Tekijänoikeudet | Etsi | Palaute | Sivuston esittely | RSS

Pyhä Aleksi Uginelainen (20.7.)

Pyhä Aleksi Uginelainen eli Aleksi Medvedkov syntyi heinäkuun 1. päivänä 1867 Pohjois-Venäjällä Fomistchevon kylässä Viazman alueella. Hänen isänsä, Ivan Medvedkov oli maalaispappi. Aleksin ollessa vielä kovin pieni, isä Ivan kuoli ja perhe joutui tämän jälkeen kohtaamaan elämässään köyhyyttä ja kurjuutta. Niinpä tuleva Jumalan mies oppi jo varsin nuorena kärsivällisyyttä ja nöyryyttä erilaisissa elämän muodoissaan.

Pyhä Aleksi Uginelainen kuvattuna ikonissa, jonka Valamon luostari lahjoitti Lintulan luostarille (kuva:HAP)

Opiskelu ja pappeus

Kuten tuohon aikaan oli yleensä tapana pappisperheen lapsilla, Aleksikin meni kirkolliseen kouluun opiskelemaan ja jatkoi sieltä Pietariin seminaariin, jonka hän päätti keskinkertaisin arvosanoin vuonna 1889, jolloin hänestä tuli lukija viiden vuoden ajaksi Pietarin Pyhän Katariinan kirkkoon Vasilin saarelle.

Pappeus oli noussut hänelle varteenotettavaksi vaihtoehdoksi seminaarin päättymisen jälkeen ja hänet vihittiin diakoniksi joulukuun 24. päivä vuonna 1895. Tuohon aikaan vaikuttaneella pyhällä Johannes Kronstadtilaisella oli Aleksiin ja hänen ratkaisuihinsa suuri vaikutus. Kaksi päivää myöhemmin Jumalansynnyttäjän juhlassa hänet vihittiin 28 vuotiaana papiksi ja nimitettiin papiksi Vrudan kylään Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen mukaan nimettyyn köyhään seurakuntaan (95 km Pietarista), jossa hän palvelikin sitten 23 vuotta.

Kylässä oli neljä koulua ja orpokoti, joissa Aleksi opetti uskontoa. Sen lisäksi hän avasi kaksi uuttakin koulua ja hän ohjasi orpokodin lapsia papillisella lämmöllä käytännön huolehtivaisuuteen ja hellyyteen. Vuonna 1914 hänelle myönnettiin Pyhän synodin toimesta Pyhän Annan kolmannen luokan risti ja vuonna 1916 hän sai rovastin arvon.

Vallankumouksen pyörteissä maanpakoon Viroon

Vuoden 1917 vallankumous romutti tuskallisesti seurakunnan olemassaolon, aivan kuten niin monen muunkin seurakunnan toiminnan tuohon aikaan Venäjällä. Toiminta lopetettiin salaisen poliisin, KGB:n edeltäjän, Tšekan toimesta lyönteihin, kidutuksiin ja muihin kauheuksiin, jotka jättivät jälkensä kaikkiin, myös isä Aleksiin. Isä Aleksi pääsi sisarensa toimien ansiosta vammautuneena myöhemmin vapaaksi ja turvaan vanhimman sisarensa luo.

Vuosina 1918 – 1919 Venäjällä vallitsi sekasorto. Aleksin perhe pakeni Viroon, joka juuri oli saanut hauraan poliittisen itsenäisyytensä. He asettuivat Kohtlan alueelle. Aleksilla alkoi ankaran työn aika: päivisin työmiehenä liuskekaivoksella, ja myöhemmin öisin yövahtina. Viron maanpakolaisuuselämään sekoittui runsaasti kärsimystä ja surua sekä murhetta. Aikaisempien pahoinpitelyjen läpikäymänä ja jo valmiiksi heikentyneenä hänen terveytensä huononi varsin nopeasti. Rasittava työ yhdistettynä kurjuuteen toi myös mukanaan väsymystä ja sairauksia.

Vuonna 1923 isä Aleksi määrättiin erään seurakunnan ylimääräiseksi papiksi Kohtlan alueelle. Seurakunta oli nimetty teofanian (Herran kasteen eli loppiaisen) mukaan. Mutta suuri rovastien papillinen kokous siirsi hänet suoraan Kohtlan alueen emigranttien papiksi, jossa tehtävässään hän joutui kohtaamaa huonoon kuntoon menneitä rakennuksia ja suunnatonta köyhyyttä. Hän otti kuitenkin itselleen päämääräksi palvella ihmisiä säännöllisesti toimistossaan ja muodostaa seurakuntaan toimivan kuoro.

Kun emigranttien lapsille oli järjestetty koulu, isä Aleksi huolehti voimiaan säästämättä uskonnon opettamisesta vuosina 1922 – 1927. Vaikka isä Aleksi työskenteli ahkerasti ja palavasti seurakuntansa ja sen asukkaitten puolesta, Virossa vietetyt kymmenen vuotta olivat kuitenkin vaikeita marttyyrivuosia niin hänelle kuin koko perheelle. Hänen vaimonsa sairastui vakavasti ja kuoli Tartossa yksityisellä klinikalla vuonna 1929. Samana vuonna kuoli myös arkkipiispa Eusebios, Moskovan kirkon alaisen Viron kirkon päämies ja isä Aleksin tukija. Isä Aleksi ei enää saanut tukea mistään, ristiriidat syvenivät ja vaikeudet alkoivat uudestaan.

