Ortodoksisuuden sunnuntai
Historiaa
Suuren paaston ajalle sattuva
ensimmäinen sunnuntai on nimetty Ortodoksisuuden
sunnuntaiksi. Nimi johtuu ensimmäisten vuosisatojen
ikonienriistäjistä ja ikoniklasmista
saadusta voitosta vuodelta 843, jolloin keisarinna Teodora
palautti ikonit takaisin
kirkkoihin. Maaliskuun 11.päivänä vuonna 843
kannettiin suurin juhlallisuuksin ikonit Konstatinopolin Hagia
Sofian kirkkoon.
Sunnuntaita
juhlitaan siis ortodoksisuuden voitonjuhlana niistä,
jotka yrittivät lyödä ja heikentää
apostolien ja kirkkoisien ortodoksista uskoa kieltämällä
ikonien käytön ja kunnioittamisen. Tuhansia kristittyjä
kuoli marttyyreina noina reilusti yli satana vuotena, jolloin
ortodoksinen kirkko kärsi moninaisista ikonoklasmin haitoista.
Nykypäivää
Useissa maissa, etenkin jos siellä on eri paikalliskirkkoihin
(jurisdiktiohin) kuuluvia ja erilaisia etnisiä
taustoja omaavia ortodoksisia kirkkoja, ortodoksisislla kristityillä
on tapana kokoontua monissa kaupungeissa, eritoten oman hiippakunnan
alueella, yhteen todistamaan yhteistä uskoaan ja yhtenäisyyttään
apostolien uskoon. Siihen samaan uskoon, joka on ollut voimassa
kaikissa ortodoksisissa kirkoissa jo noin 2000 vuoden ajan.
Kuinka me nykyihmiset sitten ymmärrämme tuon päivän,
ortodoksisuuden voiton ja koko juhlan merkityksen ? Kuinka
voitto ikonoklasmista voi olla voittojuhla meille nykyihmisillekin
?
Ikonien voitto on ortodoksisuuden voitto: ilman ikoneja ei
olisi tällaista ortodoksista uskoa ja uskontoa. Ikonit
ovat aina todistaneet ja vahvistaneet evakeliumin saarnaamisen
perustotuuksia. Seitsemännessä ekumeenisessa
kirkolliskokouksessa tehtyjen päätöksien
kautta on krisinuskoon kirjoitettu selvät säännöt
ikonien kunnioittamiselle. Kun Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa
Kristuksessa, sovittaakseen maailman synnit ja liittääkseen
maailman jälleen Itseensä, Jumala otti Jeesuksessa
materiaalisen muodon, jotta me voimme tehdä kuvan Jeesuksesta
ja hänen todellisista palvelijoistaan, pyhistä.
Nämä kuvat, ikonit, sitäpaitsi todistavat,
että aineellinen maailma on osa pelastusta, ne ovat mukana
ihmiskunnan ja koko maailmankaikkeuden kirkastumisessa ja
ylösnousemuksessa. Materiaalinen, aineellinen maailma
on hyvä, koska Jumala on sen luonut ja Hän tuli
lihaksi siinä ja jatkoi julistustaan aineellisessa, materiaalisessa
muodossa, ihmisenä. Näin tapahtuu etenkin pyhissä
mysteerioissa (sakramenteissa),
ikoneissa, evenkeliumeissa ja ristissä.
Ortodoksit eivät siis palvo näitä edellä
mainittuja asioita, he palvovat ainoastaan Jumalaa. Kun ortodoksi
suutelee ikonia tai ristiä tai evankeliumikirjaa, hän
ei kunnioita tuota materiaalia, esinettä, vaan sen esineen
kuvaamaa alkuperäistä henkilöä tai tapahtumaa.
Me siis voimme hyvällä syyllä ja oikeilla perusteilla
näin osoittaa kunnioituksemme ja rakkautemme Jeesukselle
tälläkin tavoin.
HAP |
