Suuri ja Pyhä Perjantai
Suurena Perjantaina, joka tunnetaan myös läntisellä nimellä pitkäperjantai, Kristus ristiinnaulittiin ja Hän kuoli ristillä. Hän antoi henkensä sanoen: ”Se on täytetty.” (Joh.19:30) Nämä sanat ymmärtää paremmin, kun korvataan ne sanoilla: ”Se on saatettu päätökseen.” Hän oli suorittanut sen työn, jota varten Hänen taivaallinen Isänsä oli Hänet lähettänyt maailmaan. Hän tuli ihmiseksi sanan täydellisimmässä merkityksessään. Hän hyväksyi katumuksen kasteen Johannekselta Jordanilla. Hän ennusti koko inhimillisen elämänsä, kärsien kaiken sen vieraantumisen, tuskan ja kärsimykset, saattaen sen päätökseen alhaisella ristinkuolemalla. Hän täytti täydellisesti Jesajan profetian:
Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.(Jesaja 53:12)
Kipujen mies
Ristillä Jeesus siis tuli “kipujen mieheksi, sairaiden tuttavaksi”, josta profeetta Jesaja oli ennustanut. Hän oli ”hyljeksitty, ihmisten torjuma” ja ”Jumalan lyömä ja kurittama” (Jes.53:3-4). Hänestä tuli se, jolla ”ei ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet”. Hänen ulkomuodostaan tuli niin ”kammottavaksi runneltu, että tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi” (Jes.52:14). Kaikki nämä messiaaniset profetiat tulivat täytetyiksi Jeesuksessa, kun hän riippui ristillä.
Lopun lähestyessä Hän itki: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" (Matt.27:46). Tämä itku osoitti Hänen täydellisen inhimillisen luonteensa. Hän oli kohdannut inhoa, hylkäämistä, iskuja, kärsimyksen ja kuoleman – Jumalasta vieraantumisen. Hän oli totisesti kipujen mies.
Kuitenkin on tärkeätä huomata, että Jeesuksen tuskan itku ei ollut merkki siitä, että Hän olisi menettänyt uskonsa Isään. Sanat, jotka hän huudahti, olivat psalmin 22 ensimmäisestä luvusta, messiaanisesta psalmista (Ps.22:2). Ensimmäinen osa psalmista ennustaa Messiaan tuskasta, kärsimyksestä ja kuolemasta. Toinen osa on ylistyslaulu Jumalalle. Se ennakoi Messiaan lopullisen voiton.
Muodollinen syyte
Kristuksen kuolemaan on etsitty uskonnollisia syitä Hänen julkisen toimintansa aikaisemmista päivistä Jerusalemissa. Muodolliset syytteet häntä vastaan jaetaan tavallisesti seuraaviin kahteen eri luokkaan:
- Vanhan testamentin lain loukkaaminen, esim. sapatin levon loukkaaminen
- Jumalanpilkka: itsensä tekeminen Jumalan kaltaiseksi
Asiat etenivät (täyttyivät) sillä totuuden hetkellä, joka seurasi Hänen saapumistaan Jerusalemiin palmusunnuntaina. Hänellä oli kansan tuki takanaan. Hän puhui yksinkertaisesti. Hän sanoi, että sapatti on tehty ihmiselle, ihmistä ei ole tehty sapatille. Hän nuhteli lainoppineita ja fariseuksia uskon muuttamisesta puhtaasti ulkoisiksi tavoiksi.
"Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä.” (Matt.23:27-28)
Se oli toinen muodollinen syyte; joka tapauksessa siitä tuli Hänen tuomionsa peruste.
Uskonnollinen oikeudenkäynti
Kristuksen tuomitseminen ja kuolemantuomio edellyttivät kahta oikeudenkäyntiä: uskonnollista ja poliittista. Uskonnollinen oikeudenkäynti oli ensimmäinen ja se oli yöllä heti hänen pidättämisensä jälkeen. Oli huomattavia vaikeuksia löytää syytteelle todistajia, jotka olisivat ns. linjassa syytteiden kanssa. Ylipappi Kaifas kysyi Jeesukselta oleellisen kysymyksen: ”Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?” (Mark.14:61) Jeesus, joka oli vaiennut siihen hetkeen saakka, vastasi suoraan:
"Olen", vastasi Jeesus, "ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä." (Mark.14:62)
Jeesuksen vastus palauttaa mieleen monia muita lausuntoja. Hän aloitti sanoilla ”Olen”
”Olen elämän leipä” (Joh.6:35) ... ”Olen maailman valo” (Joh.8:12) … ”Olen tie, totuus ja elämä” (Joh.14:6). Näiden sanojen käyttämistä uskonnolliset johtajat pitivät rienaavina. Sanat olivat Jumalan Nimi – Minä Olen. Käyttäessään niitä Hänen omana nimenään, Jeesus ehdottomasti identifioi itsensä Jumalaan. Palavasta pensaasta kuuluva Jumalan ääni oli paljastanut nämä sanat Moosekselle Jumalallisena nimenä:
”Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?" Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.' ” (2.Moos.3:13-14)
Nyt Jeesus, kuten Hän oli tehnyt jo aikaisemmin monta kertaa, käytti näitä sanoja Hänen omana nimenään. Ylipappi repi välittömästi viittansa ja “kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman.” (Mark.14:64). Heidän katsontakannastaan nähtynä Jeesus loukkasi Vanhan testamentin lakia:
“Se, joka pilkkaa Herran nimeä, surmattakoon.” (3.Moos.24:16)
Poliittinen oikeudenkäynti
Juutalaisilta uskonnollisilta johtajilta puuttui todellinen auktoriteetti olla lain yläpuolella: lähettää ihminen kuolemaan. Sellainen auktoriteetti kuului Rooman siviilihallinnolle. Jeesuksen toiminnalle vapauden puolesta oli varovaisesti keksitty myös poliittisia merkityksiä. Hän kielsi Saatanan kiusaamana maailman valtakuntien johtamisen miekalla (Luuk.4:1-12). Hän usein kehotti opetuslapsiaan ja muita olemaan kertomatta, että Hän on Kristus, siis poliittisista syistä, koska tämän arvonimen kantaja (Messias) johtaa monia ihmisiä (Matt.16:13.20). Hän moitti Pietaria kutsuen häntä Saatanaksi, kun opetuslapsi neuvoi Jeesusta väistämään Hänen tehtävänsä todellista luonnetta (Matt.16:23). Pilatukselle, selkärangattomalle ja välinpitämättömälle Rooman kuvernöörille, Hän sanoi selvästi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.” (Joh.18:36). Jeesus ei ollut poliittinen vallankumouksellinen, hän ei tullut vapauttamaan kansaa Rooman valvonnasta ja perustamaan uutta valtakuntaa, joka olisi perustunut maalliselle vallalle.
