Lasaruksen lauantai
(palmusunnuntaita edeltävä lauantai, joka päättää
Suuren paaston)
Tarkasti yksityiskohtia myöten kertovassa evankeliumissa
selostetaan kuinka Kristus kuusi päivää ennen
omaa kuolemaansa ja erityisen tietoisena ihmisistä, "minä
sanon tämän näiden ympärilläni seisovien
ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen
minut" (Joh.11:42), meni kuolleen ystävänsä
Lasaruksen luo Betaniaan Jerusalemin ulkopuolelle. Hän
oli selvillä Lasaruksen lähestyvästä kuolemasta,
mutta tietoisesti viivytteli saapumistaan sanoen opetuslapsilleen,
jotka toivat tiedon Hänen ystävänsä kuolemasta:
"Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut
siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne."
(Joh.11:15)
Kun Jeesus saapui Betaniaan, Lasarus oli ollut kuolleena
jo neljä päivää. Tämä tosiasia
tuodaan toistuvasti esille evankeliumin kertomuksissa ja juhlan
liturgisissa hymneissä. Neljä päivää
sitten tapahtuneella hautaamisella korostetaan kuoleman kauheaa
todellisuutta. Ihminen luotuna Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi
on hengellis-materiaalinen olento, sielun ja ruumiin yhdistymä.
Kuolema on tuho, se on ruumiin ja sielun ero. Sielu ilman
ruumista on haamu ja ruumis ilman sielua vain mätänevä
ruumis. "Minä murehdin ja valitan, kun ajattelen
kuolemaa ja näen haudassa makaavan meihin Jumalan kuvan
mukaan luodun kauneuden hahmottomana, vailla kunniaa ja muotoa."
Tämä on pyhän Johannes Damaskolaisen hautausveisusta,
jota papit laulavat jokaisessa hautauspalveluksessa. Tämä
kuoleman "mysteerio" on väistämätön
langenneelle ihmiselle, joka sokaistui omista ylpeyttä
täynnä olevista pyrkimyksistään.
Kerronnallisella helppotajuisuudellaan evankeliumi mainitsee,
että tullessaan kauhean lopun tapahtumapaikalle "Jeesus
itki" (Joh.1:3). Sillä hetkellä
Lasarus, Jeesuksen ystävä, merkitsi kaikille ihmisille
ja Betanialle maailman mystillistä keskusta. Jeesus itki
nähdessään Jumalan luoman ihmisen, joka
"ei ole syntynyt ilman Häntä" (Joh.1:3);
ihmisen, joka oli ollut täynnä iloa, elämää
ja valoa, nyt kuolleena ja hautaan laitettuna kaupungin ulkopuolella,
mädäntyen pimeydessä, epätoivossa ja kuolemassa;
riisuttuna elämän täyteydestä, johon hänet
oli luotu. Evankeliumi kertoo ihmisten olleen myös epäileviä
avaamaan haudan ja he sanoivat: "Herra, hän
haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä
päivää." (Joh.11:39)
Kun kivi siirrettiin haudan suulta, Jeesus rukoili Isäänsä
ja sitten hän huusi kovalla äänellä:
"Lasarus, tule ulos." (Joh.11:43)
Juhlan ikonissa näytetään tuo erityinen hetki,
kun Lasarus näyttäytyy haudan oviaukossa. Hän
on yhä käärittynä kuolinliinoihin ja hänen
ystäviensä, jotka pitävät kiinni nenistään
mätänevän ruumiin löyhkän vuoksi,
täytyy vapauttaa hänet noista liinoista. Kaikessa
toimissa ja tapahtumissa tähdennetään kuuluvuutta,
näkyvyyttä ja käsin kosketeltavuutta. Kristus
tuo esiin todellisen maailman sillä näkyvällä
tosiasialla, että Hän oman uhrautumisensa ja kuolemansa
aattona herättää kuolleista neljä päivää
kuolleena olleen miehen. Ihmiset ovat hämmästyneitä.
Monet uskovat heti Jeesukseen, suuri ihmisjoukko kokoontui
ja väentungos alkoi muodostua hänen ympärilleen,
kun uutinen Lasaruksen kuolleista nousemisesta levisi.
Lasaruksen lauantain on poikkeuksellinen päivä:
lauantaina aamupalveluksessa ja liturgiassa on ylösnousemuksen
palvelukseen kuuluvia osia, jotka normaalisti kuuluvat vain
sunnuntaille. Jopa kastehymni lauletaan liturgiassa "Pyhä
Jumala" -veisun sijasta: "Niin monta, kuin teitä
on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet."
(Gal.3:27)
Katso -> Palmusunnuntai
Katso <- Lasaruksen
lauantai ja palmusunnuntai
|
