Ehtoopalvelus
Ehtoopalvelus on ortodoksisessa kirkossa
kirkolliseen vuorokauteen kuuluva ensimmäinen
palvelus. Ehtoopalvelus toimitetaan joka päivä illalla
periaatteessa ennen auringonlaskua.
Kirkollinen vuorokausi alkaa luomiskertomuksen mukaisesti
illasta, siksi ehtoopalvelus luetaan kuuluvaksi seuraavaan
päivään. Tuleva päivä ratkaisee,
onko ehtoopalvelus ns. vähäinen vai suuri ehtoopalvelus.
Vähäinen ehtoopalvelus on sunnuntain
ja juhlien aattoina, jolloin on vigilia.
Suuri ehtoopalvelus muodostaa vigilian
alun ja liittyy ehtoopalvelusta seuraavaan aamupalvelukseen.
Suuren paaston
aikana ja eräissä muissa tapauksissa suuren ehtoopalveluksen
toimittamisessa saattaa olla erilaisia poikkeuksia tai muita
ohjeita. Ehtoopalveluksessa on yleensä rukouksia, veisuja,
suitsutus
sekä saatto.
Ehtoopalvelus johdattaa meidät pelastushistoriaan kertomalla
maailman luomisesta, syntiinlankeamisesta ja ihmiskunnan valmistamisesta
Vapahtajamme vastaanottamiseen.
Eri viikonpäivien ehtoopalveluksilla on omat erilaiset
muistelunsa. Päivät ja muistelut ovat seuraavat:
- sunnuntai -> Kristuksen ylösnousemus
- maanantai -> enkelit
ja muut ruumiittomat voimat
- tiistai -> Johannes
Edelläkävijä
- keskiviikko -> Jeesuksen kavaltaminen
- torstai -> pyhät apostolit
ja Pyhä
Nikolaos
- perjantai -> Kristuksen kärsimys ja ristinkuolema
- lauantai -> Jumalansynnyttäjä, pyhittäjäisät,
kaikki pyhät
sekä edesmenneet
Ei-ortodoksien kielenkäytössä ehtoopalvelus
sotketaan usein ehtoollispalvelukseksi. Nämä ovat
kaksi aivan eri asiaa. Ehtoopalveluksessa ei jaeta ehtoollista
eli ei osallistuta eukaristiaan. Ehtoolliseen voi osallistua
vain liturgiassa tai (heikot
ja huonokuntoiset) sairaat sairaan ripityksessä.
HAP
- Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät
toimitukset
|