Joka tapauksessa uskonnolliset johtajat toimien yhteistyössä ihmismassojen kanssa keksivät poliittisia syytteitä Häntä vastaan, jotta oikeudenkäynti menisi heille mieluisella tavalla. He esittelivät Kristuksen roomalaisille poliittisena johtajana, ”Juutalaisten kuninkaana,” eräässä mielessä uhkana roomalaisille ja vaihtoehtona keisarille. Pilatuksesta pelkäsi omaa asemaansa kuullessaan syytökset ja nähdessään raivostuneen kansanjoukon. Siksi huolimatta tunnetuista todisteista Jeesuksen syyttömyydestä, hän sivuutti muodollisen syytöksen “pesemällä kätensä” ja ”heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.” (Joh.19:16)
Ristiinnaulitseminen – pahan voitto
Ennen menehtymistään tähän raakaan roomalaiseen rangaistukseen, jolla teloitettiin poliittiset rikolliset, Jeesus kärsi myös muita epäoikeudenmukaisuuksia. Hänet riisuttiin, Häntä pilkattiin ja lyötiin. Hänet ”kruunattiin” orjantappurakruunulla. Hän kantoi oman ristinsä teloituspaikalle. Lopulta hänet naulattiin ristille kahden ryövärin keskelle paikalle, jota nimitettiin Golgataksi (pääkallopaikaksi) Jerusalemin ulkopuolella. Hänen päänsä yläpuolella laitettiin teksti osoittamaan Hänen rikoksensa luonnetta: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” (INRI / IHBI). Hän antoi henkensä yhdeksännellä tunnilla (klo 15) riiputtuaan ristillä noin kuusi tuntia.
Suurena perjantaina paha voitti. ”Oli yö” (Joh.13:30) kun Juudas lähti ”Viimeiseltä aterialta” saattaakseen valmiiksi kavalluksensa ja ”keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle” (Matt.27:45) kun Jeesus ripustettiin ristille. Tämän maailman pahat voimat toimivat joukoittain Kristusta vastaan. Epäoikeudenmukainen oikeudenkäynti tuomitsi Hänet syylliseksi. Rikollinen Barabbas vapautettiin Hänen sijastaan. Naulat ja keihäs iskettiin hänen ruumiiseensa. Hapanta viiniä annettiin Hänelle janoonsa. Ainoastaan yksi opetuslapsi jäi Hänen ruumiinsa luokse. Lopulta toisen miehen haudasta tuli Hänen maallinen lepopaikkansa kuoleman jälkeen.
Syytön Jeesus laitettiin kuolemaan sekä uskonnollisiin että poliittisiin syihin vedoten. Sekä juutalaiset että roomalaiset osallistuivat hänen kuolemantuomioonsa.
Myös me jatkamme monilla tavoin osallistumistamme kuolemantuomion antamiseen Kristukselle. Edellä mainitut muodolliset asiaa pohjustaneet syytökset eivät selitä kaikkia ristiinnaulitsemisen syitä. Muodollisten syiden takana on muita syitä, salattuja ja henkilökohtaisia. Jeesus puhui avoimesti totuuden Jumalasta ja ihmisestä. Hän sen lisäksi paljasti vanhurskauden ja omahyväisen turvallisuuden väärät muodot, sekä uskonnolliset että aineelliset, viitaten moniin etenkin korkeassa asemassa oleviin. Myös alinomaa esiintyvät esimerkit omana aikanamme tällaisista omahyväisyyksistä opettavat meille tuon ns. keinotekeoisen vanhurskauden ja turvallisuuden todellisen harhaisen luonteen. Syvimmässä mielessä Kristuksen kuolema aiheutui kovettuneiden, henkilökohtaisten syntien johdosta, ihmisten kieltäytymisestä viedä itseään todellisuuden Valoon, joka on Kristus.
” Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh.1:11)
Erityisesti me kristityt olemme Kristuksen omia. Hän tulee luoksemme jatkuvasti Kirkossa. Joka kerta, kun yritämme tehdä Kirkon osalliseksi jostain muusta kuin osallistumisesta Kristuksen tulemiseen keskellemme, joka kerta me kiellämme katuvamme vääryyksiä ja me myös ajamme ulos Kristuksen ja olemme osallisina Hänen kuolemantuomiossaan.
|
