Lintulan
luostari
Lintulan nais- eli nunnaluostari sijaitsee Heinäveden
kunnassa Palokin kylässä. Luostarin nykyinen johtajatar,
igumenia, on äiti
Marina. Lintulan luostari sai alkunsa, kun v. 1894 salaneuvos
F.P.Neronov lahjoitti luostarin perustamiseksi maatilan Karjalan
kannakselta Lintulan kylässä. Varsinaisesti tämä
naisluostarin ensivaihe, Lintulan Pyhän Kolminaisuuden
naisyhteisö, perustettiin v. 1895. Sittemmin nimi muuttui
luostariksi. Nimen Lintula luostari sai läheisestä
kylästä ja joesta.
Lintulan luostarin Pyhän Kolminaisuuden
kirkko
Perustaminen
Perustaminen ei ollut helppoa, sillä Suomessa vallitsi
vielä Ruotsin vallan aikainen lainsäädäntö,
joka monella tapaa pyrki turvaamaan luterilaisen kirkon aseman
ainoana valtionuskontona. Myös alue, jonne luostaria
kaavailtiin, oli valtaosaltaan luterilaista. Kaikista vaikeuksista
huolimatta luostari perustettiin Pyhän Synodin päätöksellä
ja keisarillisen majesteetin suostumuksella kesällä
1895.
Ensimmäiset kilvoittelijansa luostari sai toisista luostareista,
mm. Penzan kuvernementista Mokšanin kaupungista, mutta
myös muualta Venäjältä tuli sisaria luostariin.
Vuosisadan alun elämä luostarissa oli työntäyteistä
ja vaatimatonta. Myös sisäiset ristiriidat sekä
huono taloudellinen tilanne olivat riesana.
Vuosisadan alkupuolella asioita sotki lisäksi valtiovallan
venäläistämispyrkimykset, joissa kirkko ja
luostari joutuivat olemaan voimakkaasti mukana mm. perustamalla
venäläisiä kouluja suomalaisille lapsille.
Luostari itsenäisessä Suomessa
Suomen itsenäistyminen katkaisi siteet Venäjän
kirkkoon ja ortodoksinen kirkko kansallistettiin. Tässä
yhteydessä venäläiset koulut suljettiin. Ensimmäinen
maailmansota, Venäjän vallankumous ja Suomen v.
1918 sisällissota vaikeuttivat Lintulan toimintaa ja
aiheuttivat ajoittain jopa nälänhätää.
Luostarissa oli sisariston lisäksi orpokoti. Ongelmia
aiheutti nunnien kansalaisuus. Lähes kaikilla oli Venäjän
kansalaisuus. Heidän piti saada lupa opetusministeriöltä
luostarissa oleskeluun. Koulun jälkeen myös orpokoti
lakkautettiin ja rakennus muutettiin matkailumajaksi.
Luostari sinnitteli sisukkaasti turvaten luostarin elämän
jatkumisen, mutta marraskuussa 1939 alka-nut talvisota katkaisi
kaikki suunnitelmat.
Luostari joutuu evakkoon
Luostarista joutui lähtemään ennen talvisodan
syttymistä evakkotielle yhteensä 47 henkilöä.
Suuren osan matkatessa jalkaisin lokakuussa luostarista Terijoelle
ja sieltä junalla Joroisten kunnan Maaveden kylään,
he luulivat lähtevänsä pois vain vähäksi
aikaa, mutta toisin kävi.
Maavedellä nunnat majoitettiin eri taloihin. Toive paluusta
Kivennavalle eli voimakkaasti jokaisen mielessä. Talvisodan
alkuvaiheessa suuri osa luostarin rakennuksista tuhoutui ja
jatkosodan jälkeen sisaret saivat lopullisesti unohtaa
paluunsa takaisin.
Monien vaiheiden jälkeen v. 1945 sisaret hankkivat omistukseensa
Hackman & Co:n omistaman tilan Heinäveden Koskijärven
kylästä ja nunnat muuttivat uuteen kotiinsa Palokkiin
tammikuussa 1946.
Heinäveden Palokki
Lintulan luostari on toiminut Heinävedellä vuodesta
1946 lähtien yhtäjaksoisesti. Lähistöllä
sijainnut Uuden
Valamon luostari huolehti sisariston hengellisistä
tarpeista ja monissa käytännön asioissakin
tehtiin yhteistyötä. Olivathan myös Valamon
asukkaat pääosin venäjänkielisiä.
