Pyhä suurmarttyyri Marina syntyi 3.
vuosisadalla Antiokian Pisidiassa eteläisessä Vähä-Aasiassa
Aedesius-nimisen pakanapapin perheeseen. Jo varhain lapsena
hän menetti äitinsä ja isä antoi tytön
lastenhoitajan hoidettavaksi ja tämä kasvatti Marinan
tuntemaan ortodoksista uskoa. Kuultuaan tästä ja
siitä, että tyttärestä oli tullut kristitty,
isä raivostui ja vihaisena kielsi kokonaan tyttärensä.
Vähä-Aasian kartta
Keisari Diocletianuksen (vv.284 - 305) aikana toteutetuissa
kristittyjen vainoissa, kun Marina oli vasta 15-vuotias, hänet
pidätettiin ja suljettiin vankilaan. Lujasti uskoen Jumalan
tahtoon ja Hänen apuunsa nuori vankila-asukas valmistautui
lähestyvään kohtaloonsa.
Itäisten maakuntien maaherra Olymbrios matkallaan tuomitsemaan
Antiokian kristittyjä viehättyi nuoresta ja kauniista
tytöstä ja yritti suostutella häntä luopumaan
kristinuskostaan ja tulemaan hänen vaimokseen. Mutta
pyhä, yhtään horjumatta, kieltäytyi hänen
tarjouksistaan. Ärtynyt maaherra antoi pyhän marttyyrin
kidutettavaksi. Häntä hakattiin ankarasti, hänet
naulattiin kidutuspöytään ja häntä
viillettiin ja revittiin kolmikärkisellä terällä.
Jopa itse maaherra, kykenemättömänä muutoin
katsomaan kidutuksen kauhuja, löi häntä kasvoihin.
Mutta marttyyri pysyi järkähtämättömänä.
Hänet heitettiin koko yöksi vankiselliin, mutta
taivaallisen avulla hänen haavansa ja vammansa paranivat.
Sen jälkeen hänet riisuttiin ja sidottiin puuhun
ja hänen ruumistaan poltettiin tulella. Tuskin enää
oikein elossakaan, mutta marttyyri rukoili: "Siunattu
olet Sinä, Valtijani, sillä Sinä vahvistit
sieluni ja paransit haavani. Rukoilen Sinua, tee minut otolliseksi
saamaan pyhä kasteesi, että sen puhdistamana voisin
astua Sinun ihanaan häähuoneeseesi."
Kun maaherra kuuli Marinan rukoilleen kastetta, hän
määräsi pyhän upotettavaksi isoon vesiastiaan.
Marttyyri rukoili jälleen, että tämä teloitustapa
tulisi hänelle pyhäksi Kasteeksi. Kun pidättäjät
sysäsivät pyhän veteen, siellä loisti
äkkiä valo, ja lumivalkoinen kyyhkynen laskeutui
taivaasta kultainen kruunu nokassaan. Kahleet kirposivat pyhän
Marina päältä. Marttyyri seisoi vedessä
ylistäen Pyhää Kolminaisuutta, Isää,
Poikaa ja Pyhää Henkeä. Pyhä Marina tuli
esiin vedestä täysin parantuneena ilman ainuttakaan
jälkeä polttamisesta tai mistään. Kaikki
hämmästyivät tätä ihmettä ja
ihmiset ylistivät Todellista Jumalaa ja monesta heistä
tuli uskovia. Tämä sai maaherran raivoon ja hän
määräsi tappamaan kaikki, jotka tunnustavat
Kristuksen nimen. Kaikkiaan noin 15 000 ihmistä sai surmansa
tuolla paikalla ja pyhä suurmarttyyri Marina mestattiin
leikkaamalla häneltä pää. Paikalla ollut
Theotimos niminen silminnäkijä kirjoitti ylös
nämä tapahtumat ja suurmarttyyrin kokemat koettelemukset.
Aina ristiretkeläisten Konstantinopolin valtaamiseen
saakka vuonna 1204 suurmarttyyri
Marinan reliikit olivat
Panteponteian luostarissa. Joidenkin lähteiden mukaan
ne olivat sijoitetut Antiokiaan vuoteen 908 saakka ja silloin
siirrettiin Italiaan. Nykyään reliikit ovat Kreikan
pääkaupungissa Ateenassa, jossa ne ovat sijoitetut
Pyhälle Neitsytmarttyyrille vihittyyn kirkkoon. Pyhän
Marinan käsi on siirretty Pyhälle vuorelle, Athokselle,
Vatopedin luostariin.
Roomalaiskatolisessa ja anglikaanisessa maailmassa suurmarttyyri
Marina tunnetaan myös nimellä pyhä Margareeta
ja hänelle on pyhitetty etenkin Englannissa lukuisia
kirkkoja. Roomalaiskatolisilla muistopäiväkin eroaa
ortodoksien muistopäivästä, katolisilla se
on 20. päivä heinäkuuta. Roomalaiskatolisilla
suurmarttyyri Marina (Margareeta) on etenkin raskaanaolevien
naisten suojelupyhä.
Ortodoksinen kirkko viettää suurmarttyyri Marinan
muistopäivää vuosittain 17. päivänä
heinäkuuta.
