Sovintosunnuntai
Sovintosunnuntai on viimeinen eli neljäs
ns. valmistusviikkojen
sunnuntaista, valmistussunnuntaista.
Sovintosunnuntain ehtoopalvelus aloittaa
varsinaisen Suuren Paaston.
Jo sitä ennen on asteittain luovuttu ensin kaksi viikkoa
aikaisemmin liharuuista ja sitten viikkoa aikaisemmin maitoruuista.
Sovintosunnuntaita nimiteään Suomessa myös
laskiaissunnuntaiksi ja maitopyhälaskuksi.
Tämä nimi, laskiainen, tulee siis siitä,
että tällöin laskeudutaan paastoon.
Kirkossa paastoon laskeutuminen näkyy monella konkreettisella
tavalla. Kirkon tekstiilit vaihdetaan paastoväriin eli
violetinvärisiin. Pyhän Efraim
Syyrialaisen paastorukous luetaan palveluksessa ensimmäistä
kertaa ja sen yhteydessä tehdään maahankumarrukset.
Sovintosunnuntain ehtoopalvelus
on monen mielestä varmasti yksi kauneimmista, vaikuttavimmista
ja syvällisimmistä palveluksista ortodoksisessa
kirkossa. Palveluksessa pappi pyytää anteeksi seurakuntalaisilta
ja esittää pyynnön myös heille, että
he pyytäisivät anteeksi toinen toisiltaan.
Kaikesta henkii voimakkaasti ja konkreettisesti anteeksianto.
Palvelus päättyy siihen että niin pappi kuin
kirkkokansakin pyytävät anteeksi toinen toisiltaan.
Toimittava pappi tulee alas solealta ja kirkkokansa tulee
pyytämään papilta siunausta ja sanoo: "Isä,
anna minulle anteeksi", johon pappi vastaa: "Jumala
antakoon meille anteeksi ja armahtakoon meitä.".
Tämän jälkeen kirkossa olijat pyytävät
vielä toisiltaan anteeksi sanoen: "Anna minulle
anteeksi". Tähän toinen vastaa:"Jumala
antaa anteeksi, anna sinäkin anteeksi minulle" tai
siihen voi vastata pelkästään "Anna
sinäkin minulle anteeksi". Tähän
ensimmäinen kysyjä voi halutessaan vielä vastata:
"Jumala antaa meille anteeksi."
Kaikki tämä tapahtuu konkreettisesti kasvosta kasvoihin,
ei sinne tänne huutaen, vaan toinen silmästä
silmään kohdaten. Tutut ja tuntemattomat, kaikki
keskenään, kaikki kaikille.
Anteeksi pyytämisen yhteydessä anteeksi pyytäjillä
on tapana vielä kristotella keskenään
eli koskettaa toinen toistaan kolme kertaa poski poskea vasten.
Näin anteeksi pyytämisestä ja anteeksi antamisesta
tulee todella konkreettinen tapahtuma jokaiselle siihen osallistuvalle.
Näin jokainen tällä sovinnoneleellä julistaa
Suuren Paaston alkaneeksi.
Anteeksi pyytämisen ja antamisen perustana on Raamatun
kohta Matteuksen evankeliumista (Matt. 6:14-15):
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän
rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille
anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään
anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
Anteeksipyytämisen ja antamisen tulisi jatkua ehtoopalveluksen
jälkeenkin. Kotiin päästyään jokaisen
tulee pyytää anteeksi läheisiltään
ja ystäviltään ja tietysti myös antaa
anteeksi muille. Näin anteeksipyynnöt ja antamiset
leviävät kulovalkean tavoin.
Tavoitteena voisi olla, että sovintosunnuntaina tai
heti sitä seuraavina päivinä pyytää
anteeksi kaikilta tuttaviltaan. Ehkä silloin on syytä
samalla selittää muun-uskoisille, miksi pyytää
anteeksi, sillä tapa ei välttämättä
ole tuttu esimerkiksi luterilaisille.
Isä Alexander Schmemann on sanonut sovintosunnuntaihin
liittyen: "Ensimmäinen murtautuminen synnin
linnoituksen läpi on anteeksiantamus: paluu ykseyteen,
solidaarisuuteen ja rakkauteen. Anteeksi antaminen merkitsee
itse Jumalan säteilevän anteeksiantamuksen asettamista
minun ja viholliseni väliin. Anteeksi antaminen on ihmissuhteiden
toivottomien umpikujien hylkäämistä ja niiden
jättämistä Kristuksen haltuun."
HAP
Kirjallisuutta:
- Alexander Schmemann: Suuri Paasto, (OV) 1982
- Munkki Serafim: Tie Ylösnousemukseen -Suuren
paaston ja pääsiäisen sanoma, (Kirjapaja)
2006
|
