Ehtoollinen (kreikaksi eukaristia) on ortodoksisen
kirkon keskeisin mysteerio eli sakramentti.
Ehtoolliseen ortodoksit voivat osallistua liturgiassa
ja sairaan ripityksessä. Ehtoolliseen tulisi osallistua
vähintään kerran kuukaudessa, mutta mieluiten
joka kerta liturgiaan osallistuessa ja ehtoolliseen valmistautuneena.
Ehtoollinen merkitsee ortodoksille yhteyttä Kristuksen
kanssa.
Itse Kristus on asettanut ehtoollisen. (Matt.26:26-28):
” Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi,
mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa
ja syökää, tämä on minun ruumiini."
Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille
ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä
on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan
syntien anteeksiantamiseksi.”
Näillä samoilla sanoilla yhä edelleen ortodoksisessa
kirkossa asetetaan jokainen ehtoollinen jokaisessa liturgiassa,
sillä Kristus sanoi (Luuk.22:19):”Tehkää tämä minun
muistokseni.”
KP Kydonian ja Apokoronaksen metropoliitta
Ireneos
siunaa pappien kanssa kirkkoon tuodut leivät.
(kuva: HAP)
Kirkkoleipä
Ehtoollisessa käytetty leipä on hapatetusta vaaleasta
leivästä valmistettu pieni kirkkoleipä eli
prosfora tai proskura. Kirkon alkuaikoina kirkkoleipinä
käytettiin kirkkokansan liturgiaan tuomia leipiä,
mutta nykyään ne leivotaan erikseen. Kreikassa tuodaan
vielä joissain paikoin leivät kirkkoon vanhan perinteen
mukaisesti (kts. kuva).
Alkuun liturgiassa käytettiin vain yhtä leipää,
mutta myöhemmin lukumäärä muuttui viideksi.
Taikinassa käytetään vehnäjauhoja, suolaa,
vettä ja hiivaa. Leipä leivotaan pyöreäksi
ja venäläisessä perinteessä kaksiosaiseksi.
Yleensä kirkkoleivän yläosassa on ristikuvio,
jonka tarkoituksena on auttaa pappia leikkaamaan sitä.
Ristin ympärillä ovat kirjaimet IC XC NIKA, jotka
tarkoittavat: Jeesus Kristus voittaa.
Viini
Kirkkoviininä käytetään aina rypäleistä
valmistettua viiniä. Ortodoksisen kirkon käyttämää
kirkkoviiniä valmistaa Heinävedellä myös
Valamon luostari,
jonne valmistusaineet tuodaan ulkomailta, mutta varsinainen
viinin valmistus tapahtuu luostarissa.
Proskomidi
Ehtoollislahjat, eukaristiassa pyhitettävät leipä
ja viini valmistellaan liturgiaa varten uhripöydällä
liturgian ensimmäisessä osassa, proskomidissa. Jumalanpalveluksen
toimittaja (yleensä pappi mahdollisesti mukana olevan
diakonin kanssa)
ottaa viisi kirkkoleipää, prosforaa eli proskuraa,
ja leikkaa niistä tietyn kaavan mukaisesti pieniä
osia.
Ensimmäisestä leivästä leikataan Karitsa,
joka on kuution muotoinen kappale leipää ja se pyhitetään
eukaristiassa Kristuksen ruumiiksi.
Toisesta leivästä, jota nimitetään panagiaksi,
leikataan kolmion (tetran) muotoinen pala, joka otetaan
Jumalanäidin muistoksi.
Kolmannesta leivästä leikataan yhdeksän pientä
palaa, jotka otetaan Johannes
Kastajan, profeettojen,
apostolien, kirkkoisien,
marttyyrien, pyhittäjien, palkatta parantajien, Herran
esivanhempien ja palveluksen toimittamispäivän
pyhien ja liturgian kirjoittajan muistoksi.
Neljännestä leivästä leikataan palaset
esivallan ja muiden elossa olevien muistoksi ja viidennestä
kirkon rakentajien, kaunistajien ja muistelukirjassa
muisteltavien kuolleiden muistoksi.
Kaikki nämä palaset leikataan keihäällä
eli pienellä keihästä muistuttavalla veitsellä
ja laitetaan diskokselle eli matalalle lautaselle tiettyyn
järjestykseen Karitsan ympärille.
Anafora eli uhrin ylentäminen
Liturgian keskeisimmässä osassa, anaforassa, ehtoollislahjat
kannetaan esiin ja ne muuttuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta
Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, joka jaetaan Ehtoolliseen
valmistautuneille ortodokseille. Ortodoksisen uskon mukaan
ne eivät symbolisoi ruumista ja verta, vaan ne muuttuvat
Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, kuten Kristus itse sanoi
(kts. edellä Matt.26:26-28). Ortodoksinen kirkko
korostaa Pyhän Hengen merkitystä Ehtoollislahjojen
pyhittäjänä.
Tuo hetki, jolloin pappi (tai piispa) lausuu: "Tee
tämä leipä Sinun Kristuksesi kalliiksi Ruumiiksi.
Amen." "Mitä tässä maljassa on Sinun
Kristuksesi kalliiksi Vereksi. Amen." "Muuttaen
ne Pyhällä Hengelläsi" Amen. Amen. Amen."
on liturgian pyhin hetki. Silloin leipä ja viini muuttuvat
Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi. Siksi kirkkokansa kumartuu
tällöin maahan asti. Muuttuminen on salaisuus, mysterio,
jota ei pyritäkään selittämään
järjellisesti.
