Luostarin perustaminen oli ollut jo vuosia mielessä
maineikkaita ravintoloita Helsingissä omistaneella ja
ylläpitäneellä ravintola-alan yrittäjällä
Hariton Tuukkasella. Hänen haaveensa luostarista oli
varmasti peruja lapsuudesta ja nuoruudesta, joiden kautta
hän sai tehokkaan koulutuksen ja opetuksen ortodoksisiin
arvoihin ja etenkin venäläiseen ortodoksisuuteen
niin Suomessa kuin Venäjällä. Vihdoin vuonna
1995 hän sai silloiselta kirkkomme arkkipiispalta, nykyiseltä
Nikean metropoliitta
Johannekselta, luvan yksityisen luostarin perustamiseksi
ja aloittamiseksi.
Dannebrogin tila
Erilaisten vaiheiden jälkeen paikaksi tuli Kirkkonummen
Jorvas ja sieltä ns. Dannebrogin tila, joka hankittiinkin
tuohon tarkoitukseen vuonna 1996.
Ajatuksen kehittäjä ja toteuttaja, nykyinen munkki
Hariton, onkin sanonut tuosta vaiheesta osuvasti: ”Kiitän
Jumalaa, etten tiennyt mihin olin ryhtynyt, sillä silloin
eivät voimani olisi riittäneet.”
Saman vuonna 1996 alkoi ensimmäisen tilaan kuuluvan
talon, ns. ajurintalon kunnostaminen tarkoitukseensa sopivaksi.
Dannebrogin tilalla on maineikas historia. Tila kukoistuskausi
sijoittuu viime vuosituhannen ensimmäisille vuosikymmenille,
kun tila oli konsuli H.A. Elfingin omistuksessa. Silloin nimi
muuttui Kyöstilästä tanskalaiseksi Dannebrogiksi
omistajan vaimon kunniaksi, samalla vanha huvila muuttui puutarhatilaksi.
Tilalla on ollut monenlaista käyttöä, mm.
sotilaitten harjoituskenttänä ja suojeluskunnan
kokoontumispaikkana. Omistajasuku laajensi tilan rakennuksia
suurilla huoneilla ja keittiösiivellä, tallilla
ja ulkomaneesilla. Työntekijöille, puutarhurille
ja autonkuljettajalle, rakennettiin omat asuintalonsa
Kolmekymmentäluvun talouslamassa konsuli Elfing menetti
tilansa ja sen lunasti itselleen kamreeri Aminoff, joka asutti
tilaa aina Neuvostoliiton vuokra-aikaan saakka. Vuokra-aikana
talossa oli neuvostoliittolainen sotatuomioistuin ja sen tuomari
asui talossa.
Miehitysvuosien päätyttyä tila rapistui ja
1960-luvulla Aminoffien suku, joka oli ottanut tilan jälleen
haltuunsa, myi tilan Kirkkonummen kunnalle. Tilalle sijoittui
ensin kehitysvammaisten hoitokoti, sitten erilaisia pienteollisuusyrittäjiä.
Tila jatkoi ränsistymistään nopeasti.
Kirkkonummen kunnalta tila viimein siis siirtyi luostarikäyttöön
ja sitä on vuosien saatoissa määrätietoisesti
kunnostettu.
Pokrovan kirkko Kirkkonummella (kuva: HAP)
Luostariyhteisö syntyy
Munkki Hariton muutti siis tilalle vuonna 1996 ja asui siellä
alkuun omien poikiensa ja vanhan taloudenhoitajan sekä
kolmen työntekijänsä kanssa. Tilalle annettiin
nimi Pokrova, joka on venäjänkielestä karjalankieleen
tullut sana, joka tarkoittaa Jumalansynnyttäjän
suojeluksen juhlaa (muistopäivä
1. lokakuuta).