Papiksi Ranskaan

Isä Aleksi päätti siirtyä lännemmäksi Eurooppaan. Vuonna 1929 Ranskassa olevan Konstantinopolin alaisen Venäjän kirkon päämiehen, Pariisin metropoliitta Eulogioksen (Georgievski) pyynnöstä hän siirtyi Ranskaan. Hän siirtyi Pariisiin tyttäriensä ja lapsen lapsiensa kanssa odottamaan lopullista nimeämistään johonkin seurakuntaan. Alkuun hän toimi Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraalissa ylimääräisenä pappina ilman palkkaa ja joulukuusta vuonna 1930 alkaen Uginessa, Savoyn maakunnassa, jonne hänet lähetettiin vuonna 1927 perustettuun Pyhän Nikolaoksen seurakuntaan.

Yhteisö oli laajalla alueella ja seurakuntalaisissa oli paljon entisiä sotilaita ja muita Venäjän, Viron ja Balkanin emigrantteja, jotka työskentelivät Uginen alueen metallitehtaissa. Osa heistä omaksui alusta alkaen vihamielisen asenteen nöyrää isä Aleksia kohtaan. Elämä alueella oli isä Aleksille terveydellisestikin vaikeaa, sillä 60-vuotias sairas mies tarvitsi raitista ilmaa ja tehdas saastutti ilman laajalti koko alueella, etenkin siinä laaksossa, jossa yhteisö eli ja vaikutti.

Kesäkuussa vuonna 1934 isä Aleksi sairastui vakavasti. Hänestä löydettiin vatsasyöpä, joka alkoi levitä nopeasti koko ruumiiseen. Viimeisinä päivinä isä Ivan Grigor-Klotchko auttoi häntä monissa asioissa tuoden hänelle mm. ehtoollisen ja toimittaen hänelle päivää ennen kuolemaa sairaanvoitelun. Isä Aleksi kuoli elokuun 22. päivä vuonna 1934 ja hänet haudattiin vanhalle hautausmaalle.

Vuonna 1956 Uginen kaupunginhallitus teki päätöksen vanhan hautausmaan lakkauttamisesta. Isä Aleksin arkku jouduttiin kaivamaan ylös haudasta uudelle hautausmaalle siirtoa varten. Kaikkien yllätykseksi isä Aleksin ruumis oli maatumaton. Seuraavien kolmenkaan päivän aikana ruumis ei kärsinyt mistään muutoksista. Sama todettiin vielä uudestaan myöhemmin todistajien läsnä ollessa, kun arkku vielä kerran avattiin.

Lokakuun 2. - 4. päivinä vuonna 1957 isä Aleksin arkku siirrettiin Sainte-Geneviève-des-Bois'n venäläiselle hautausmaalle siellä olevan kirkon kryptaan. Piispa Methodios seurassaan Bussy-in-Othen Jumalanäidin suojeluksen kirkon pappi, isä Pavel Poukhalski muita venäläisiä pappeja kolmesta eri jurisdiktionista toimittivat tässä yhteydessä muistoliturgian ja panihidan.

Alkuvuonna 2004 ekumeeninen patriarkaatti julkaisi nimilistan pyhien joukkoon kanonisoiduista henkilöistä, joista viisi oli elänyt Ranskassa ja heidän joukossaan isä Aleksi Medvedkov. Muista listalla olleista voi mainita myös hyväntekijänä paljon kuuluisuutta saavuttaneen äiti Maria Skobtsovan eli pyhän Maria Pariisilaisen. Kanonisoinnin jälkeen pyhän Aleksi Uginelaisen reliikit siirrettiin Bussyyn Jumalanäidin suojeluksen luostariin (Monastere N.D. de toute protection).

Näitä kaikkia pyhiä, heidän mukanaan siis pyhää Aleksi Uginelaista, muistellaan ortodoksisessa kirkossa Konstantinopolin Pyhän Synodin ohjeistamana heinäkuun 20. päivänä. Pyhää vanhurskasta Aleksi Uginelaista voidaan muistella myös hänen kuolinpäivänään elokuun 22. päivänä.

HAP

Katso myös:

• Pyhän Aleksin reliikkien siirto (kuvien tekstit ja linkki)

Tropari ja kontakki pyhälle Aleksille:

Sinä Kristuksen Jumalan rakastama pappi olit uskon ohje ja laupeuden esikuva. Sinä huolehdit laumasi vaelluksesta ja sait kunnian Jumalalta. Nyt kun ruumiisi lepää turmeltumattomana ja sielusi seisoo Jumalan valtaistuimen edessä, rukoile Kristusta Jumalaa vahvistamaan meitä uskossa ja hurskaudessa ja pelastamaan meidän sielumme.

Uskon ohjeena ja laupeuden esikuvana sinä elit hurskaasti pappien joukossa ja osoittaudut Kuninkaan ja Jumalan todelliseksi papiksi. Sen tähden sinä iloitset nyt enkeljoukkojen kanssa ja riemuitset taivaissa. Kunniakas pappi, isä Aleksi, rukoile Kristusta Jumalaa, että Hän vahvistaisi maassamme uskoa, rauhaa ja hurskautta ja pelastaisi meidän sielumme.

[Kiitos Lintulan luostarille ja äiti Ksenialle avusta artikkelin tekstin muokkauksessa, troparin ja kontakin käännöksestä sekä avusta ikonin kuvaamisessa]