Maailmalla liikkuessa saatamme usein vierailla paikallisessa
ortodoksisessa kirkossa. Kirkko muistuttaa paljon meidän
suomalaista ortodoksista kirkkoa, mutta olemmeko saman kirkkokunnan
kirkossa, se ei olekaan aina selvää. Vasta kysymys
kirkon papille, "mikä on kirkkokunnan nimi ja
kuka on heidän korkein piispansa", selvittää
ehkä asian. Ja yllätyksekseen saattaa huomata, että
vierailu esim. Englannissa Britannian ortodoksisen kirkkokunnan
pyhätössä onkin vierailu aivan eri kirkkokuntaan
eli Aleksandrian
koptilais-ortodoksiseen kirkkoon kuuluvassa pyhätössä.
Tämän artikkelin tarkoitus on yrittää
selventää itselleni ja muille käsitettä
”ortodoksinen kirkko” hieman tarkemmin.
Tämä ei ole tieteellinen tutkimus ja saattaa sisältää
virheitä tai vääriä tulkintoja, mutta
korjaan ne huomautuksesta. Kaiken kaikkiaan käsitteen
selventäminen oli kirjoittajallekin iso urakka ja vei
monille sivupoluille ja joskus jopa harhateille. Artikkeli
perustuu eteneviin linkkeihin, joita tulee Ortodoksi.netin
sivuille sitä mukaa, kun niitä valmistuu.
Kirkon alku
Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa perustivat ortodoksisen
kirkon, josta käytämme mielellämme nimitystä
Kirkko. Järjestäytyneen Kirkon
alku aijoittuu vuoteen 33 j.Kr., kun Pyhän Hengen vuodatuksella
helluntaina apostolit saivat armon viedä kristinuskoa
eteenpäin koko maailmalle.
Kirkolla on myös muita nimityksiä. Sitä kutsutaan
Kristuksen Ruumiiksi tai Kristuksen Morsiameksi ja yleisten,
ekumeenisten
kirkolliskokousten säädösten mukaisesti
se on yksi, pyhä, katolinen
ja apostolinen Kirkko.
Apostolinen suksessio
Ortodoksisen kirkon piispat ovat apostolisen suksession eli
seurannan kautta apostolien työn jatkajia. Piispojen
saama vihkimys (joka siis on saatu aikaisemmin tavallisesti
komelta muulta piispalta) siirtää piispan vihkimyksen
kautta apostolin viran ja Pyhän Hengen lahjan aina uusille
ja uusille piispoille katkemattomana ketjuna alkuseurakunnan
perustamisesta alkaen. Ortodoksisen kirkon pappeus on siten
jatkunut samanlaisena katkeamattomana ketjuna apostolien ajoista
alkaen nykypäivään piispojen suksession kautta.
Tämän vuoksi ortodoksinen usko ja oppi on annettu
Kristukselta apostoleille ja heiltä edelleen Kirkon uskoksi
ja opiksi. Mitään ei ole lisätty eikä
mitään poistettu siitä haltuumme saadusta uskosta,
opista ja tehtävästä (missiosta), joka Raamatun
mukaan on taistelua (Juud.1:3) "sen uskon
puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu".
Historian synkistä vaiheista ja etenkin erilaisten harhaoppien
leviämisestä huolimatta Kirkko noinakin aikoina
on tehnyt uskonopillisia julistusta (etenkin ekumeenisissa
kirkolliskokouksissa) ja kuvannut eri kielillä sen
ytimen, johon Kirkossa on aina uskottu. Samalla se on kaikin
mahdollisin tavoin ehkäissyt harhaoppien leviämistä
ja kutsunut katumukseen niitä, jotka ovat repineet rikki
Kristuksen ruumista. Uskomme tärkein julkilausuma on
nikealais-konstatinopolilainen
uskontunnustus.
Yksi suurista kirkkokunnista
Ortodoksinen kirkko on yksi maailman suurista kristityistä
kirkoista. Sana ortodoksinen tarkoittaa ”oikein
ylistävä”, mutta myös merkitystä
”oikeauskoinen” on käytetty, vaikkakin
se helposti mielletään muiden kuin ortodoksien parissa
tarkoitushakuiseksi. Sanaa "ortodoksinen"
käytetään myös englanninkielessä
ja joskus myös suomenkielessä aivan muussa merkityksissä,
tarkoittaen mm. ortodoksi-juutalaisista tai ortodoksi-presbyteerejä.
Näillä ryhmillä ei ole mitään tekemistä
ortodoksisen kirkon ja ortodoksisen uskonnon kanssa.
Ortodoksien määrä maailman kristityistä
on 13 % eli noin 250 miljoonaa. Luvussa ovat mukana ns. orientaali-ortodoksit.
