Pyhä marttyyri Boris (2.5.
ja 24.7.)
Pyhä marttyyri Boris (syntymänimeltään
Romanus) oli yksi kuuluisan pyhän apostolien vertaisen
Vladimir Kiovalaisen (muistopv 15.7.) pojista. Isän
kuoleman jälkeen v. 1015 vanhin pojista, Vladimirin veljenpoika
ja hänen omaksi ottamansa ottopoika, Turovin ruhtinas
Svjatopolk, suunnitteli tappavansa muut kolme veljeksistä
eli Rostovin ruhtinaan Boriksen, Muromin ruhtinaan Glebin
(muistopv:t 2.5. ja 24.7.) ja Novgorodin ruhtinaan
Jaroslavin (myöhemmin Kiovan suurruhtinas Jaroslav
I Viisas), koska hän halusi turvata näin oman
valtaan pääsynsä. Hän lähettikin
Borikselle viestin, teeskennellen toivovansa saada elää
rauhassa hänen kanssaan ja kasvattaa yhdessä isältä
perimiään maita.
Jotkut pyhän Vladimirin neuvonantajista puhuivat isänsä
lähettämänä sotaretkellä olleelle
Borikselle, että hänen pitäisi ottaa armeija
haltuunsa ja vakiinnuttaa itselleen asema Kiovan vallanpitäjänä.
Pyhä Boris sitä vastoin sanoi, että hän
ei koskaan nostaisi kättään veljeään
vastaan. Svjatopolk ei ollut noin omantunnon tarkka omalta
osaltaan. Hän tuli Vyshegorodin kaupunkiin kysyäkseen
sen johtajilta lojaalisuuttaan itseään kohtaan.
Nämä vakuuttivat hänelle olevansa valmiita
vaikka kuolemaan hänen puolestaan.
Silloin Svjatopolk lähetti avustajiaan Altaan tappamaan
sotaretkeltä palaavan Boriksen, joka jo tiesi, että
veli tahtoi hänen kuolevan. Kun avustajat saapuivat,
he kuulivat Boriksen laulavan psalmeja ja rukoilevan Kristuksen
ikonin edessä teltassaan. Boris pyysi Herraa vapauttamaan
hänet kärsimyksistä, joita saisi pian kohdata.
Hän myös rukoili, ettei tätä tekoa laskettaisi
Svjatopolkille synniksi.
Sitten hän laskeutui pitkälleen maahan ja Svjatopolkin
avustajat iskivät keihäänsä häneen
ja samalla he tappoivat joitain Boriksen seuralaisistakin.
Avustajat käärivät Boriksen omiin vaatteisiinsa
ja heittivät hänet vaunuihin ja ajoivat pois. Kun
Svjatopolk näki, että Boris hengitti vielä,
hän käski miesten lopettamaan hänet miekalla.
Pyhä Boris sai marttyyrikruunun 24.7.1015. Hän
ja hänen veljensä Gleb tunnetaan Venäjällä
ns. kärsimyksenkantajina, koska he eivät vastustaneet
pahuutta väkivallalla. Hänen maalliset jäännöksensä
haudattiin Vyshegorodin pyhän Basileioksen kirkkoon.
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa marttyyrien Boriksen ja Glebin
muistoa vuosittain heinäkuun 24. päivänä
sekä joillakin alueilla lisäksi toukokuun 2. päivänä,
jolloin ensin vuonna 1072 marttyyrien Boriksen ja Glebin reliikit
siirrettiin heidän veljensä Kiovan suurruhtinas
Jaroslav I Viisaan (1019–1054) pojan, Kiovan
suurruhtinas Izjaslavin (1054–1073, 1076–1078)
rakentamaan uuteen kirkkoon ja vielä toisenkin kerran
suurruhtinas Vladimir Monomahin (1113–1125)
aikana samana päivänä toukokuussa vuonna 1115.
Venäjällä marttyyreja Borista ja Glebiä
kunnioitetaan Venäjän kansan taivaallisena suojelijana.
HAP
Katso myös:
Kirjallisuutta:
- Kirkkovuoden pyhät II
- Marttyyrit Boris ja Gleb ss. 767-770
|
