Pyhittäjä Atanasios
Athokselainen (5.7.)
Pyhittäjä
Atanasios Athokselainen, yksi Athos-vuoren
luostariyhteisön merkittävimmistä perustajista,
eli noin vuosien hieman ennen vuotta 1000, jota pidetään
hänen kuolinvuotenaan.
Lapsuus ja nuoruus
Pyhittäjä syntyi Trapesundissa (Trebezondissa)
ja hänen siviilinimensä oli Abraham. Hän jäi
jo varhain lapsena orvoksi ja eräs hyvä ja hurskas
nunna adoptoi hänet hoivaansa. Abraham seurasi myös
omassa elämässään tämän hurskaan
nunnan viitoittamaa elämäntapaa niin paastossa kuin
rukouksessakin. Myöhemmin, adoptioäitinsä kuoleman
jälkeen, Abraham lähti opiskelemaan Konstantinopoliin
ja hän eteni opinnoissaan helposti ja nopeasti.
Konstantinopolissa hän pääsi Bysantin keisarina
olleen Romanus Vanhemman hoviin ja aloitti opiskelunsa kuuluisan
puhetaidon opettajan Atanasioksen ohjauksessa ja alaisuudessa.
Melko nopeasti opiskelija saavutti taidoissaan opettajansa
ja myös Abrahamista tuli nuorison opettaja.
Paasto ja rukous elämänohjeina
Pitäen elän ohjenuoranaan paastoa ja valppautta,
Abraham opasti oppilaitaan ankaraan ja pidättyväiseen
elämään. Hän itse nukkui vähän,
istui ainoastaan kovalla jakkaralla, nautti ravinnokseen ainoastaan
ohraleipää ja vettä. Kun hänen oma opettajansa
Atanasios tuli inhimillisen heikkoutensa vuoksi kateelliseksi
oppilaalleen, Abraham luopui opettajan tehtävästään
ja lähti pois.
Näihin aikoihin Konstantinopoliin saapui lähellä
Athos-vuorta sijaitsevan Maleonosin vuorella sijaitsevan Kyminasin
luostarin igumeni,
pyhittäjä Mikael Maleinolainen (muistopv 12.7.).
Abraham puhui igumenille elämästään ja
paljasti hänelle salaisen haaveensa päästä
joskus munkiksi. Pyhä vanhus näki Abrahamissa Pyhän
Hengen valitseman työkalun ja astian, kiintyi häneen
ja opetti hänelle monia asioita pelastuksen kysymyksistä.
Erään tällaisen hengellisen keskustelun aikana
pyhittäjä Mikael oli vierailulla veljenpoikansa,
sotapäällikkö Nikeforos Fokaksen luona, josta
myöhemmin tuli Bysantin keisari. Abrahamin ylevä
hengellisyys ja syvällinen mieli tekivät suuren
vaikutuksen Nikeforokseen ja koko elämänsä
ajan Nikeforos suhtautui kunnioittavalla arvonannolla ja rakkaudella
Abrahamiin, myöhempään pyhään Athanasiokseen,
joka sai Nikeforokselta osakseen monenlaista hyvää
myöhemmässä luostarielämässään.
Munkkeus
Abraham hylkäsi sen jälkeen kaiken maallisen elämänsä
ja meni Kyminasin luostariin, lankesi polvilleen pyhän
igumenin eteen ja pyysi saada ottaa vastaan elämä
luostarissa. Igumeni vakuuttui hänen pyynnöstään
ja vihki hänet munkkeuteen nimellä Atanasios.
Pitkillä paastoilla, palveluksilla, polvirukouksilla
ja kovalla työllä niin päivin kuin öisinkin
Atanasios saavutti sellaisen täydellisyyden, että
pyhä igumeni siunasi hänet menemään kilvoittelemaan
yksinäiseen paikkaan hiljaisuuteen. Tämä paikka
sijaitsi lähellä luostaria.