Kunnostustyöt etenivät mm. lukuisien talkoolaisten
avustamana ja vuoden 2001 kesällä voitiin vihkiä
käyttöönsä vihdoin yhteisön oma kirkko,
joka aiemmin oli ollut ensin vanha hevostalli ja miehitysaikana
leipomo. Kirkon vihki nykyinen KP Karjalan ja koko Suomen
arkkipiispa
Leo, silloin vielä Helsingin metropoliitta, 17.6.2001
Pokrovan eli Jumalansynnyttäjän suojeluksen muistolle.
Ennen vihittyä Pokrivan kirkkoa päärakennuksessa
oli toiminut pieni kotikirkko. Nyt koko rakennus saatiin veljestön
käyttöön ja kaunis kirkko eri rakennukseen.
Pokrovan kaunis kirkko sisältä (kuva: HAP)
Kaunis kirkko
Kauniin kirkon ikonit ovat näkemisen arvoiset. Kirkko
on täynnä Pietarin taideakatemian taiteilijoiden,
Pietarin hengellisen akatemian ikonimaalausluokan opettajien
ja oppilaiden sekä Pyhän Aleksanteri Nevskin Lavran
ikonimaalauskoulun oppilaiden maalaamia ikoneja. Ikonostaasi
on kolmikerroksinen ja lähes 40 neliömetrin suuruinen.
Huolimatta samaan aikaan sijoittuneesta pienestä Suomen
ja Venäjän kirkkojen välisestä Viron kirkkopolitiikasta
johtuneesta ”jääkaudesta”, kaksikymmentä
maalaria tuli Kirkkonummelle ja he maalasivat ikoneja kirkkoon
noin kahden vuoden ajan. Ikonostaasi valmistui lopulliseen
kuntoonsa lokakuussa vuonna 2000.
Ikonien lisäksi kirkko on koristeltu ornamentein sekä
kauniilla seinämaalauksilla, jotka kiertävät
pitkin kirkon sisätilan holvikaaria ja kauniita pylväsleikkauksia.
Lisää rakennuksia ja toimintaa
Vuonna 2002 aloitettiin alueella majoitustilojen rakentaminen
ja ne saatiin valmiiksi vuonna 2004. Nyt Pokrovan veljestöllä
on hyvät tilat tarjottavina niin veljestölle kuin
siellä käyville vieraille tai erilaisille ryhmille.
Pokrova onkin nykyään suosittu kokoontumispaikka
myös erilaisille liikemaailman ryhmille.
Kuten alussa mainittiin, munkki Haritonilla, tosin silloin
vielä maallikolla ja ravintoloitsijalla Hariton Tuukkasella,
oli pitkällinen haave, jonka hän saattoi toteuttaa
lopettaessaan yrittäjän uransa ja tehdessään
täydellisen elämän muutoksen ryhtymällä
munkiksi. KP Helsingin metropoliitta
Ambrosius vihki Hariton Tuukkasen munkiksi munkkinimellä
Hariton pyhittäjä Hariton Tunnustajan mukaan huhtikuussa
2003.
Nykyisin on harvinaista, että luterilaisessa Suomessa
rakennetaan jonnekin ortodoksinen kirkko. Näin tapahtui
isä Haritonin toimesta Kirkkonummella.
Yhteisö palvelee sekä veljestöä itseään
että julkista yleisöäkin. Pitkäaikainen
ja ansiokas ravintolatausta on ollut hyvä perusta tarjota
Pokrovassa vieraileville ryhmille korkeatasoisia palveluja.
Kauniisti ja pieteetillä sisutetut majoitustilat tarjoavat
rauhallisen paikan myös hiljentymiselle maailman kiireistä.
Isä Hariton on aloittanut Kirkkonummella nykyisin Suomessa
jo harvinaiseksi käyneen talkootyön tekemisen ja
sitä kautta lisännyt mm. kyläläisten yhteenkuuluvuutta.
Kerran kuussa, kuukauden toinen lauantai, Pokrovassa myydään
kaikille halukkaille klo 12 – 14 Pokrovan kuuluisaa
borssia ja kaalipiirakoita. Tästä kertyneillä
varoilla valmistuu kirkon ulkopuolelle kaunis Jumalansynnyttäjän
mosaiikki-ikoni, joka saadaan käyttöön aivan
lähiaikoina.
