Petsamon luostari
Petsamon Pyhän Kolminaisuuden luostari syntyi munkki
Trifonin lähetystyön tuloksena Kuolan-Lappiin
Petsamon vuonon varteen. Luostarin perustamisvuodeksi voidaan
katsoa vuosi 1533, jolloin Novgorodista lähetysmatkalle
Karjalaan ja Lappiin lähetetty pappismunkki Ilja vihki
Trifonin munkiksi ja samalla luostarin kirkon käyttöönsä.
Trifon oli kotoisin Keski-Venäjältä Torzokin
kaupungista. Hänen tiedetään viettäneen
aikaisemmin ryövärin elämää ja halunneen
lähetystyöllä sovittaa entisen elämänsä.
Petsamon Alaluostarin Kristuksen syntymän kirkko
keväällä 2005. (kuva: Martti Naakka)
[Lisää
uusia kuvia Petsamosta]
Hegellinen, kaupallinen ja poliittinen keskus pohjolassa
Petsamon luostarilla oli hengellisen tehtävänsä
ohessa myös tärkeä poliittinen merkitys Venäjän
valtakunnan linnakkeena pohjoisella raja-alueella. Tsaari
Iivana Julma tuki luostarin toimintaa ja myönsi sille
laajoja maa-alueita ja kalastusoikeuksia.
Trifonin aikana pienoinen luostari vietti hengellisesti korkeaa
elämää. Valtaosan sen asukkaista lienee ollut
paikallista itäsaamelaista väestöä eli
kolttia. Aikaa myöten
ja jo Trifonin eläessä Petsamon luostarin merkitys
korostui myös kaupallisena keskuksena. Suuri osa Pohjois-Venäjän
ulkomaankaupasta hoidettiin Petsamon luostarin sataman kautta.
Luostarin rikastuminen merkitsi myös luostarikurin ja
moraalin laskua veljestön keskuudessa.
Yläluostarin munkkeja kirkon edustalla
(kuva:© Suomen ortodoksinen kirkkomuseo)
Tuho kohtaa luostaria
Pekka Vesaisen (Santeri Ivalon kirjassa nimi on väärin:
Juho Vesainen) sotajoukko tuhosi Petsamon luostarin jouluyönä
1589. Munkit tapettiin kirkkoon jumalanpalveluksen aikana
ja kaikki rakennukset poltettiin. Luostari siirtyi jatkamaan
toimintaansa Kuolan kaupunkiin. Sisäisen kurin rappeutuminen
ennakoi koko luostarin toiminnan hiipumista. Lopullisesti
Petsamon luostarin toiminta päättyi Kuolassa vuonna
1764.
Luostarin hengellisenä muistomerkkinä toimi Petsamossa
pyhittäjä Trifonin haudan päälle rakennettu
kolttien käyttöön tarkoitettu Herran temppeliintuomisen
muistolle pyhitetty kirkko. Pyhäkkö sijaitsi ns.
Trifonin erakkolassa, 15 virstaa Vesaisen tuhoamasta luostarista
sisämaahan Spasitelnaja-vuoren juurella Petsamo- ja Mannajokien
yhtymäkohdassa.
Uudelleen rakentaminen
Petsamon luostarin uudelleen rakentamiseen ryhdyttiin vuonna
1886 Solovetskin luostarin toimesta. Uudisrakentaminen aloitettiin
Trifonin erakkolan paikalla. Myöhemmin rakentaminen ulotettiin
myös vanhalle luostaripaikalle Petsamo-vuonon varteen.
Uudisrakentaminen pääsi todelliseen vauhtiin arkkimandriitta
Jonafanin saavuttua luostariin vuonna 1890 ja otettuaan laitoksen
johdon ja uudistamisen käsiinsä.
Petsamon luostari, taustalla Pelastuksen vuori. (kuva:©
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo)
I maailmansotaan mennessä Petsamon luostarista oli kasvanut
merkittävä hengellinen ja taloudellinen keskus.
Sillä oli oma sähkölaitos ja lennätin
yhdisti kaukaisen luostarin muuhun maailmaan. Luostariin rakennettiin
suuri määrä talous- ja muita tarpeellisia rakennuksia
Arkangelin metsistä tuoduista ikihongista. Vesaisen hävittämän
kirkon paikalle kohosi puinen Kristuksen syntymän muistolle
rakennettu kirkko. Luostarin tiilitehdas oli valmistanut tarvittavat
tiilet uutta kivikirkkoa varten.
Luostarin munkkien määrä nousi viiteenkymmeneen
ja maallikkotyölaisten luku oli 175. Luostarissa toimi
koulu paikallisen väestön lapsille. Molempien luostaripaikkojen
ns. Ylä- ja Alaluostarin välille oli rakennettu
ajanmukainen maantie. Luostarilla oli suuri porotokka, hevosia
ja lypsykarjaa.
I maailmansota kutsui myös Petsamon luostarin nuoren
väen Venäjän rintamalle ja katkaisi siten luostarin
suotuisan kehityksen.
Luostari sotien myllerryksessä
Petsamon luostari jäi Tarton rauhassa vuonna 1920 Suomen
valtion alueelle. Valtio siirsi luostarin maaomaisuuden itselleen
jättäen siitä luostarin omaan käyttöön
10% ja ainoastaan toistaiseksi. Yhteyden katkeaminen Venäjälle
kuihdutti luostarin väkimäärää nopeasti.
Vuosina 1921-31 Petsamon luostarin johtajana toimi Valamon
luostarista lähetetty igumeni Jakinf. Jälkipolvet
tuntevat hänet Skeemaigumeni Johannes-nimisenä hengellisenä
opettajana ja ohjaajavanhuksena.
II maailmansodan loppuvaiheissa kesällä 1944 Petsamon
luostarin viimeiset munkit siirtyivät Heinävedelle
Uuteen Valamoon. Heistä viimeinen,
munkki Akaki kuoli vuonna 1984 kunnioitettavassa 110 vuoden
iässä. Petsamon luostari toimii edelleen asiakirjojen
sivuilla ja sillä on Ortodoksisen kirkollishallituksen
isännöimää omaisuutta.
Petsamon luostari tänään
Historiallisella Petsamon luostarin paikalla Petsamossa
virisi uudelleen luostaritoimintaa vuonna 1997. Veljestö
rukoilee ja aterioi vanhassa, ajan vaurioittamassa Kristuksen
syntymän kirkossa. Se on saanut vuokrattua vaatimatonta
majoitustilaa viereisen varuskunnan tiloista. Pohjoinen pyhän
Trifonin luostari odottaa jälleen kerran uutta jälleenrakentamisen
kautta.
Metropoliitta Panteleimon
Kirjallisuutta:
Arkkimandriitta Panteleimon: Luostari Jäämeren
rannalla, Petsamon luostarin historiaa, 1990 (Valamon luostari)
Risto Anttila: Karjalan luostarit . Valamo, Petsamo,
Lintula, Konevitsa, 1994 (KR-kirjat Oy)
D.A. Anufriejev: Muistelmia Petsamon luostarista,
muistiinpanot Trifon Petsamolaisen luostarin jälleenrakentamisesta
vuosina 1890 - 1915, 2000 (Valamon luostari)
---
Lisää kuvia
Petsamon luostarista vuodelta 2005.
|
