Skiitta (ven. skit, kreik. skiti,
engl. skete) on tyypillisesti sen varhaisimmassa
muodossaan pienen kirkon ympärille ryhmittyneiden keljoissa
asuvien yleensä munkkien
yhteisö, kilvoituspaikka, eräänlainen pienoisluostari,
joka kuuluu jonkun suuremman luostarin alaisuuteen. Munkit
elävät skiitoissa joko kinobioottisessa
yhteisössä tai erakkoina, jolloin jokainen harrastaa
omaa rukoussääntöään ja elää
erillään muista.
Usein skiitoista kasvaa aikaa myöten suuriakin luostariyhteisöjä,
joilla olisi käytännössä mahdollisuus
myös elää itsenäistä pääluostarista
riippumatonta elämää, mutta esim. luostarien
ohjesäännöt tai muut vastaavat säädökset
estävät sen.
Hengellinen isä tai luostarin johtaja,
igumeni, johtaa skiitan ja koko yhteisön hengellisiä
ponnisteluja. Skiitoissa saatetaan tehdä myös erilaisia
käsitöitä tai muita omalle skiitalle tai pääluostarille
tärkeitä töitä ja usein skiitat ovat erikoistuneet
näissä töissä tekemään erilaisia
asioita pääluostarin tarpeitten mukaan, kuten esim.
ikonimaalausta, viljelyä, korjaustöitä, tekstiilejä,
kultauksia, jne.
