Panihida ja parastaasi / vainajien
muistelu
Panihida
Panihida eli (vainajan) muistopalvelus
toimitetaan kuolleen ihmisen muistoksi. Tavallisesti panihida
toimitetaan heti kuoleman jälkeen tai pian henkilön
kuoltua, ennen hautajaisia.
Vainajien muistelun Raamattussa ja pyhissä kirjoituksissa
Raamatussa sanotaan Luukkaan evankeliumissa (Luuk.20:38):
"Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.
Hänelle kaikki ovat eläviä."
Raamattu vakuuttaa, että rukouksen voima on ääretön,
jos me anomme Jumalan Pojan nimeen (Joh.14:13-15):
"Mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni,
sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki
Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte
minulta, sen minä teen."
Vielä apostoli
Paavalin kirjeessä roomalaisille sanotaan (Room:14:9):
Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi
elämään, että hän olisi niin kuolleiden
kuin elävienkin Herra.
Hän voi siis armahtaa yhtähyvin kuolleita kuin
eläviä.
Rukouksista vainajien edestä mainitaan jo makkabealaisten
ajoilta (2.Makk.12:39-46). Kristillisessä seurakunnassa
nämä rukoukset ovat olleet käytössä
alkuajoilta saakka. Vanhoissa liturgioissa on rukouksia vainajien
edestä. Apostolien sääntöjen kirjassa
on myös liturgiassa luettavia rukouksia vainajien edestä
sekä viittaus muistopäiviin.
Milloin panihida pitäisi toimittaa?
Hautajaisten jälkeen panihida toimitetaan tiettyjen
päivien tai ajanjaksojen jälkeen. Tapana on toimittaa
panihida esim. kolmantena, yhdeksäntenä ja neljäntenäkymmenentenä
päivänä kuolemasta sekä vielä puolen
vuoden tai vuoden jälkeen kuolemasta ja siitä eteenpäin
aina vuosittain kuolinpäivänä tai kuolleen
nimipäivänä.
Aikojen symboliikka
Päivämäärien symboliikka selittyy seuraavasti:
kolmantena päivänä nousi Kristus
haudasta ja palvelus on ylösnousemuksen ylistämistä;
yhdeksäntenä päivänä
hengellisten voimien yhdeksän arvoluokan kunniaksi, jotta
poismuuttanut sielukin luettaisiin heidän joukkoonsa;
neljäntenäkymmenentenä päivänä
Kristuksen taivaaseen astumisen muistona, jotta se armo tulisi
myös edesmenneen sielulle; kuolinpäivänä,
koska tuo päivä ymmärretään syntymäpäivänä
uuteen elämään.
Noille ajoille on annettu muunkinlaisia merkityksiä.
Sanotaan, että ihmisen eläman alkaessa sydän
muotoutuu kolmantena päivänä hedelmöittymisen
jälkeen, liha yhdeksäntenä ja ihmisen muoto
on valmis neljäntenäkymmenentenä päivänä.
Ihmisen kuollessa näiden aikojen on sitä vastoin
ajateltu menevän niin, että ukonäkö muuttuu
kolmantena päivän kuoleman jälkeen, ruumiin
rakenne hajoaa yhdeksäntenä ja sydän turmeltuu
neljäntenäkymmenentenä päivänä.
Ajat lienevät symbolisia, eivät biologisia totuuksia
ja ehdottomuuksia.
Panihidan tarkoitus
Vainajien puolesta kannettu esirukous ei ole niinkään
yritys vaikuttaa heidän kohtaloihinsa Jumalan tuomiolla,
vaan se on elossa olevien ihmisten rakkauden ilmaus. (Laulujen
laulu 8:6) Rakkaus on väkevä kuin kuolema.
Jumala on vanhurskas ja oikeamielinen Tuomari, eikä Hänen
tuomioihinsa kenelläkään ihmisellä ole
mitään sanomista. Kukaan ei tule tuomituksi ankarammin,
kuin hän ansaitsisi. Läntisen kirkon vaikutuksesta
tätä juridista näkemystä (siis vaikuttamista
edesmenneitten kohtaloon) on ortodoksienkin piirissä
ylikorostettu ja rukouksiin on motivoitu, sanomalla niiden
vaikuttavan kuolleitten kohtaloon. Rukouksien motiivina tulee
olla yksin rakkaus.
Panihidan toimittamisajankohta
Panihida muistuttaa palveluksen rakenteen osalta aamupalvelusta
ja se sisältää mm. kanonin ja vainajien ektenioita.
Panihida toimitetaan tavallisesti kirkossa erityisen vainajienmuistelupöydän
äärellä, jolle jokainen kirkossa kävijä
voi sytyttää tuohuksen omien rakkaittensa muistolle.
Olosuhteiden salliessa panihida voidaan toimittaa myös
haudalla. Muistopalvelusta ei saisi toimittaa liturgian jälkeen,
koska liturgia on vainajien muistelun täyttymys ja panihida
on tavallaan liturgiaan valmistava palvelus. Siksi se pitäisi
toimittaa ennen liturgiaa tai esimerkiksi edellisenä
iltana. Lauantai on koko vuoden vainajien muistolle omistettu
päivä ja siksi perjantai-ilta tai lauantai ovat
parhaat ajat vainajien muistopalvelusten pitämiselle.
Sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä ei
ole sopivaa järjestää panihidaa.
Parastaasi
Parastaasi takoittaa kreikan kielessä
kokoöistä jumalanpalvelusta, mutta slaavilaisessa
jumalanpalvelusperinteessä se tarkoittaa vainajien muistopalvelusta.
Parastaasilla viitataan vainajan muistopalveluksen kestoon
ja usein siitä puhutaankin suurena panihidana erotuksena
pienestä panihidasta, josta kerrottiin tämän
artikkelin alussa.
Yönistujaisperinne
Aikaisemmin saatettiin läheisen kuoleman jälkeen
viettää yönistujaisia ja jos pappi oli paikalla,
sen muoto saattoi noudattaa liturgisia kaavoja. Yönistujaisten
alkuperä on juuri parastaasissa, koko yön kestäneessä
rukouksessa avoimen arkun äärellä. Nykyään
alkuperäinen parastaasi, kokoöinen valvonta korvataankin
usein panihidalla tai litanialla.
Suureen panihidaan, parastaasiin kuuluvat ehtoopalvelus
ja aamupalvelus ja se muistuttaa
palveluksena hieman vigiliaa.
Yleiset muistelupäivät
Kirkkovuoden aikana ortodoksisessa kirkossa vietetään
kolme erityistä (yleistä) vainajien muistelupäivää:
- lauantaina tuomiosunnuntain
edellä eli viikkoa ennen suuren
paaston alkua (sielujen lauantai)
- lauantaina lokakuun 26. päivän edellä (Dimitrin
lauantai)
- tiistaina Tuomaan
viikolla eli Tuomaan sunnuntain jälkeen
Näiden lisäksi suuren paaston toinen, kolmas ja
neljäs lauantai on merkitty ortodoksiseen kalenteriin
vainajien muistopäiviksi.
HAP
Katso myös:
- Matti Sidoroff (toim.): Matka tuonilmaisiin
|
