Kinobioottinen (kenobiittinen)
luostari / kinobia (kenobia)
Kinobioottinen (toisinaan käytetään
myös muotoa kenobiittinen) luostari
painottaa yhteisasumista, vastakohtana heremiittiselle yhteisölle
eli luostarille, jossa kaikki asuvat erakkoina. Tästä
luostarimuodosta käytetään Suomessa myös
nimitystä idiorytminen.
Sana kinobia on johdettu kreikasta sanoista 'yhdyskunta'
(koinos) ja 'elämä' (bios).
Kinobioottisen luostarin asukkaat elävät yhteisasuntoloissa,
käyvät syömässä yhteisissä ruokaloissa
ja osallistuvat jumalanpalveluksiin yhdessä. Kinobiottista
yhteisöä (luostaria) johtaa asukkaiden
itsensä valitsema johtaja ja asukkaitten muodostama johtokunta
(hallitus), jotka yhdessä vastaavat yhteisön
taloudesta, hengellisestä elämästä, järjestyksestä
ja kaikista yhteisön elämään liittyvistä
tarpeista ja niiden hankkimisesta.
Ensimmäiset kinobioottiset luostarit ajoittuvat 300-luvulle,
kun pyhä Pahomius Suuri (kuoli vuonna 348) -
luostarilaitoksen yksi perustajista - laati ensimmäiset
säännöt erillään asuvien erakkojen
kinobioottiselle yhteisölle.
Pahomioksen kinobioottisia yhteisöjä edelsivät
alueella jo aiemmin olleet ns. neitseitten talot ja useitten
pienien talojen muodostamat luostarimaiset yhteisöt.
Mar Awgin perusti ensimmäisen kinobioottisen luostarin
Izla-vuorelle Mesopotamiaan jo noin vuonna 350 ja tämä
luostari on ollut esikuvana myöhemmille luostareille
Persiassa, Armeniassa, Georgiassa kuin myös Intiassa
ja Kiinassa.
Mar Saba organisoi Juudean erämaan munkit luostariin
lähelle Betlehemiä vuonna 483. Pyhän Sabbaan
luostari on itäisen ortodoksisen kirkon luostarien esikuva.
Pyhä Benedictus
Nursalainen perusti luostarin Monte Cassinoon Italiaan
vuonna 529 ja se on roomalaiskatolisen luostarilaitoksen ja
erikoisesti kaikkien benediktiiniläisluostarien esikuva.
HAP
|
