Valikko
 
Ortodoksi.net


Tekijänoikeudet | Etsi | Palaute | Sivuston esittely | RSS

 

Lintulan luostari

Lintulan nais- eli nunnaluostari sijaitsee Heinäveden kunnassa Palokin kylässä. Luostarin nykyinen johtajatar, igumenia, on äiti Marina. Lintulan luostari sai alkunsa, kun v. 1894 salaneuvos F.P.Neronov lahjoitti luostarin perustamiseksi maatilan Karjalan kannakselta Lintulan kylässä. Varsinaisesti tämä naisluostarin ensivaihe, Lintulan Pyhän Kolminaisuuden naisyhteisö, perustettiin v. 1895. Sittemmin nimi muuttui luostariksi. Nimen Lintula luostari sai läheisestä kylästä ja joesta.

Lintulan luostarin Pyhän Kolminaisuuden kirkko


Vasenta kuvaa voi liikutella hiirellä, jos koneellesi on asennettu QuickTime. Suurenna kuva.
(Panoraamakuvat
© Laatuaika Oy)

Perustaminen

Perustaminen ei ollut helppoa, sillä Suomessa vallitsi vielä Ruotsin vallan aikainen lainsäädäntö, joka monella tapaa pyrki turvaamaan luterilaisen kirkon aseman ainoana valtionuskontona. Myös alue, jonne luostaria kaavailtiin, oli valtaosaltaan luterilaista. Kaikista vaikeuksista huolimatta luostari perustettiin Pyhän Synodin päätöksellä ja keisarillisen majesteetin suostumuksella kesällä 1895.

Ensimmäiset kilvoittelijansa luostari sai toisista luostareista, mm. Penzan kuvernementista Mokšanin kaupungista, mutta myös muualta Venäjältä tuli sisaria luostariin. Vuosisadan alun elämä luostarissa oli työntäyteistä ja vaatimatonta. Myös sisäiset ristiriidat sekä huono taloudellinen tilanne olivat riesana.

Vuosisadan alkupuolella asioita sotki lisäksi valtiovallan venäläistämispyrkimykset, joissa kirkko ja luostari joutuivat olemaan voimakkaasti mukana mm. perustamalla venäläisiä kouluja suomalaisille lapsille.

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin kirkko ja päärakennus (kuva: HAP)

Luostari itsenäisessä Suomessa

Suomen itsenäistyminen katkaisi siteet Venäjän kirkkoon ja ortodoksinen kirkko kansallistettiin. Tässä yhteydessä venäläiset koulut suljettiin. Ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumous ja Suomen v. 1918 sisällissota vaikeuttivat Lintulan toimintaa ja aiheuttivat ajoittain jopa nälänhätää. Luostarissa oli sisariston lisäksi orpokoti. Ongelmia aiheutti nunnien kansalaisuus. Lähes kaikilla oli Venäjän kansalaisuus. Heidän piti saada lupa opetusministeriöltä luostarissa oleskeluun. Koulun jälkeen myös orpokoti lakkautettiin ja rakennus muutettiin matkailumajaksi.

Luostari sinnitteli sisukkaasti turvaten luostarin elämän jatkumisen, mutta marraskuussa 1939 alka-nut talvisota katkaisi kaikki suunnitelmat.

Luostari joutuu evakkoon

Luostarista joutui lähtemään ennen talvisodan syttymistä evakkotielle yhteensä 47 henkilöä. Suuren osan matkatessa jalkaisin lokakuussa luostarista Terijoelle ja sieltä junalla Joroisten kunnan Maaveden kylään, he luulivat lähtevänsä pois vain vähäksi aikaa, mutta toisin kävi.
Maavedellä nunnat majoitettiin eri taloihin. Toive paluusta Kivennavalle eli voimakkaasti jokaisen mielessä. Talvisodan alkuvaiheessa suuri osa luostarin rakennuksista tuhoutui ja jatkosodan jälkeen sisaret saivat lopullisesti unohtaa paluunsa takaisin.

Monien vaiheiden jälkeen v. 1945 sisaret hankkivat omistukseensa Hackman & Co:n omistaman tilan Heinäveden Koskijärven kylästä ja nunnat muuttivat uuteen kotiinsa Palokkiin tammikuussa 1946.

Heinäveden Palokki

Lintulan luostari on toiminut Heinävedellä vuodesta 1946 lähtien yhtäjaksoisesti. Lähistöllä sijainnut Uuden Valamon luostari huolehti sisariston hengellisistä tarpeista ja monissa käytännön asioissakin tehtiin yhteistyötä. Olivathan myös Valamon asukkaat pääosin venäjänkielisiä.

