Praasniekka
Praasniekka (venäjäksi:
престольный
праздник - prestolnij prasdnik)
on yleensä ortodoksisen kirkon temppelijuhla, mutta sitä voidaan
käyttää myös yleisnimityksenä kirkollisesta juhlapäivästä.
Nimen tausta on täysin slaavilainen (праздник/prasdnik - juhlapäivä), vaikka itse juhlalla
lienee pidemmät perinteet.
Juhlaa vietetään yleensä sen ortodoksisen
pyhän
kunniaksi ja muistoksi, jolle kyseinen kirkkorakennus on pyhitetty.
Praasniekkapäivä on kyseisen pyhän muistopäivä
ja se selviää parhaiten ortodoksisesta kalenterista.
Praasniekka alkaa yleensä juhlapäivän aattona
vigilialla
ja varsinaisena juhlapäivänä on sitten juhlaliturgia
ja usein myös vedenpyhitys. Mikäli kirkon tai tšasounan
lähistöllä on järvi, joki tai muu vesialue,
vedenpyhitys tehdään sään salliessa siellä
ja veden ääreen mennään yleensä ristisaatossa.
Praasniekkaan saattaa liittyä myös muita juhlallisuuksia,
kuten päiväjuhla, yhteinen ruokailu, näyttelyjä,
konsertteja, jne.
Praasniekkaperinne katkesi Suomessa pitkäksi aikaa viime
sotien jälkeen. Syinä saattoivat olla sodan traumat
ja ortodoksisuuden häpeäminen sen venäläisyyteen
rinnastuksen vuoksi. Osittain syitä voi myös etsiä
ortodoksisen asujaimiston hajaantumisesta evakkoon ympäri
maata ja suurten ortodoksikylien sirpaloitumisesta sekä
ortodoksisen kirkon tapojen muuttumisesta ympärillä
olevan valtakirkon puristuksessa ja osittain jopa painostuksessa
enenemässä määrin luterilaisiksi. Identiteetin
parantuessa ortodoksisuutta ja tapakulttuurin muotoja alettiin
jälleen opiskella ja praasniekkaperinnekin palasi. Suuntaa
tässä myönteisessä kehityksessä näytti
1950-luvun lopulla etenkin Ilomantsin ortodoksinen seurakunta,
jossa elvytettiin jälleen käyttöön perinteiset
Iljan praasniekat. Ensimmäinen Iljan praasniekka oli
Ilomantsissa sodan jälkeisellä ajalla vuonna 1957.
Ennen sotia praasniekkaperinne oli yleistä kaikkialla
ortodoksisilla alueilla, missä vain oli ortodoksisia
kirkkoja tai tsasounoita (rukoushuoneita). Kirkollisen
merkityksen lisäksi juhlaan sisältyi myös tietty
maallinen puoli: praasniekalla tavattiin tuttuja, päivät
olivat suosittuja kylässä käyntipäiviä,
nuoriso tapasi muita saman ikäisiä ortodokseja ja
saattoi näin etsiä itselleen puolisoa. Samalla praasniekat
toimivat yleisinä tiedotustilaisuuksina lähiseudun
ihmisille ja siihen liittyi samalla myös erityinen sosiaaliverkostollinen
puolikin, jolloin voitiin joko esimerkiksi katsastaa ihmisten
selviytymisiä elämän vaikeuksista ja ongelmista
ja pohtia hänen auttamistaan, mutta samalla myös
katsastaa esimerkiksi kylän tai alueen johtomiehiä
erilaisiin toimikuntiin, valtuustoihin tai muihin tehtäviin.
Maallisiin praasniekkajuhliin saattoi myös liittyä
erilaisia iltamia tai jopa tanssiaiset.
Praasniekalla voidaan katsoa olevan juurensa niin antiikin
Kreikassa kuin Roomassa ja Israelissakin, joissa kaikissa
on vietetty samankaltaisia joko maallisia tai kirkollisia
tai sekä maallisia että kirkollisia juhlia. Kreikassa
nimityksenä on ollut muun muassa panegyris (koko
kansan juhlakokous), Rooman monista juhlista esimerkiksi
feriae muistuttaa praasniekkaa. Israelin kansan kuudesta
omasta praasniekasta kolme oli maallisia ja kolme uskonnollisia.
Suomessa oleva ortodoksinen praasniekkaperinne on perua slaavilaiselta
Venäjältä, jonka tavat ja tottumukset ovat
jääneet pysyviksi meidänkin juhlaperinteeseemme.
HAP
|
