Pyhä Augustinus, Hippon
piispa (15.6.)
Pyhästä Augustinuksesta tuli vaiherikkaan
elämänsä jälkeen arvostettu ajattelija
ja teologi, joka jätti jälkeensä suuren määrän
kirjallisia teoksia. Hän on erityisen tunnettu armo-,
kirkko-, virka- ja sakramenttiopeistaan. Augustinus vaikutti
800 vuoden ajan läntisen teologian muotoutumiseen aina
skolastiikkaan saakka. Tämänkin jälkeen muun
muassa reformistit saivat hänen kirjoituksistaan ajatuksia.
Häntä pidetään lännen kirkon suurimpana
kirkkoisänä.
Elämä
Pyhä Augustinus syntyi vuonna 354 Tagastessa (Thagete,
nyk. Souk Ahras Algeriassa). Hänen isänsä
Patricius oli roomalainen virkamies ja äiti Monica (Monika)
harras kristitty. Augustinus vietti villin pakanallisen nuoruuden,
johon kuului muun muassa 15 vuoden ajan rakastajatar, jonka
kanssa hänellä ei äitinsä suruksi ollut
aikomusta mennä naimisiin. Rakastajatar synnytti heille
pojan nimeltä Adeodatus (eli Jumalan antama).
Augustinus kertoo nuoruudestaan Tunnustuksia kirjasarjassaan.
Augustinuksen äiti oli harras kristitty ja isä
otti ajan tavan mukaan kasteen juuri ennen kuolemaansa. Augustinus
oli manikealaisuuden kannattaja yhdeksän vuoden ajan
ennen kristityksi kääntymistään. Manikealaisuus
on lahko jota ei lasketa kristinuskoon kuuluvaksi. Sen perustaja
Mani pyrki sulauttamaan useita uskontoja. Manikealaisuus ei
hyväksynyt Vanhaa Testamenttia, mutta tunnusti Jeesuksen
profeetaksi. Se oli dualistinen uskonto, jossa taistelivat
valo ja pimeys eli aine ja henki. Augustinus opiskeli Madaurassa
ja Karthagossa retoriikkaa ja klassista filosofiaa. Hänestä
varttui etevä kirjoittaja ja puhuja. Hänen kotikielensä
oli latina, mutta hän tunsi myös kreikkalaisen perinnön.
Taitojensa ja manikealaisten suhteittensa ansiosta hänestä
tuli Milanon retoriikan professori. Milanossa hän omien
sanojensa mukaan kävi kirkossa katsastamassa mahdollisia
todellisia morsianehdokkaita. Siellä hän tapasi
aikansa toisen intellektuellin, piispa Ambrosiuksen.
Piispa Ambrosiuksen saarnat vaikuttivat paljon häneen
ja Augustinus tutkiskeli Milanossa ankarasti omaa uskonnollista
käsitystään. Vuonna 387 hän koki hengellisen
herätyksen Milanolaisessa puutarhassa ja kyyneliin puhjeten
katui aiempaa syntistä elämäänsä.
Augustinus otti kasteen 32 vuotiaana ja meni naimisiin, mutta
huomasi pian, ettei avioliitto ollut häntä varten.
Hän lähetti vaimonsa takaisin Afrikkaan ja meni
ystäviensä ja työtovereidensa kanssa luostariyhteisöön.
Sieltä hän siirtyi seuraavana vuonna Pohjois-Afrikkaan
ja perusti Tagesteen luostariyhteisön. Augustinus möi
omaisuutensa ja lahjoitti rahat köyhille. Pian hänet
valittiin Hippon (käytetään myös nimitystä
Hippo Regius, nyk. Annaba Algeriassa) papiksi. Hän
oli etevä saarnamies ja myöhemmin hänet valittiin
Hippon piispaksi. Hän eli Hippossa loppuelämänsä
ja kuoli sairasvuoteelle 75-vuotiaana 28.8.430. Heti tämän
jälkeen kaupungin valtasivat vandaalit, joita vastaan
Augustinus oli kehottanut kaupunkia nousemaan, koska vandaalit
tunnustivat harhaopiksi tuomittua areiolaisuutta.
