Lintulan
luostari
Lintulan nais- eli nunnaluostari sijaitsee Heinäveden
kunnassa Palokin kylässä. Luostarin nykyinen johtajatar,
igumenia, on äiti
Marina. Lintulan luostari sai alkunsa, kun v. 1894 salaneuvos F.P.Neronov
lahjoitti luostarin perustamiseksi maatilan Karjalan kannakselta
Lintulan kylässä. Varsinaisesti tämä naisluostarin
ensivaihe, Lintulan Pyhän Kolminaisuuden naisyhteisö,
perustettiin v. 1895. Sittemmin nimi muuttui luostariksi. Nimen
Lintula luostari sai läheisestä kylästä ja
joesta.
Lintulan luostarin Pyhän Kolminaisuuden kirkko
Perustaminen
Perustaminen ei ollut helppoa, sillä Suomessa vallitsi vielä
Ruotsin vallan aikainen lainsäädäntö, joka
monella tapaa pyrki turvaamaan luterilaisen kirkon aseman ainoana
valtionuskontona. Myös alue, jonne luostaria kaavailtiin,
oli valtaosaltaan luterilaista. Kaikista vaikeuksista huolimatta
luostari perustettiin Pyhän Synodin päätöksellä
ja keisarillisen majesteetin suostumuksella kesällä
1895.
Ensimmäiset kilvoittelijansa luostari sai toisista luostareista,
mm. Penzan kuvernementista Mokšanin kaupungista, mutta myös
muualta Venäjältä tuli sisaria luostariin. Vuosisadan
alun elämä luostarissa oli työntäyteistä
ja vaatimatonta. Myös sisäiset ristiriidat sekä
huono taloudellinen tilanne olivat riesana.
Vuosisadan alkupuolella asioita sotki lisäksi valtiovallan
venäläistämispyrkimykset, joissa kirkko ja luostari
joutuivat olemaan voimakkaasti mukana mm. perustamalla venäläisiä
kouluja suomalaisille lapsille.
Luostari itsenäisessä Suomessa
Suomen itsenäistyminen katkaisi siteet Venäjän
kirkkoon ja ortodoksinen kirkko kansallistettiin. Tässä
yhteydessä venäläiset koulut suljettiin. Ensimmäinen
maailmansota, Venäjän vallankumous ja Suomen v. 1918
sisällissota vaikeuttivat Lintulan toimintaa ja aiheuttivat
ajoittain jopa nälänhätää. Luostarissa
oli sisariston lisäksi orpokoti. Ongelmia aiheutti nunnien
kansalaisuus. Lähes kaikilla oli Venäjän kansalaisuus.
Heidän piti saada lupa opetusministeriöltä luostarissa
oleskeluun. Koulun jälkeen myös orpokoti lakkautettiin
ja rakennus muutettiin matkailumajaksi.
Luostari sinnitteli sisukkaasti turvaten luostarin elämän
jatkumisen, mutta marraskuussa 1939 alka-nut talvisota katkaisi
kaikki suunnitelmat.
Luostari joutuu evakkoon
Luostarista joutui lähtemään ennen talvisodan
syttymistä evakkotielle yhteensä 47 henkilöä.
Suuren osan matkatessa jalkaisin lokakuussa luostarista Terijoelle
ja sieltä junalla Joroisten kunnan Maaveden kylään,
he luulivat lähtevänsä pois vain vähäksi
aikaa, mutta toisin kävi.
Maavedellä nunnat majoitettiin eri taloihin. Toive paluusta
Kivennavalle eli voimakkaasti jokaisen mielessä. Talvisodan
alkuvaiheessa suuri osa luostarin rakennuksista tuhoutui ja jatkosodan
jälkeen sisaret saivat lopullisesti unohtaa paluunsa takaisin.
Monien vaiheiden jälkeen v. 1945 sisaret hankkivat omistukseensa
Hackman & Co:n omistaman tilan Heinäveden Koskijärven
kylästä ja nunnat muuttivat uuteen kotiinsa Palokkiin
tammikuussa 1946.
Heinäveden Palokki
Lintulan luostari on toiminut Heinävedellä vuodesta
1946 lähtien yhtäjaksoisesti. Lähistöllä
sijainnut Uuden Valamon luostari
huolehti sisariston hengellisistä tarpeista ja monissa
käytännön asioissakin tehtiin yhteistyötä.
Olivathan myös Valamon asukkaat pääosin venäjänkielisiä.
Palokkiin muuttaneista 34 sisaresta suurin osa oli myös
venäläisiä, mutta joukossa oli myös ukrainalaisia,
karjalaisia ja jopa yksi virolainen. Harvat heistä osasivat
suomea
Luostari suomalaistuu
Uuden arkkipiispan ja hiljalleen luostariin tulleiden suomalaisten
myötä Lintula alkoi pikkuhiljaa suomalaistua 1960-luvulla.
