Kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän
synaksis (26.12.)
Joulujuhlan toisena päivänä, toisena joulupäivänä
muistellaan ortodoksisessa kirkossa Jumalansynnyttäjää,
Neitsyt Mariaa, tätä juhlaa nimitetään
myös Jumalansynnyttäjän synaksiksi.
Jerusalemin Jumalanäiti-ikoni
Yhdistettyinä Kristuksen syntymän hymneihin, joissa
muistellaan Jumalansynnyttäjää, Kirkko tähdentää
Marian olevan se ainoa, jonka kautta inkarnaatio – lihaksi
tuleminen - oli mahdollista. Kristuksen ihmisyys– konkreettisesti
ja historiallisesti – on ihmisyyttä, jonka Hän
sai Marialta. Hänen ruumiinsa on ennen kaikkea Marian
ruumista, Hänen elämänsä Marian elämää.
Tämä juhla, joka on valmistettu Jumalansynnyttäjän
kunniaksi, on luultavasti vanhin Marian juhlista kristillisessä
traditiossa, hänen Kirkon parissa alkaneen kunnioittamisensa
alkuajoilta.
Joulun jälkijuhla, kuusi
päivää joulusta, tuo jouluajan lähelle
joulukuun 31. päivää. Kaikkien noiden päivien
palveluksissa Kirkko toistaa hymnejä ja veisuja ylistäen
Kristuksen lihaksi tulemista, muistuttaen meitä, että
pelastuksemme lähde ja kivijalka on ainoastaan löytää
se Ainoa, joka Jumalana ennen aikojen alkua tuli tähän
maailmaan ja joka meidän tähden ”syntyi
lapsena”.
HAP
Synaksis:
Liturgisessa mielessaä synaksis tarkoittaa
uskovaisten kokoontumista kirkkoon jumalanpalvelukseen ja
se saattaa tarkoittaa myös joissain yhteyksissä
kirkolliskokousta.
Sana synaksis liitetään myös eräiden
suurten juhlien jälkeisenä päivänä
muisteltavan, itse juhlaan kiinteästi liittuyvän
henkilön muistoon.
Tällaisia ovat muiden esimerkiksi Kristuksen syntymäjuhlan
jälkeisen päivän, toisen joulupäivän
(26.12.) Jumalansynnyttäjän synaksis, teofanian
jälkeen (7.1.) vietettävä Johannes
Edelläkävijän synaksis,