Heidän lisäkseen maailmassa on noin 18 miljoonaa
uniaattia eli idän kirkon riitusta noudattavia roomalaiskatolisia
(kreikkalaiskatolisia). Tarkkoja lukuja on mahdotonta
saada, sillä monella kirkolla ei ole minkäänlaista
rekisteriä jäsenistään, vaan ko. kirkkojen
kohdalla kyse on arvioista.
Suurin kirkkokunta on roomalaiskatolinen kirkko (61 %, jäseniä
noin 1200 miljoonaa). Suomessa valtakirkkona olevia luterilaisia
on maailmassa 3 % eli noin 61 miljoonaa, mutta on huomattava,
että luterilaiset jakautuvat maailmalla yli sataan itsenäiseen
kirkkoon, joiden opilliset erot saattavat olla huomattaviakin.
Sana ortodoksinen on käytössä mm. ”Suomen
ortodoksisen kirkon” nimessä. Aiemmin kirkkokuntamme
nimenä käytettiin ”Suomen kreikkalais-katolista
kirkkoa”. Kansainvälisten yhteyksien vahvistuessa
ja tietoisuuden lisääntyessä muistakin kirkkokunnista,
kirkkokuntamme nimi muutettiin vastaamaan paremmin sen oikeaa
merkitystään.
Sana ”kreikkalais-katolinen” tarkoittaa
nykyään suomenkielessä aivan muuta kuin ortodoksinen.
Kyseistä määrettä käytetään
niistä ortodoksiesta kirkosta eronneista kirkoista, joilla
on ns. itäinen riitus (jumalanpalvelusjärjestys),
ja jotka tunnustavat roomalaiskatolisen paavin ylivallan.
Kyseiset kreikkalais-katoliset kirkot eli uniaatit
kuuluvat siis roomalaiskatoliseen kirkkoon.
Ortodoksinen kirkko
Maailmalla ortodoksinen kirkko tunnetaan mm. englanninkielisillä
nimillä itäiset ortodoksit (Eastern
orthodox) tai kansallisesti nimettyinä kreikkalais-ortodoksit
(Greek-ortohodox) tai venäläis-ortodoksit
(Russian-orthodox) jne.
Myös muita kirkkoja, joiden nimessä on sana ”ortodoksinen”,
on olemassa. Tämä ortodoksinen ”alue”
on erittäin sekava ja monisäikeinen. Niistä
hieman tarkemmin myöhemmin.
(Itäisen) ortodoksisen kirkon katsotaan jatkavan
siis katkeamattomasti alkukirkon perinteitä. Ortodoksit
katsovat, että muut kirkot ovat vuosisatojen saatossa
eronneet tästä perinteestä erilaisista syistä.
Ortodoksinen kirkko on jatkanut tätä perinnettä
suuremmin muuttamatta oppejaan ja riitustaan. Tiettyjä
kansallisia piirteitä liturgiseen käytäntöön
on matkan varrella tullut, mutta uskon ydin on sama kuin noin
2000 vuotta sitten perustetulla kirkolla.
Ortodoksinen kirkko tunnustaa 7 yleistä eli ekumeenista
kirkolliskokousta, jotka pidettiin vuosien 325 –
787 aikana. Näissä kirkolliskokouksissa torjuttiin
valtaosa erilaisista harhaopeista,
joiden seurauksena syntyi useita eri harhaoppisia kirkkokuntia,
joista osa käyttää yhä nimessään
sanaa ortodoksinen ja näin aiheuttavat hämminkiä
kirkkokuntien identifioimisessa.
Nykyinen ortodoksinen kirkko
Nykyinen, koko maailman laajuinen ortodoksinen kirkko on
jakaantunut 14 - 15 autokefaaliseen
ja viiteen autonomiseen
paikalliskirkkoon, jotka kuuluvat eri jurisdiktioihin (valtapiiriin,
kirkolliseen vaikutusalueeseen).
Autokefaiset kirkot ovat täysin itsenäisiä
hallinnollisesti ja kanonisesti, mutta autonomiset kirkot
kuuluvat jonkin autokefalisen kirkon valtapiiriin etenkin
juuri kanonisissa ja eräissä muissakin asioissa.
Ortodoksiset keskukset
Kaikkien em. ortodoksisten kirkkojen kesken vallitsee täysi
ehtoollisyhteys eli tietyin edelletyksin niiden jäsenet
voivat osallistua toistensa ehtoolliselle jakaen saman uskon
ja saman käytännön (praksiksen). Kirkoilla
on ollut historiansa aikana tai on yhä tilapäisiä
katkoksia keskinäisissä suhteissaan niiden jäädessä
kuitenkin vain kirjallisiksi eikä niistä ole muodostunut
täyttä skismaa (uskonriitaa).
Konstantinopolin ekumeenisella patriarkalla on ensisijainen
asema, "ensimmäinen vertaistensa joukossa",
koko ortodoksisessa
kirkossa, mutta hän ei ole kaikkien ortodoksien päämies
kuten Rooman paavi.