Ehtoolliseen valmistautuminen
Ortodoksiseen kirkkoon kuuluvan tulee valmistautua monella
tavoin ehtoolliseen. Aikaisemmin Suomessakin edellytettiin
osallistumista katumuksen mysteerioon
edellytyksenä ehtoolliseen osallistumiselle. Näin
on tänä päivänä vielä mm. Venäjällä
ja Kreikassa, mutta oma rippi-isä tai palvelusta toimittava
pappi voi oikeuttaa sielläkin henkilön osallistumaan
ehtoolliseen ilman katumuksen sakramenttia. Suomessa tämä
edellytys ei ole enää ehdoton, vaan ehtoolliselle
voi osallistua ilman ripillä käyntiä. Kuitenkin
on muistettava, että katumuksen sakramenttiin tulee silti
osallistua vähintään kerran vuodessa, mieluummin
useammin.
Ripillä käynnin lisäksi ehtoolliseen valmistautumiseen
kuuluu paastoaminen. Terveiltä ihmisiltä edellytetään
paastoamista ennen liturgiaa. Mikäli liturgia on aamulla,
paastoaminen alkaa keskiyöllä, mikäli liturgia
on illalla, paasto alkaa keskipäivällä.
Ennen ehtoollista on syytä lukea ehtoolliseen valmistavia
rukouksia, joiden avulla valmistaudutaan nöyränä
ja ymmärtäväisenä ottamaan vastaan Jumalan
lahja, pyhä Ehtoollinen.
Kirkossa kaikki ehtoolliselle osallistuvat lukevat vielä
papin johdatuksella yhdessä, ääneen rukouksen
ehtoollisen edellä ja kumartuvat maahan saakka. Pääsiäisaikana
eli ajanjaksolla pääsiäisestä helluntaihin
ei kirkossa kumarruta maahan.
Ehtoolliselle mennään jonossa, yleensä lapset
menevät ensiksi. Kädet laitetaan rinnan päälle
ristiin oikea käsi päällimmäiseksi ja
astutaan papin eteen ja sanotaan papille oma etunimi.
Ehtoollisen jakaminen
Pappi tai piispa jakaa ehtoollisen kaikille lusikalla ehtoollismaljasta..
Lusikalla annetaan sekä Ruumis että Veri yhtä
aikaa. Aikaisemmin myös ortodokseilla ehtoollislahjat
nautittiin erikseen, nykyään se on käytössä
vielä mm. roomalaiskatolisilla. Jaakobin liturgiassa,
joka toimitetaan yleensä vain kerran vuodessa (23.10.),
ehtoolliseen osallistujalle jaetaan erikseen Kristuksen ruumis
ja Kristuksen veri.
Ehtoollista jakaessaan pappi (tai piispa)
lausuu ehtoollisen saajalle:
"Jumalan palvelija (nimi)
osallistuu meidän Herramme ja Jumalamme ja Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen kalliista ja pyhästä Ruumiista
ja Verestä syntiensä anteeksi saamiseksi ja iankaikkiseksi
elämäksi."
Nautittuaan pyhitetyt lahjat, ehtoolliseen osallistuvan
suu pyyhitään liinalla ja hän suutelee ehtoollismaljaa
ja poistuu jonosta edelleen kädet rinnalla. Ehtoolliskalkin
edessä ei siis tehdä ristinmerkkiä
vaan siirrytään sivuun ja tehdään ristinmerkki
vasta siellä alttariin päin. Sen jälkeen ehtoolliselle
osallistunut siirtyy nauttimaan jälkiviiniä,
joka on lämpimällä vedellä laimennettua
viiniä ja se nautitaan kirkkoleivän palasten kanssa
erillisellä pöydällä kirkon keskiosassa.
Jälkiviiniä tarjoilee yleensä ponomari
tai kirkon isäntä ja siinä viini juodaan pienistä
metallikupeista ja leipäpalanen otetaan käsin lautaselta.
Jälkiviiniä ja leipää voidaan antaa kohteliaana
huomionosoituksena myös muille kuin ortodoksisen kirkon
jäsenille sekä varsinaiseen ehtoolliseen osallistumattomille
ortodokseille. Jälkiviinin nauttiminen ei ole ehtoolliseen
osallistumista. Varsinaiseen ehtoolliseen saa siis osallistua
vain ortodoksi.
Jälkiviinin jakamisesta on luovuttu monessa paikalliskirkossa
ja se on korvattu antidoralla
eli liturgian päätyttyä jaettavilla pienillä
kirkkoleivän palasilla. Samalla kirkkokansa käy
suutelemassa papin käsissä olevaa siunausristiä.
Meillä Suomessa on käytössä molemmat,
sekä jälkiviinin että antidoran jakaminen.
Antidora voidaan jakaa kaikille kirkossa oleville, mutta sitä
ei saisi jakaa pakanoille eikä kristilliseen kirkkoon
kuulumattomille. Antidora pitää syödä
kirkossa.
Ehtoollisen jälkeen
Ehtoollisen nauttineet tervehtivät toisiaan joko kätellen
tai ”kristottaen”, eli koskettaen toisiaan
poskilla kolme kertaa ja lausuvat toisilleen: "Sielun
ja ruumiin parannukseksi", johon vastataan: "Jumalan
kunniaksi".
Liturgian loputtua käydään vielä suutelemassa
papin kädessä olevaa siunausristiä ja ehtoolliseen
osallistuneet jäävät kirkkoon kuuntelemaan
kiitosrukouksia ehtoollisen johdosta.
