Pyhä Gregorios Dialogos
(12.3.)
Pyhä Gregorios Dialogos, Rooman paavi,
syntyi Roomassa noin vuonna 540, Hänen isoisänsä
oli paavi Felix. Hänen äitinsä Silvia ja tätinsä
Tarsilla ja Emiliana ovat myös luetut Rooman kirkon pyhien
luetteloon. Saatuaan todella erinomaisen maallisen koulutuksen,
hän saavutti Rooman hallinnossa melko korkean aseman.
Viettäen Jumalalle kelvollista elämää,
hän silti kaipasi munkkeutta koko sielullaan. Isänsä
kuoleman jälkeen pyhä Gregorios käytti omaisuutensa
kuuden luostarin perustamiseen. Roomassa hän perusti
pyhälle apostoli Andreas
Ensinkutsutulle pyhitetyn luostarin, jossa hän antoi
omat munkkilupauksensa. Myöhemmin paavi Pelagius II:n
valtuuttamana pyhä Gregorios eli jonkin aikaa Konstantinopolissa.
Siellä hän muun muassa kirjoitti Jobin kirjan kommentaarinsa
’Morain in Job’.
Paavi Pelagiuksen kuoleman jälkeen pyhä Gregorios
valittiin ensimmäisenä taustaltaan munkkina olevana
kirkonmiehenä Rooman piispan istuimelle. Seitsemän
kuukauden ajan hän kieltäytyi hyväksymästä
tätä tehtävää, koska ei pitänyt
itseään sen arvoisena. Lopulta hän hyväksyi
vihkimyksen papiston ja ihmisten hartaiden pyyntöjen
seurauksena.
Viisaasti kirkkoa johtaen pyhä Gregorios työskenteli
väsymättömästi julistaen Jumalan sanaa.
Pyhä Gregorios käänsi latinan kielelle ennen
pyhitettyjen lahjain liturgian, joka ennen häntä
oli tunnettu vain suullisen perimätiedon kautta. Kuudennen
ekumeenisen kirkolliskokouksen vahvistamana tämä
liturginen palvelus hyväksyttii sitten käyttöön
kaikkialle ortodoksisen kirkon piiriin.
Hän taisteli kiivaasti Karthagon piispa Donatuksen perustamaa
harhaoppia, donatismia
vastaan, hän jopa käännytti Bretangen pakanoita
ja gootteja, jotka olivat liittyneet areiolaiseen
harhaoppiin, takaisin todellisen uskon piiriin.
Pyhä Gregorios jätti jälkeensä lukuisia
kirjoituksia. Kirjansa ’Dialogeja koskien italialaisten
isien elämää ja ihmeitä’ (Dialogi
de Vita et Miraculis Patrum Italiorum) ilmestymisen jälkeen
pyhää alettiin kutsua nimellä ”Dialogos”.
Hänen papin kutsumusta käsittelevä ’Papillinen
sääntö’ (Liber Regulae Pastoralis)
teoksensa oli erittäin tunnettu ja sitä on pidetty
keskiajan merkittävimpänä johtamistaidon oppikirjana.
Tässä työssään pyhä Gregorios
kuvailee todellisen papin mallin. Hänen kirjeensä
(848 kpl) jakoivat myös moraalista ohjausta
ja ovat jääneet yhä elämään
ohjaukseksi tämän päivän ihmisillekin.
Pyhä Gregorios johti kirkkoa kolmenkymmenen vuoden ajan
huolehtien uskovaisten kaikista tarpeista. Hänen luonnettaan
kuvastaa paljon se valtava köyhistä huolehtiminen,
minkä tehtävän hän sanoi saaneet unessa
itseltään Herralta.
Pyhä Gregorios Diologos tai paavi Gregorios
Suuri tai Gregorios I, millä
nimillä hänet myös tunnetaan, kuoli vuonna
604 ja hänen reliikkinsä
ovat pyhän apostoli
Pietarin katedraalissa Vatikaanissa.
Idän ortodoksinen kirkko muistelee tätä jakamattoman
kirkon ajan pyhää vuosittain maaliskuun 12. päivänä.
Lännen kirkossa hänelle on annettu yhtenä neljästä
suuresta kirkkoisästä arvonimi kirkon tohtori (muut
kolme ovat: Ambrosius, Augustinus ja Eusebios). Roomalaiskatolisessa
kirkossa hänen muistopäivänsä on syyskuun
2. päivänä.
HAP
|