Saapuminen Athokselle
Myöhemmin, Atanasioksen jo lähdettyä Kyminasista,
hän kiersi useita eristäytyneitä ja yksinäisiä
paikkoja ja Jumalan johdatuksella hän saapui paikkaan
nimeltä Melanos, joka oli sen niemen, jolla Athos sijaitsee,
kaukaisin kärki. Hän asettautui asumaan kauaksi
muista munkkien asumuksista ja rakensi sinne itselleen keljan
ja alkoi viettää kilvoituselämäänsä
työssä ja rukouksessa, edeten tapahtumista toisiin
yhä korkeampiin hengellisiin saavutuksiin.
Paikka johon pyhittäjä Atanasios saapui ensikerran
Athokselle
(kuva: HAP)
Mutta ihmiskunnan vihollinen yritti herättää
pyhittäjä Atanasioksessa vihaa valitsemaansa paikkaa
kohtaan ja kävi hänen kimppuunsa jatkuvilla kiusauksilla.
Kilvoittelija päätti kärsiä sitä
vielä vuoden ja sitten, jos Herra sen hänelle osoittaa,
hän menisi pois. Eräänä viimeisistä
päivistä tuota vuoden mittaista jaksoa, kun pyhittäjä
alkoi rukoilla, taivaallinen valo loisti äkkiä hänen
ympärillään täyttäen hänet sanoinkuvaamattomalla
ilolla, kaikki pahat ajatukset katosivat ja hänen silmistään
valui armon kyyneleitä. Tästä hetkestä
alkaen pyhittäjä Atanasios sai vastaanottaa hellyyden
armolahjan ja hänestä tuli tämän valitsemansa
yksinäisen paikan vahva perusta, paikan, jota hän
aiemmin oli jopa inhonnut.
Paikalle, jossa oli pyhittäjän kelja, on rakennettu
pieni kirkko,
jossa on Jumalansynnyttäjän ihmeitätekevä
ikoni vierellään pyhittäjän ikoni.
(kuva: HAP)
Luostarin rakentaminen alkaa
Sillä aikaa Nikeforos Fokas oli saavuttanut kyllin suuria
voittoja ja urotekoja sotapäällikkönä
ja hän muisti lupauksensa tulevalle munkille ja Nikeforos
pyysi pyhittäjältä saada rahoittaa luostarin
rakentamista esimerkiksi rakentamalla keljoja veljestölle
ja kirkon, missä veljestö voisi käydä
pyhällä ehtoollisella sunnuntaisin.
Pyhittäjä Atanasios ei alkuun huolinut rahoitusta
ja piti annettavaa kultaa vastenmielisenä, mutta nähtyään
Nikeforoksen kiihkeän halun ja hyvät aikeet ja pystyessään
näkemään niissä myös Jumalan hyvän
tahdon, hän alkoi rakentaa luostaria. Hän rakensi
suuren kirkon pyhän profeetan ja Kristuksen Edelläkävijän,
Johannes Kastajan
muistolle ja toisen kirkon kukkulan juurelle Kaikkein Pyhimmän
Jumalansynnyttäjän muistolle. Kirkkojen ympärille
tulivat keljat ja ihmeellinen luostari nousi Pyhälle
Vuorelle - Agion Orokselle. Sinne tulivat trapeša (ruokala),
hoitokoti sairaille ja vierasmajat pyhiinvaeltajille ja kaikki
muutkin tarpeelliset rakennukset.
Pyhittäjän Athokselle saapumispaikan läheisyydessä
on Prodromoun
Johannes Kastajan muistolle pyhitetty Suuren
Lavran sivuluostari eli skiitta.
(kuva: HAP)
Veljestöä kerääntyi luostariin kaikkialta,
ei vain Kreikasta vaan muistakin maista, tavallisia ihmisiä
ja kuuluisia kirkollisia henkilöitä, erämaan
asukkaita, jotka olivat toimineet vuosikausia asketismissa,
igumeneja monista luostareista ja hierarkkeja, jotka tahtoivat
viettää yksinkertaista luostarielämää
pyhittäjä Atanasioksen lavrassa Athoksella.