Palokkiin muuttaneista 34 sisaresta suurin osa oli myös
venäläisiä, mutta joukossa oli myös ukrainalaisia,
karjalaisia ja jopa yksi virolainen. Harvat heistä osasivat
suomea
Luostari suomalaistuu
Uuden arkkipiispan ja hiljalleen luostariin tulleiden suomalaisten
myötä Lintula alkoi pikkuhiljaa suomalaistua 1960-luvulla.
V. 1973 luostari sai uuden kirkon, mutta pappispula vaivasi
ajoittain suurestikin. 1970- ja 1980-luvuilla luostariin saapui
uusia sisaria ja toiminta elpyi niin Lintulassa kuin myös
Valamon luostarissa.
Luostari sai tuloja ja elantonsa aluksi maataloudesta ja
jossain määrin matkailusta. Ruuan suhteen oltiin
pitkälti omavaraisia aina 1970-luvun alkupuolelle saakka.
Jälleenrakennuksen aika
Syksyllä 1966 valmistui monien eri tahojen yhteistyönä
rahoitettu ja toteutettu luostarin asuntorakennus vanhan kartanon
läheisyyteen, syksyllä 1973 valmistui kauan toivottu
kirkko, joka pyhitettiin Pyhälle Kolminaisuudelle kuten
aikaisemmatkin Lintulan kirkot.
Syksyllä 1988 valmistui asuntolan lähelle rakennus,
jonka alakerrassa sijaitsee kynttilätehdas varastoineen
ja muine huoltotiloineen ja yläkerrassa on tilava matkamuistomyymälä.
90-luvun alussa laajennettiin sisariston asuntolaa ja vanhaa
peruskorjattiin.
Luostarin hautausmaan Jumalanäidille
pyhitetty tsasouna
Kuvaa oikealla voi liikutella hiirellä,
jos koneellesi on asennettu QuickTime.
(Panoraamakuvat ©
Laatuaika Oy)
Luostari sai oman hautausmaan vasta v. 1994, siihen saakka
oli sisaret haudattu Valamon hautausmaalle. Oman hautausmaan
viereen rakennettiin v. 1995 hirsinen, kaunis Jumalanäidille
pyhitetty tsasouna.
Pääelinkeinot
Maatalouden loppuessa luostaristakin tuli matkailun lisäksi
etsiä uusia elinkeinoja ylläpidon turvaamiseksi.
V. 1967 kirkollishallitus tarjosi kirkkokunnalle kirkkotuohukset
valmistavan kynttilätehtaan perustamista Lintulalle,
joka ottikin sen vastaan. Monien vaiheiden jälkeen on
päästy siihen, että tuohuksien teko ei enää
vaadi suurta määrää tekijöitä
ja käsityötä, koneet hoitavat nyt suuren osan
töistä ja tuohuksien teosta koko kirkkokunnan tarpeisiin
tulee nykyään noin puolet luostarin käyttöbudjetista.
Maataloutta lopetettiin kokonaan v. 2004, eläimet on
myyty ja pellot vuokrattu. Marjat ja puutarhatuotteet kuuluvat
pienessä määrin luostarin omiin tuotteisiin.
Matkailu on merkittävä elinkeino myös Lintulan
luostarille. Luostarilla on oma myymälä sekä
muutamia majoitustiloja vuokrattavaksi. Kävijöiden
määrä on 1990-luvulla ollut noin 20000 –
25000 matkailijaa kesässä.
Luostarin johtajattaret, igumeniat
- johtajatar Smaragda (vv.1894 – 1898)
- johtajatar Florentia (vv.1900 – 1901)
- igumenia Feokista (vv.1901 – 1911)
- igumenia Dosifeja (vv.1911 – 1916)
- vt. johtajatar Olimpiada (v. 1916)
- johtajatar Sergia (vv.1916 – 1918)
- igumenia Larisa (vv.1918 – 1931)
- igumenia Arsenia (vv.1931 – 1961)
- igumenia Mihaila (vv.1961 – 1974)
- igumenia Antonina (vv. 1974 – 1998)
- igumenia Marina (vuodesta 1998 –> edelleen)
- Useita toimittajia: Lintulan luostarin historia
(Valamon luostarin julkaisuja 76), 1998
- Kalervo Rantalainen: Lintulan luostarin evakkovuodet
(Valamon luostarin julkaisuja), 1984
- Nunna Marina: Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi
(Valamon luostarin julkaisuja 64), 1995
Lisää
kuvia Lintulan luostarista (kuvattu 11.6.2005)
Pyhiinvaellusjuhla
luostarin Palokissa olon 60-vuotisjuhlana (11.6.2006)
Hannu Pyykkönen
Referaattii kirjoitettu suomalaiseen Wikipediaan
(http://fi.wikipedia.org) 2.1.2005 |
