Typikon
Typikon -sanalla on kaksi eri merkitystä.
Se tarkoittaa:
- luostarin sisäisiä sääntöjä
sekä
- jumalanpalvelusjärjestystä
Jälkimmäinen merkitys on yleisempi ja typikonista
puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten juuri tätä merkitystä.
Typikon on kirja, joka sisältää ohjeet kirkkovuoden
kierrossa toimitettavien eri jumalanpalvelusten rituaalien
toimitusjärjestyksestä eli kuinka jumalanpalveluksissa
tulee toimia. Typikonin tarkoitus on saada jumalanpalvelus
ilmentämään Kirkon uskoa, toteuttamaan Kirkkoa.
Typikon antaa ohjeet siitä, kuinka jumalanpalveluksissa
yhdistetään
300-400-luvuilla syntyi enimmäinen typikon, jota nimitetään
antiokialaiseksi typikoniksi ja 600-luvulla kaksi muuta, jerusalemilainen
ja Konstatinopolin Hagia Sofian eli Suuren Kirkon liturginen
typikon. Ennen jerusalemilaisen typikonin leviämistä yleisin typikon oli Studionin luostarin typikon. Se poikkeaa jerusalemilaisesta huomattavasti vähemmän kuin Hagia Sofian järjestys, jota noudatettiin lähinnä Hagia Sofiassa ja joissakin muissa katedraaleissa, ei tiettävästi koskaan luostareissa tai seurakuntakirkoissa. Hagia Sofian typikon jäi lopullisesti pois käytöstä 1200-luvulla 4. ristiretkiarmeijan miehitettyä Konstantinopolin. Se korvautui jerusalemilaisella typikonilla, johon myös Suomen ortodoksisen kirkon jumalanpalvelusjärjestys perustuu.
Viime aikoina Suomessa on esiintynyt pyrkimystä korvata jerusalemilainen jumalanpalvelusjärjestys Konstantinopolin patriarkaatin v. 1888 julkaisemalla protopsaltis Georgios Violakisin laatimalla "Kristuksen Suuren Kirkon typikonilla", joka on jerusalemilaisen jumalanpalvelusjärjestyksen muunneltu lyhennelmä.
Eri typikonien käytössä on paikallisia
eroja ja myös hieman epäjohdonmukaisuutta.
Katso myös:
|