Suosittu vierailukohde
Kerran vuodessa Pokrovassa ovat avoimet ovet ja silloin on
mahdollista vierailla alueella ja tutustua rakennuksiin. Samaan
aikaan alueella on usein jotain kirkollista ohjelmaa, konsertteja,
näyttelyjä ja myyjäisiä. Viimekertaisessa
avoimien ovien tilaisuudessa Pokrovassa vieraili noin 2000
ihmistä.
Useita merkittäviä eri kirkkokuntien edustajia
on vieraillut Pokrovassa, mm. Armenian patriarkka ja katolikos
Karekin II kävi siellä vuonna 2004. Vuosittainen
vierailijoiden määrä on noin 10 000 henkeä.
Kirkossa toimitetaan säännöllisesti jumalanpalveluksia,
joista saa tietoa esim. paikkakunnan lehdistä sekä
Helsingin ortodoksisesta seurakunnasta.
Pokrovaa voivat erilaiset vähintään 20 hengen
ryhmät varata myös koulutuskäyttöön.
Alueelta löytyvät kaikki tällaiseen tilaisuuteen
kuuluvat palvelut, majoitus, ruokailu ja tarvittavat tilat
yhdistettynä ortodoksiseen ympäristöön
ja luostarihenkeen.
Pokrovan tulevaisuus
Luostarin perustaminen ei ole ilmaista. Sen ovat veljestön
jäsenet ja etenkin kaiken alkuun pannut isä Hariton
saanut huomata. Ravintoloista saadut myyntitulot ja oma henkilökohtainen
omaisuus on laitettu Pokrovan kehittämiseen ja silti
tarvitaan melkoisesti varoja sen ylläpitoon. Erilaisia
lahjoituksia on vuosien saatossa saatu jonkin verran ja talkootyö
auttaa yhteisöä melkoisesti. Tilaisuuksien ja koulutustilojen
vuokraamisella ja siihen liittyvillä muilla palveluilla
saadaan myös jonkin verran lisätuloja. Talouden
vuoksi on jouduttu laittamaan myös pääsymaksu
kirkkoon. Sitä peritään vierailijoilta, jotka
käyvät siellä muun aikana kuin palveluksissa.
Pokrovan kirkon ja sen tontin omistaa Pokrovan veljestö
ry. johon tällä hetkellä kuuluu kaksi vihittyä
veljestön jäsentä ja muutama muu henkilö.
Veljestön määrä on vaihdellut noin viiden
henkilön tienoilla. Tulijoita olisi useita niin kotimaasta
kuin ulkomailtakin, mutta tulijoiden tarkoitusperät eivät
aina kestä kriittistä tarkastelua. Erilaiset ongelmat,
kuten huume- tai mielenterveydelliset ongelmat pahenevat tällaisessa
yhteisöllisessä asumismuodossa ja siksi näistä
ryhmistä ei tulla ottamaan jäseniä veljestöön.
Veljestön haaveena oli rakentaa yhteisönsä
yhteyteen ortodoksinen vanhustentalo. Tämä haave
ei saanut riittävää kannatusta eikä taloudellista
tukea ja on nyt toistaiseksi haudattu.
Pokrovan yhteisöllä ei ole vielä virallista
luostaristatusta. Jokunen aika sitten Suomen lainsäädäntö
esti uusien luostarien perustamisen. Lain teksti lienee ollut
perua venäläistämisajoilta. Luostaristatuksen
saaminen lienee seuraava tavoite. Siitä päättää
aikanaan Suomen ortodoksinen kirkkokunta ja sen päättävät
elimet.
Kuitenkin jo nyt Pokrovan yhteisö on ortodoksinen helmi
Kirkkonummella, jossa kannattaa vieraillessaan pysähtyä,
hiljentyä ja lausua samalla runous niin itsensä,
läheistensä, kirkkomme kuin myös Pokrovan yhteisön
puolesta.