Teologia ja filosofia
Augustinus tarkasteli teologiaa hyvin filosofisesti. Hän
piti erityisesti platonistisesta filosofiasta. Augustinus
tarkasteli ihmisen tahdon ja Jumalan armon osuutta ihmisen
elämässä. Hän tuli siihen tulokseen, että
Aatamin ja Eevan perisynti vaikutti ihmisiin jo syntyessä.
Tästä perisynnistä pystyi paranemaan vain Jumalan
armosta. Tämä ajattelutapa vaikutti myöhemmin
paljon esimerkiksi Martti Lutherin teologiaan.
Hänen mukaansa ihminen pääsi Kristuksen luo
vain Jumalan armosta, mikä johti predestinaatiolliseen
ajatteluun eli ajatukseen, että ihmiset oli jaoteltu
ennalta niihin, jotka pääsevät taivaaseen tai
joutuvat helvettiin. Tätä ajatusta eivät sen
aikaiset teologit sulattaneet, sillä silloin ihmisen
ei edes tarvinnut pyrkiä hyvään, koska hänen
kohtalonsa oli päätetty jo aikaisemmin. Augustinus
näki koko maailman ja sen historian näyttämönä,
jolle oli tehty näytelmä, jossa Jumala ja pahuuden
voimat taistelivat. Kirkko ei hyväksy predestinaatio-oppia
vieläkään, vaan opettaa, että ihmisellä
on vapaa tahto totella tai olla tottelematta Jumalaa.
Augustinuksen mukaan yhteiskunnassa ilmenevä vallanhimoa
ei voinut poistaa, mutta sen haittoja voitiin vähentää.
Hänen mukaansa kirkko koostuu pyhistä ja syntisistä,
joissa pyhyys ei ole jäsenten omaa pyhyyttä vaan
Kristuksen pyhyyttä.
Taisteluissa harhaoppisia vastaan hän myös puolusti
harhaoppisiksi pakon edessä kääntyneitä
pappeja sanoen, että sakramenttien pätevyys ei riippunut
toimittajan hurskaudesta vaan Jumalan sanasta. Tästä
esimerkkinä hän lausui seuraavasti: ”Apostolin
ja juopon välillä on suuri ero, mutta apostolin
toimittaman Kristuksen kasteen ja juopon toimittaman Kristuksen
kasteen välillä ei ole lainkaan eroa.”
Merkitys
Augustinukselta jäi noin 350 aidoksi todettua saarnaa,
113 teosta ja 218 kirjettä. Hänen kirjalliset tuotoksensa
olivat suosittuja jo hänen elinaikana, mutta ovat vaikuttaneet
erityisesti läntisen kirkon teologiaan. Augustinus taisteli
harhaoppeja vastaan, kuten donatolaisia ja areiolaisuutta,
vastaan ja vaikutti voimakkaasti Karthagon
kirkolliskokouksessa (paikallissynodissa, v. 419).
Hänen ajatuksensa vaikuttivat voimakkaasti seuraavien
vuosisatojen ajan teologian ja kirkon hallinnon muotoutumiseen.
Joissakin lähteissä Augustinuksen väitetään
ottaneen kantaa niin kutsuttuun filioque-kiistaan.
Lisäksi hänen saatetaan väittää kuuluneen
roomalaiskatoliseen kirkkoon. Augustinus kuoli vuonna 430.
Filioque-sana lisättiin uskontunnustukseen Espanjassa
600-luvulla. Lännen kirkosta ei käytetty nimitystä
katolinen kirkko vielä vuosituhannen vaihteessakaan.
Augustinus ei siis voinut ottaa kantaa varsinaiseen filioque-kiistaan,
eikä hän ollut sen enempää katolinen kuin
ortodoksikaan, vaan tunnustautui siihen aikaan niin yleisesti
tunnettuun kristittyjen ryhmään.
Petja Pyykkönen
Katso myös:
|
