Igumenia Marina
(avauspuhe Lintulan luostarin pyhiinvaellusjuhlassa, luostarin
Palokissa olon 60 vuotisjuhlassa 11.6.2006):
Avauspuhe
Korkeasti Pyhitetty Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo.
Kunnioitettavat piispa Matti Sihvonen, eversti Hannu Toivonen.
Arvoisat kutsuvieraat ja kaikki juhlaamme saapuneet rakkaat
luostarimme ystävät. Palokin kyläläiset.
Luostarimme on ollut Palokissa 60 vuotta. Useampaan kertaan
on todettu, että paikka valittiin arvalla Jumalanäidin
Jerusalemilaisen ikonin edessä pidetyn akatistos-palveluksen
jälkeen. Voimme kiitollisin mielin sanoa, että tämä
on Jumalanäidin valitsema paikka.
Miksi sitten järjestimme juhlan näinkin vaatimattoman
vuosien määrän vuoksi ? Nimenomaan siksi, että
on hyvä on tietää ja palauttaa mieliin, millainen
oli elämä luostarissa ennen meitä, nykyisiä
sisaria. Luostari on lyhyen 115 vuotta kestäneen historiansa
aikana kokenut hyvien aikojen lisäksi suuria koettelemuksia
ja vastoinkäymisiä. Kivennavalle rakennettu kirkko
paloi ja uusi kirkko tuhoutui talvisodassa. Oli Japanin sota,
I maailmansota, Venäjän vallankumous, Suomi itsenäistyi,
oli hankittava passit, suurimmalla osalla oli ns. Nansenin
passi. Tuli talvisota ja raskaat evakkovuodet. Miten oli mahdollista,
että vaatimaton naisyhteisö säilyi hengissä
kaikesta tästä ja on nyt täällä juurtunut
Savon sydämeen.
Äiti Varvara on ollut pisimpään eli 58 vuotta
Palokin luostarissa. Hänellä on paljon muistoja,
jotka pitäisi tallentaa. Onhan hänellä kertojan
lahjat, kun vain muistaisimme ottaa nauhurin joka päivä
hänen lähelleen.
Viime viikolla kävimme Valamon hautausmaalla, jonne
yli 30 luostarimme sisarta on haudattu. Pidimme useita muistopalveluksia.
Siellä lepää igumenia Arsenia, joka oli igumeniana
sekä vanhassa Kivennavan Lintulassa että täällä
uudessa yhteensä 30 vuotta. Hän koki sisarten kanssa
vaikeat siirtolaisuuden evakkovuodet ja asettumisen Palokkiin.
Valamon hautausmaalle on haudattu myös nunna Sofia, joka
oli keski-Venäjältä Penzan kuvernementista
Kivennavalle tullut nunna. Hän kävi läpi evakkomatkan
ja vuoden kuluttua Palokkiin asettumisesta sai leposijan Valamon
hautausmaalla ensimmäisenä ja ainoana Penzasta lähteneistä
nunnista, joka pääsi tänne asti. Mikä
elämän taival !
Ensimmäisten nunnien elämä Kivennavalla ja
täällä Palokissa oli työn täyttämää.
Leivän saanti Palokin kivisiltä pelloilta ei ollut
helppoa. Meille uusimmille sisarille he ovat esikuvia, taivaallisia
esirukoilijoita. Illan tullen monet olivat lopen työn
uuvuttamia, mutta rukousta ei laiminlyöty. Se antoi voimia
niin aamuin kuin illoin. Palvelukset olivat pitkiä. Oli
paljon lukemista ja laulamista. Uudet suomalaiset sisaret
Varvara ja Serafima joutuivat opettelemaan venäjän
ja slaavin kielet. Voisimmeko me, tämän uuden ajan
sisaret pystyä samaan. Uuvumme vähimmistäkin
ponnistuksista. Rukouksen ylläpitäminen vaatii suurta
tahdon lujuutta.
Juhliimme on tullut paljon luostarimme ystäviä
ja tukijoita. Mainitsemme tässä vain Valamon luostarin,
Joensuun Mieskuoron, Lintulan ystävät ry:n, Järvenpään
Ystäväpiirin, Miikkulan Musikat, monet seurakunnat
ja tiistaiseurat, Heinäveden kunnan ja Heinäveden
serurakunnan. Olemme kiitollisia teille kaikille ja erityisesti
tämän kylän asukkaille, jotka ovat ottaneet
oudot sisaret vähitellen ystävikseen ja tuttavikseen.
Yhteistyö tämän ja edellisten suurten juhlien
käytännön järjestelyissä on ollut
saumatonta.
Kiitämme kaikkia juhlaamme kunnioittaneita mukanaolostanne.
Toivomme, että viette täältä mukananne
luostarin siunauksen ja sydämen rauhan.
Olette sydämellisesti tervetulleita !
Igumenia Marina
(julkaistu Ortodoksi.netissä kirjoittajan luvalla)
|
