissä. Nikolaoksen sulautuminen Joulupukkiin vei useita vuosisatoja. Joulupukki vei voiton lähinnä siksi, että hän vetoaa ostajiin paremmin ja on siten kaupallisesti kiinnostavampi. Joulupukilla ei ole mitään yhteistä kristillisen hengellisyyden kanssa. Englanninkielinen nimitys Joulupukille, Santa Claus, tulee hollantilaisesta alkuperästä, Sinterklaas, joka taas periytyy Nikolaoksesta. Joulupukki-kultti on saanut eri maissa hyvin toisistaan poikkeavia perinteitä, jotka ovat entisestään sekoittaneet kuvaamme Nikolaoksesta.

Pyhän Nikolaoksen juhlan historia heijastaa katolisten ja protestanttien konfliktia. Martti Luther korvasi liiaksi paavillistuneen juhlan Christkind-juhlalla (Kristus-lapsi), jossa jouluaattona lahjat toi Kristus-lapsi Nikolaoksen sijaan. Nikolaoksen juhlaa vietetään vielä joissakin protestanttisissa maissa pienemmässä mittakaavassa kuin joulua. Christkind muuttui vuosien saatossa muotoon Kriss Kringle, jota ironisesti pidetään nykyään saksassa Joulupukin toisena nimenä. Eli Joulupukin ja Kristuksenkin elämät alkavat sekoittua toisiinsa. Joissakin maissa Nikolaoksen juhlan (6.12.) ja Kristuksen syntymän juhlan (25.12.) läheisyys onkin johtanut näiden juhlien yhteensulautumiseen.

Ajalle harvinaisesti Nikolaos eli pitkän elämän ja kuoli rauhallisen kuoleman kotonaan. Keskiajalla uskonnollisten sotien ja ristiretkien aikaan Nikolaoksen elämä loi toisenlaisen mahdollisuuden pelastukseen ja kuolemanjälkeiseen elämään. Hän oli elävä todiste siitä, ettei tarvinnut kuolla uskonsodassa, vaan elämällä oikein saattoi päästä taivaaseen. Tämä oli yksi syy, miksi hänestä tuli suosittu tavallisen kansan parissa ja useita kirkkoja omistettiin hänelle. Pelkästään Englannissa hänen muistolleen pyhitettiin keskiajalla lähes 400 kirkkoa. Nikolaos esiintyikin keskiaikaisessa taiteessa pyhistä toiseksi eniten, heti Jumalansynnyttäjän jälkeen.

Kerrotaan, että keskiaikana ranskalaiset nunnat kävivät 6.joulukuuta yöllä laittamassa koreja, joissa oli ruokaa ja vaatteita, niitä tarvitseville. Toisen kertomuksen mukaan merimiehet kokoontuivat 6.joulukuuta satamiin juhlimaan pyhän Nikolaoksen juhlaa ja toivat mukanaan koteihin lahjoja. Erilaiset tulkinnat hänen legendoistaan ja niistä muodostuneet tavat ovatkin muokanneet käsitystämme Nikolaoksesta entisestään.

Ortodoksisessa kirkossa Nikolaos on yksi tunnetuimmista pyhistä, erityisesti Kreikassa ja Venäjällä. Venäjällä Nikolaoksesta tuli suosittu, kun Vladimir aikoinaan otti kasteen Konstantinopolista ja nimitti samalla Nikolaoksen maansa suojeluspyhäksi. Nikolaoksen muistopäivä on 6.12. ja hänen reliikkiensä siirtoa muistellaan 9.5. ja hänen syntymäänsä 29.7. Roomalaiskatolinen kirkko poisti Nikolaoksen muistopäivän kalenterista vuonna 1969, koska hänen elämänsä oli niin epäluotettavasti dokumentoitu.

Petja Pyykkönen

Kuvia Nikolaoksen elämästä:

Nikolaoksen kaste

Tekstissä esiintyneiden sanojen selityksiä:

Sarareenit

Saraseeni tulee kreikan kielen sanasta sarakenoi. Rooman valtakunnan alkuaikoina sitä käytettiin Siinailla asuvan arabiheimon nimenä. Nimi on luultavasti otettu Arabian sanasta sharqiyyin ("itäläiset", "idän asukkaat").

Myöhemmin Rooman valtakunnan alaiset kreikkalaiset laajensivat termin kattamaan kaikki arabit, sekä Pyreneiden niemimaan valloituksen aikana myös berberit. Ristiretkien aikana sen käyttö laajeni koskemaan kaikkia muslimeja ja erityisesti Etelä-Italiassa ja Sisiliassa asuvia muslimeja. "Saraseenien valtakunnaksi" kutsuttiin vanhemmassa länsimaalaisessa historiankirjoituksessa umaijadien ja abbasidien kalifaatteja. (lähde: wikipedia)

Bysantti

Bysantin valtakunta tai Itä-Rooma oli Rooman valtakunnan itäosa, joka säilyi länsiosan romahdettua 400-luvulla.

Nimi Bysantin valtakunta, joka on johdettu valtakunnan pääkaupungin Konstantinopolin aiemmasta nimestä Byzantion, on keksitty renessanssin aikana. Nimeä käytettiin Länsi-Euroopassa lähinnä sen vuoksi, että haluttiin korostaa säilyneen Rooman itäosan uskonnon, kulttuurin ja yhteiskunnan "kreikkalaisuutta" ja vähittäistä erkanemista myöhäisantiikkisesta Roomasta. (lähde: wikipedia)