V. 1973 luostari sai uuden kirkon, mutta pappispula vaivasi ajoittain
suurestikin. 1970- ja 1980-luvuilla luostariin saapui uusia sisaria
ja toiminta elpyi niin Lintulassa kuin myös Valamon luostarissa.
Luostari sai tuloja ja elantonsa aluksi maataloudesta ja jossain
määrin matkailusta. Ruuan suhteen oltiin pitkälti
omavaraisia aina 1970-luvun alkupuolelle saakka.
Jälleenrakennuksen aika
Syksyllä 1966 valmistui monien eri tahojen yhteistyönä
rahoitettu ja toteutettu luostarin asuntorakennus vanhan kartanon
läheisyyteen, syksyllä 1973 valmistui kauan toivottu
kirkko, joka pyhitettiin Pyhälle Kolminaisuudelle kuten
aikaisemmatkin Lintulan kirkot.
Syksyllä 1988 valmistui asuntolan lähelle rakennus,
jonka alakerrassa sijaitsee kynttilätehdas varastoineen
ja muine huoltotiloineen ja yläkerrassa on tilava matkamuistomyymälä.
90-luvun alussa laajennettiin sisariston asuntolaa ja vanhaa
peruskorjattiin.
Luostarin hautausmaan Jumalanäidille pyhitetty tsasouna
Kuvaa oikealla voi liikutella hiirellä, jos koneellesi on asennettu QuickTime.
(Panoraamakuvat © Laatuaika Oy)
Luostari sai oman hautausmaan vasta v. 1994, siihen saakka oli
sisaret haudattu Valamon hautausmaalle. Oman hautausmaan viereen
rakennettiin v. 1995 hirsinen, kaunis Jumalanäidille pyhitetty
tsasouna.
Pääelinkeinot
Maatalouden loppuessa luostaristakin tuli matkailun lisäksi
etsiä uusia elinkeinoja ylläpidon turvaamiseksi.
V. 1967 kirkollishallitus tarjosi kirkkokunnalle kirkkotuohukset
valmistavan kynttilätehtaan perustamista Lintulalle,
joka ottikin sen vastaan. Monien vaiheiden jälkeen on
päästy siihen, että tuohuksien teko ei enää
vaadi suurta määrää tekijöitä
ja käsityötä, koneet hoitavat nyt suuren osan
töistä ja tuohuksien teosta koko kirkkokunnan tarpeisiin
tulee nykyään noin puolet luostarin käyttöbudjetista.
Maataloutta lopetettiin kokonaan v. 2004, eläimet on myyty
ja pellot vuokrattu. Marjat ja puutarhatuotteet kuuluvat pienessä
määrin luostarin omiin tuotteisiin.
Matkailu on merkittävä elinkeino myös Lintulan
luostarille. Luostarilla on oma myymälä sekä
muutamia majoitustiloja vuokrattavaksi. Kävijöiden
määrä on 1990-luvulla ollut noin 20000 –
25000 matkailijaa kesässä.
Luostarin
johtajattaret, igumeniat
- johtajatar
Smaragda (vv.1894 – 1898)
- johtajatar
Florentia (vv.1900 – 1901)
- igumenia Feokista
(vv.1901 – 1911)
- igumenia Dosifeja
(vv.1911 – 1916)
- vt. johtajatar
Olimpiada (v. 1916)
- johtajatar
Sergia (vv.1916 – 1918)
- igumenia
Larisa (vv.1918 – 1931)
- igumenia
Arsenia (vv.1931 – 1961)
- igumenia
Mihaila (vv.1961 – 1974)
- igumenia
Antonina (vv. 1974 – 1998)
- igumenia
Marina vuodesta (1998 – )
Kirjallisuutta
ja linkkejä
Useita
toimittajia: Lintulan luostarin historia (Valamon luostarin julkaisuja
76), 1998
Kalervo Rantalainen: Lintulan luostarin evakkovuodet (Valamon
luostarin julkaisuja), 1984
Nunna Marina: Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi (Valamon luostarin
julkaisuja 64), 1995
Lintulan
luostarin kotisivut: http://www.ort.fi/lintula/lintula.php
Lintulan perustaminen: http://www.ort.fi/lintula/lintula_2.php
Sirpa Okulov & i.Mikko Kärki: Pyhän
kolminaisuuden luostari (OrtoWeb)
Lisää
kuvia Lintulan luostarista (kuvattu 11.6.2005)
Pyhiinvaellusjuhla
luostarin Palokissa olon 60-vuotisjuhlana (11.6.2006)
Hannu Pyykkönen
Referaattii kirjoitettu suomalaiseen Wikipediaan
(http://fi.wikipedia.org) 2.1.2005
|