Ankaran luostarisäännön luostarielämää
ankarissa olosuhteissa
Pyhittäjä perusti luostarinsa Palestiinan luostarien
kinobioottisten luostarisääntöjen
mallin mukaan eläväksi yhteisöiksi. Jumalalliset
palvelukset palveltiin kaikessa säännönmukaisuudessaan,
kukaan ei saanut julkeasti puhua palveluksien aikana, kukaan
ei saanut myöhästyä tai lähteä kesken
pois ilman pakottavaa syytä.
Pyhittäjä Athanasioksen perustama Athoksen ensimmäinen
luostari eli Suuri Lavra.
(kuva: HAP)
Athoksen taivaallinen suojelija, Kaikkein Puhtain Jumalanäiti
suhtautui armollisesti pyhittäjään. Monesti
pyhittäjällä oli etuoikeus saada nähdä
Jumalanäiti omin silmin. Kerran Jumalan koettelemuksissa
alueella oli suuri nälänhätä ja munkit
yksi toisensa jälkeen jättivät lavran.
Pyhittäjä jäi pian yksin ja heikkouden hetkellä
hänkin harkitsi luostarin jättämistä.
Yhtäkkiä hän näki edessään hennon
hunnun alla naisen, joka tuli tapaamaan häntä. Nainen
kysy hiljaa: "Kuka olet ja minne olet menossa ?"
Pyhittäjä Atanasios luontaisella kunnioituksella
pysähtyi ja vastasi: "Olen tämän luostarin
munkki" ja kertoi samalla itsestään ja
huolistaan.
Salaperäinen ja ihmeellinen nainen sanoi pyhittäjälle:
"Hylkäisitkö luostarin, joka on tarkoitettu
ja rakennettu ylistämään Jumalaa sukupolvesta
toiseen, vain murusesta leipää ? Missä on uskosi
? Käänny ympäri niin minä autan sinua."
Atanasios kysyi: "Kuka olet ?" Nainen vastasi:
"Olen Jumalanäiti" ja pyysi Atanasiosta
iskemään sauvallaan kiveä. Halkeamasta alkoi
virrata esiin vettä ja samalla paikalla, missä tämä
tapahtui, on yhä lähde muistutuksena tästä
ihmeellisestä näystä.
Pyhittäjän kuolema
Veljestön määrä kasvoi ja rakennustyöt
lavrassa jatkuivat. Pyhittäjä Atanasios ennakoiden
lähtöään Herransa luo, profetoi lähestyvästä
lopusta ja pyysi veljestöä olemaan huoletta siitä,
mitä hän näki. "Viisaudessa säädetään
toisin kuin ihminen päättää."
Veljestö oli ymmällään ja mietti pyhittäjän
sanoja. Annettuaan viimeiset ohjeensa ja lohduttaen kaikkia,
pyhittäjä meni keljaansa ja puki ylleen ne vaatteet,
joissa hän yleensä oli suuren
paaston aikana ja syventyi pitkään rukoukseen.
Reippaana ja iloisena pyhä igumeni meni sitten kuuden
veljestön jäsenen kanssa kirkon katolle tutkimaan
rakenteita. Äkkiä, Jumalan huomaamattoman tahdon
toimesta, katto sortui. Viisi veljistä kuoli heti. Pyhittäjä
Atanasios ja arkkitehti Daniel kivistä huolimatta selvisivät
hengissä. Kaikki kuulivat pyhittäjän kutsuvat
Heraa; "Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala ! Herra,
Jeesus Kristus, auta minua !" Veljestö kaivoi
itkien heidän isänsä raunioista, mutta löydettyään
hänet, hän oli jo kuollut. Tämä tapahtui
noin vuonna 1000.
Pyhittäjä Atanasios Athokselaisen muistopäivää
vietetään ortodoksisessa vuosittain kirkossa heinäkuun
5. päivänä.
HAP
Kirjallisuutta:
- Kirkkovuoden pyhät II
- Pyhittäjä Atanasios Athokselainen (ss. 982-983)
Lisää aiheesta:
|
