Lasaruksen lauantai ja palmusunnuntai
Maallisia juhlia oli harvoin Jeesuksen elämän varrella.
Hän saarnasi "valtakunnasta, joka ei ole tästä
maailmasta". Hänen tulleessaan lihaksi "majatalossa
ei ollut tilaa". Lähes kolmenkymmenen vuoden
aikana "Jeesukselle karttui ikää ja viisautta;
Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä."
(Luuk.2:52). Hän eli syrjässä "Marian
poikana". Kun Hän aloitti Nasaretista julkiseen
tehtäväänsä yksi - Natanael, joka kuuli
hänestä kysyi Filippukselta: "Voiko Nasaretista
tulla mitään hyvää?"(Joh.1:46).
Lopuksi Hänet ristiinnaulittiin kahden ryövärin
keskelle ja laitettiin toisen ihmisen hautaan.
Kaksi lyhyttä päivää erottuvat merkittävinä
poikkeuksina tuosta yllä olevasta elämänkaaresta,
ne ovat selvästi havaittavia voitonpäiviä.
Ne päivät tunnemme nimillä Lasaruksen lauantai
ja palmusunnuntai. Yhdessä ne muodostavat yhdistyneen
liturgisen jakson, syklin, matkalla neljänkymmenen
päivän Suuresta Paastosta
Suureen viikolle. Ne ovat ainutlaatuisia
ja näennäisesti järjenvastaisia, paradoksaalisia
päiviä ennen Kristuksen kärsimyksiä. Ne
ovat näkyvän maallisen juhlan ja ylösnousemuksen
sekä messiaanisen ilon päiviä, joissa Kristus
itse on tietoisena ja aktiivisesti osallisena. Samalla ne
ovat päiviä, jotka osoittavat itseään
kauemmaksi lopullista voittoa ja lopullista kuninkuutta, jota
Kristus ei suinkaan saavuta herättämällä
Lasarus kuolleista tai saapumalla erityiseen kaupunkiin, Jerusalemiin,
vaan Hänen omalla lähestyvällä uhrautumisellaan,
kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.
"Vahvistaaksesi uskoa yleiseen ylösnousemukseen
/ Sinä, oi Kristus Jumala, kärsimyksiesi edellä
herätit kuolleista Lasaruksen./ Sen tähden mekin
lapsukaisten tavoin kantaen voiton merkkejä / huudamme
Sinulle, kuoleman voittajalle:/ Hoosianna korkeuksissa, //
siunattu olet Sinä, joka tulet Herran nimeen."
(Troparista, joka lauletaan sekä Lasaruksen lauantaina
että palmusunnuntaina)
Katso -> Lasaruksen
lauantai
Katso -> Palmusunnuntai |
