Ortodoksisessa (kuin myös roomalaiskatolisessa ja
kreikkalaiskatolisessa sekä nykyään myös
enenevässä määrin luterilaisessa)
kirkossa käytettävä rukouksen muoto.
Ristinmerkkiä käyttävät ortodoksisessa
(sekä katolisessaja luterilaisessa)
kirkossa niin papit kuin kirkkokansakin rukouksena.
Ristinmerkillä rukoilija ristii ("ristiinnaulitsee")
itsensä ja näin liittää itsensä osaksi
Kristuksen elämää ja Kirkkoa. Ristinmerkki
toimii samalla rukoilijan ajatuksien ja toiminnan keskittämisen
apuvälineenä, näin hänen ajatuksensa eivät
lähde harhailemaan pois rukoilemisesta ja Jumalan ylistämisestä.
Ortodoksista ristimerkkiä tehtäessä
yhdistetään tavallisimmin oikeasta kädestä
kolme ensimmäistä sormea (peukalo, etusormi
ja keskisormi) kuvaamaan Kolminaisuutta. Yhdisteyt kolme
sormea kuvaavat pyhää, yksiolennollista ja jakaantumatonta
Kolminaisuutta. Kaksi jäljelle jäävää
sormea (nimetön ja pikkusormi) taivutetaan kämmentä
vasten ja ne muistuttavat rukoilijaa Kristuksen täydellisyydestä
ihmisenä ja Jumalana. Ristinmerkki on siis samalla eräänlainen
henkilökohtainen uskontunnustus.
Näin yhdisteyin sormin kädellä tehdään
ristinmerkki, jolloin kosketetaan ensin otsaa, sitten rintaa
ja viimeisenä ensin oikeaa sitten vasenta olkapäätä.
Ristinmerkki teko kuvaa ajatuksiemme ja aikeittemme (otsa),
tunteittemme (rinta, sydän) ja kättemme
töitten (olkapäät) siunaamista. Ristinmerkin
teon jälkeen kumarretaan kevyesti eteenpäin kunnioittaen
eteen muodostettua ristiä.
Ristinmerkkiin varustettu käsi ortodoksilla
(kuva: HAP)
Ortodoksisessa kirkossa ristinmerkki tehdään
usein ja useissa eri yhteyksissä. Yksi "sääntö"
on tehdä ristinmekki aina, kun kuulee palveluksessa mainittavan
sanat "Jeesus Kristus", "Herra", "Herra
armahda" tai "Kunnia olkoon Isälle, Pojalle
ja Pyhälle Hengelle" tai oman tai itselleen läheisen
pyhän henkilön nimen. Myös
useimpien rukousten alussa ja/tai lopussa tehdään
ristinmerkki. Ristinmerkki tehdään myös aina
kirkkoon saapuessa ja sieltä lähtiessä, tuohusta
sytyttäessä ja ikonin edessä
rukoillessa. Kotona tai muualla kirkon ulkopuolella rukoushetki
aloitetaan ja lopetetaan ristinmerkein. Näiden lisäksi
ristinmerkin voi tehdä aina, kun itsestä siltä
tuntuu ja haluaa ristinmerkin avulla esim.keskittyä rukoukseen
tai torjua pahoja ajatuksia.
Staroverit eli vanhauskoiset ortodoksit
Venäjällä tekevät ristinmerkin yhä
vanhalla 1660-luvulla käytössä olleella tavalla,
jossa pikkusormi ja nimetön yhdistetään peukaloon
ja keskisormi ja etusormi ovat pystyssä. Symbolit näillä
sormilla tarkoittavat samaa kuin nykyisessäkin ristinmerkissä,
Kolminaisuutta ja Kristuksen kahta luontoa.
Staroverien ristinmerkkiin varustettu käsi (kuva:
HAP)
Ristinmerkki muissa kirkkokunnissa
Roomalaiskatolisilla ristinmerkki tehdään
koskettamalla ensin otsaa, sitten rintaa ja seuraavaksi- toisin
päin kuin ortodokseilla - ensin vasenta sitten oikeaa
olkapäätä. Roomalaiskatolinen pitää
käden kaikki sormet yhdessä ristinmerkkiä tehdessään.
Rooman paavin alaisuuteen kuuluvissa kreikkalaiskatolisissa
kirkoissa (ns. uniaattikirkoissa) ristinmerkki tehdään
samoin kuin ortodoksit sen tekevät.
Luterilaisessa kirkossa ristinmerkkiä
käyttävät tavallisimmin vain papit ja alttaripalvelukseen
osallistuvat toimituksissa. Käytäntö on vielä
vaihtelevaa, sillä aikaisemmin ristinmerkki liitettiin
voimakkain tunnesitein roomalaiskatolilaiseen kirkkoon, josta
luterilaisuus erkani mm.Martin Lutherin toimesta. Jopa 1900-luvun
puoliväliin saakka ajateltiin, että luterilaisen
tekemänä ristinmerkki on tekopyhää ja
ulkokultaista menoa, johon vakavan luterilaisen ei pidä
syyllistyä. Alkuaan Luther suositteli ristinmerkin käyttämistä,
mutta se jäi pitkäksi aikaa pois yleisestä
käytöstä. Nykyään ristinmerkki on
palannut kirkolliseen käyttöön myös luterilaisilla,
jolloin se tehdään roomalaiskatolisella tavalla
koskettamalla ensin vasenta sitten oikeaa olkapäätä.
Sormien asettelussa on vaihtelua, molemmat tavat (roomalaiskatolinen
ja ortodoksinen) ovat käytössä. Käytöstä
ei ole kuitenkaan olemassa selkeitä ohjeita ja sääntöjä.
Luterilaiseen jumalanpalvelukseen osallistuva tekee ristinmerkin
alkusiunauksen yhteydessä, vastaanottaessaan synninpäästön,
evankeliumin lukemisen alkaessa, vastaanottaessaan sakramentin
ja kiittäessään siitä sekä Herran
siunauksen yhteydessä. Nykyisin ristinmerkki voidaan
tehdä myös aina kun Pyhä Kolminaisuus mainitaan
palveluksessa. Jotkut edellä mainituista suosituksista
eivät silti ole saavuttaneet laajaa käyttöä,
mutta yleisesti ottaen ristinmerkin käyttö luterilaisessakin
kirkossa on selvästi lisääntynyt.
