Symbolismi, vertauskuvallisuus
ortodoksisessa kirkossa
Ortodoksisessa kirkossa vertauskuvallisuudella on erittäin
tärkeä rooli niin aineellisessa eli materiaalisessa
kuin hengellisessä eli spirituaalisessa mielessä.
Aine, materia voi olla näkyvissä ja se on lähestyttävissä
olevaa, mutta hengellisyys, spiritualisuus on osoitettavissa
vain symbolein, vertauskuvin. Jo itse Kristus käytti
puheissaan symboleja ja vertauskuvia, metaforia sanoman perillemenon
ja sen ymmärtämisen parantamiseksi. Toisaalta alkukirkon
vainojen aikaan symbolit olivat kristityille usein ainut tapa
viestittää, ne avautuivat vain niitä tunteville,
ei siis vainoajille.
Kirkossa
Kirkon vertauskuvallisuus ei voi olla tehokasta liturgian
ulkopuolella. Erotettuna jumalanpalveluksista, vertauskuvallisuus
menettää merkityksensä ja siitä tulee
sarja steriilejä, mitään merkitsemättömiä
ilmauksia, abstraktioita. Vertauskuvat lakkaavat olemasta
vertauskuvia, kun niitä luetaan väärin tai
selitetään järkiperäisesti, rationaalisesti.
Symbolit voivat olla sanallisia, korvin kuultavia tai kuvallisia,
silmin nähtäviä, joskus jopa muillakin aisteilla
aistittavia, kuten esimerkiksi suitsutus.
Salaperäinen ja arvoituksellinen kieli
Vertauskuvallisuus ilmaisee epäsuorasti kuvien ja symbolien
kautta sen, mitä ei voida ilmaista suoraan aineellisesti
tai verbaalisesti. Vertauskuvallisuus verhoutuu totuuksiin,
joita se kuvastaa. Se kätkee sisäänsä
totuuksia, jotka se piilottaa niiltä, jotka eivät
ole ryhtyneet perehtymään niihin, ja tekee ne ymmärrettäviksi
niille, jotka tietävät, kuinka lähestyä
niitä.
Vertauskuvat, jotka eivät ole vain merkkejä
Vertauskuvan ja merkin välillä on tietty hengellinen
vivahde-ero. Merkki heijastaa todellisuutta. Vertauskuva määrittelee
aina asian tietyllä tavalla, tuoden esille ylivoimaista
todellisuutta. Ymmärtääkseen merkin on selitettävä
sen viittaus. Ymmärtääkseen vertauskuvan on
otettava osaa läsnä olevaan. Vertauskuvat eivät
ole pelkästään kuvitusta, eivätkä
todellisuuden korviketta. Niillä on julkituovan Jumalan
voima ja teho ihmiselle ja ne ilmaisevat aitoa liittoa ja
tietämystä asioiden iäisyydestä ja jumalallisuudesta.
Esimerkkejä
Useimmat vertauskuvat liittyvät ikoneihin,
ristiin ja liturgisiin
asuihin.
Kirkko siis käyttää leipää, viiniä,
vehnää, öljyä, vettä, kukkia ja hedelmiä
vertauskuvina Hänen läsnäolostaan ja toimistaan
maailmassa ihmisen hyväksi, Hänen rakkaudestaan,
armostaan, hyvyydestään, elämästä,
jotka ovat aina läsnä olevia ja jotka ilmaisevat
Jumalan olemassaoloa. Ne ovat siis vertauskuvia aina läsnä
olevasta ihmisen luomisesta ja pelastuslupauksesta, totuudesta.
Suitsutus
on nousevan rukouksen, hengellisen uhrin ja hyvältä
tuoksuvan Jumalan valtakunnan vertauskuva.
Valo
on universaali vertauskuva Jumalan mystiselle läsnäololle
Totuutena, Kauneutena ja Hyvyytenä.
HAP
|