Palokkiin muuttaneista 34 sisaresta suurin osa oli myös venäläisiä, mutta joukossa oli myös ukrainalaisia, karjalaisia ja jopa yksi virolainen. Harvat heistä osasivat suomea

Luostari suomalaistuu

Uuden arkkipiispan ja hiljalleen luostariin tulleiden suomalaisten myötä Lintula alkoi pikkuhiljaa suomalaistua 1960-luvulla. V. 1973 luostari sai uuden kirkon, mutta pappispula vaivasi ajoittain suurestikin. 1970- ja 1980-luvuilla luostariin saapui uusia sisaria ja toiminta elpyi niin Lintulassa kuin myös Valamon luostarissa.

Luostari sai tuloja ja elantonsa aluksi maataloudesta ja jossain määrin matkailusta. Ruuan suhteen oltiin pitkälti omavaraisia aina 1970-luvun alkupuolelle saakka.

Jälleenrakennuksen aika

Syksyllä 1966 valmistui monien eri tahojen yhteistyönä rahoitettu ja toteutettu luostarin asuntorakennus vanhan kartanon läheisyyteen, syksyllä 1973 valmistui kauan toivottu kirkko, joka pyhitettiin Pyhälle Kolminaisuudelle kuten aikaisemmatkin Lintulan kirkot.

Syksyllä 1988 valmistui asuntolan lähelle rakennus, jonka alakerrassa sijaitsee kynttilätehdas varastoineen ja muine huoltotiloineen ja yläkerrassa on tilava matkamuistomyymälä. 90-luvun alussa laajennettiin sisariston asuntolaa ja vanhaa peruskorjattiin.

Luostarin hautausmaan Jumalanäidille pyhitetty tsasouna

Kuvaa oikealla voi liikutella hiirellä, jos koneellesi on asennettu QuickTime.
(Panoraamakuvat
© Laatuaika Oy)

Luostari sai oman hautausmaan vasta v. 1994, siihen saakka oli sisaret haudattu Valamon hautausmaalle. Oman hautausmaan viereen rakennettiin v. 1995 hirsinen, kaunis Jumalanäidille pyhitetty tsasouna.

Pääelinkeinot

Maatalouden loppuessa luostaristakin tuli matkailun lisäksi etsiä uusia elinkeinoja ylläpidon turvaamiseksi. V. 1967 kirkollishallitus tarjosi kirkkokunnalle kirkkotuohukset valmistavan kynttilätehtaan perustamista Lintulalle, joka ottikin sen vastaan. Monien vaiheiden jälkeen on päästy siihen, että tuohuksien teko ei enää vaadi suurta määrää tekijöitä ja käsityötä, koneet hoitavat nyt suuren osan töistä ja tuohuksien teosta koko kirkkokunnan tarpeisiin tulee nykyään noin puolet luostarin käyttöbudjetista.

Maataloutta lopetettiin kokonaan v. 2004, eläimet on myyty ja pellot vuokrattu. Marjat ja puutarhatuotteet kuuluvat pienessä määrin luostarin omiin tuotteisiin.

Matkailu on merkittävä elinkeino myös Lintulan luostarille. Luostarilla on oma myymälä sekä muutamia majoitustiloja vuokrattavaksi. Kävijöiden määrä on 1990-luvulla ollut noin 20000 – 25000 matkailijaa kesässä.

Luostarin johtajattaret, igumeniat

  • johtajatar Smaragda (vv.1894 – 1898)
  • johtajatar Florentia (vv.1900 – 1901)
  • igumenia Feokista (vv.1901 – 1911)
  • igumenia Dosifeja (vv.1911 – 1916)
  • vt. johtajatar Olimpiada (v. 1916)
  • johtajatar Sergia (vv.1916 – 1918)
  • igumenia Larisa (vv.1918 – 1931)
  • igumenia Arsenia (vv.1931 – 1961)
  • igumenia Mihaila (vv.1961 – 1974)
  • igumenia Antonina (vv. 1974 – 1998)
  • igumenia Marina vuodesta (1998 – )

Kirjallisuutta ja linkkejä

Useita toimittajia: Lintulan luostarin historia (Valamon luostarin julkaisuja 76), 1998
Kalervo Rantalainen: Lintulan luostarin evakkovuodet (Valamon luostarin julkaisuja), 1984
Nunna Marina: Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi (Valamon luostarin julkaisuja 64), 1995

Lintulan luostarin kotisivut: http://www.ort.fi/lintula/lintula.php
Lintulan perustaminen: http://www.ort.fi/lintula/lintula_2.php
Sirpa Okulov & i.Mikko Kärki: Pyhän kolminaisuuden luostari (OrtoWeb)


Lisää kuvia Lintulan luostarista (kuvattu 11.6.2005)

Pyhiinvaellusjuhla luostarin Palokissa olon 60-vuotisjuhlana (11.6.2006)

Hannu Pyykkönen
Referaattii kirjoitettu suomalaiseen Wikipediaan (http://fi.wikipedia.org) 2.1.2005