Publikaanin ja fariseuksen sunnuntai
(Luuk.18:10-14)
"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen
oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen
seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän
sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit,
huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä
paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta,
siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana.
Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti
vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle
armollinen!'
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa
vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa,
alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."
Sakkeuksen sunnuntain
jälkeinen sunnuntai on omistettu publikaanille
ja fariseukselle. Edellisen illan ehtoopalveluksesta
alkaa triodion
(suuren paaston
palvelusten liturgisen kirjan ohjeiden noudattaminen).
Tuossa Luukkaan evenkeliumin kohdassa kerrotaan, kun kaksi
miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus,
joka tunnollisesti noudatti kaikkia uskonnon asettamia vaatimuksia:
hän rukoili, paastosi ja maksoi oman osansa rahoistaan
temppelille. Nämä olivat sellaisia hyviä asioita,
joita jokaisen Jumalaa rakastavan tulisi noudattaa. Me, jotka
emme voi noudattaa ja täyttää näitä
vaatimuksia yhtä hyvin kuin fariseus, emme ole fariseuksen
mielestä oikeutettuja arvostelemaan hänen uskoaan.
Fariseuksesta hänen omat syntinsä tuntuivat kuitenkin
vähäisiltä publikaanin syntien rinnalla ja
siksi hän katsoi oikeudekseen arvostella niitä omasta
ulkopuolisesta uskonnollisesta näkökannastaan käsin.
Toinen mies oli publikaani, verojen kerääjä,
jota muut ihmiset ylenkatsoivat. Hän kuitenkin näytti
nöyryytensä ja tämä nöyryys vanhurskautti
hänet Jumalan edessä.
Tämän tarinan opetus on, että meidän
pitäisi omata fariseuksen uskonnollisen hurskauden sijasta
publikaanin katumus tullaksemme pelastetuiksi. Meidät
tulee aina katsoa vain itseämme sellaisina kuin todella
olemme Kristuksen opetuksen valossa ja samalla pyytämään
Häneltä armoa itsellemme ja että Hän johtaisi
meidät pelastukseen.
HAP
Katso myös:
Fariseukset (lainaus suomalaisesta wikipediasta):
Fariseukset eli farisealaiset (hepreaksi perushim,
sanasta parash, "erottaa") olivat juutalainen
uskonnollis-kansallinen puolue nykyisen Israelin alueella.
Farisealainen puolue syntyi alemman papiston keskuudessa noin
vuonna 100 eKr. vastavoimaksi ylemmän papiston saddukealaisille
(kts. alempaa) . He pitivät itseään
Palestiinan juutalaisten uskonnollisina johtajina. Farisealaisille
tunnusomaista oli juutalaisen lain tarkka noudattaminen pienimpiäkin
yksityiskohtia myöten. (kts.
koko artikkeli)
Publikaani (lainaus suomalaisesta wikipediasta):
Publikaani oli Rooman valtakunnassa henkilö, jolle maksettiin
jonkin valtion tehtävän, esimerkiksi veronkannon
suorittamisesta. Verojen lisäksi publikaanit saattoivat
hoitaa esimerkiksi kaivoksia ja laitumia. Tällainen valtion
toimintojen ulkoistaminen takasi valtiolle säännölliset
tulot, mutta oli altis väärinkäytöksille.
Väärinkäytökset puolestaan aiheuttivat
katkeruutta roomalaisia kohtaan.
Saddukealaiset (lainaus suomalaisesta
wikipediasta):
Saddukeukset olivat helleeninen juutalainen yläluokka
ja puolue, joka syntyi hasmonialaisaikana noin 150 eKr. Nimityksen
"saddukeus" ajatellaan juontuvan pappi
Sadokin nimestä. Hän palveli kuningas Daavidin ylipappina.
Saddukeukset hyväksyivät vain Tooran pyhäksi
kirjaksi. Uskonnollisesti he olivat järkeisuskoisia,
eivätkä uskoneet yliluonnolliseen. Seddukeuksille
uskonto oli elämää varten, eikä elämä
uskontoa. Tämän takia heidän käyttäytymistään
leimasi usein nautinnollisuuden tavoittelu. (kts.
koko artikkeli)
|
