Katumuksen mysteerio
Katumuksen mysteerio eli kansanomaisemmin
synnintunnustus tai rippi on yksi ortodoksisen
kirkon mysteerioista eli sakramenteista.
Ihminen voi ja hänen pitää osallistua katumuksen
sakramenttiin riittävän usein. Aikaisemmin ehtoolliseen
osallistumiseen oli ehtona aina ripillä käynti,
mutta nykyään se ei ole enää ehdoton vaatimus.
Osallistuminen katumuksen mysteerioon on ortodoksiseen kirkkoon
liittyvälle ihmiselle yksi hänen liittymiseensä
oleellisesti kuuluva asia.
Koska kirkko viettää kirkkovuoden aikana neljää
pitempää paastoa, katumuksen mysteerioon osallistuminen
olisi hyvä ajoittaa etenkin näille paastoajoille.
Mysteerion tarkoitus
Osallistuessaan katumuksen sakramenttiin ihmisen on tarkoitus
saada aikaan itsessään mielenmuutos, hylätä
synninteko ja turvautua Jumalaan. Papin kautta ja avustuksella
ihminen pyytää anteeksi tekemiään syntejä
ja pahoja tekoja ja ajatuksia. Katumuksen sakramentin kautta
hän saa anteeksiannon, se on hengellinen parannus, joka
auttaa ihmistä lähestymään paremmin Jumalaa,
lähimmäisiään ja itseään.
Mysteerion toimittaminen
Katumuksen mysteerio suoritetaan kirkossa. Usein kirkon etuosaan
ikonostaasin etupuolelle on asetettu analogi eli
kaltevatasoinen lukupöytä ja sille alttarievankeliumi
sekä papin käsiristi eli siunausristi. Tämän
pöydän ääressä mysteerioon osallistuva
keskustelee seisaaltaan papin kanssa muilta syrjässä
niistä asioista, joita hän katuu ja joista haluaisi
anteeksiannon.
Mysteerion aluksi pappi lukee katumusta herättävät
rukoukset. Joissa sanotaan mm.
”Rukoilkaamme Herraa antamaan Jumalan palvelijalle
(nimi) syntien päästö
ja tahallisten ja tahattomien rikkomusten anteeksianto.
Rukoilkaamme, että Herra Jumala antaisi hänelle
syntien päästön ja parannuksen ajan.
Rukoilkaamme Herraa, että Hän päästäisi
hänet ja meidät kaikesta vaivasta, vihasta, vaarasta
ja hädästä.”
Useiden henkilöiden tullessa synninpäästölle,
rukoukset voidaan lukea kaikille yhteisesti ja sen jälkeen
siirtyä yksittäisiin keskusteluihin ja toimituksiin.
Katumuksen mysteerioon valmistautuminen
Katumuksen sakramenttiin tulevan ortodoksin tulee valmistautua
siihen rukouksella, paastolla ja syvällisesti itseään
tutkimalla, tarkoituksena tulee olla tiedostaa syntinsä
ja tulla tietoiseksi omasta syntisyydestään.
Syntien tunnustaminen
Katuva tunnustaa syntinsä kertomalla niistä lyhyesti
papille. Usein hän ilmaisee katuvansa ja surevansa tehtyjä
syntejä ja ilmoittaa halunsa pidättäytyä
samanlaisten syntien tekemisestä. Mikäli katuva
ei ”osaa” tunnustaa syntejään,
pappi saattaa johdatella häntä kysymyksillään.
Syntinsä tunnustava voi mielessään käydä
läpi kymmenen käskyä ja käydä elämäänsä
läpi niiden kautta. Syntinsä tunnustava voi miettiä
myös niitä asioita, joita hänellä on esteenä
Jumalan ja itsensä välissä estämässä
Jumalasuhteen ja lähimmäissuhteen rakentumista.
Papin edessä tapahtuva syntien tunnustaminen, omien
murheiden ja lankeemusten ilmaiseminen, merkitsee voittoa
ylpeydestä ja toivottomuudesta ja syntien vallasta. Ylpeys
on tärkein syntien aiheuttaja ja syntien valta estää
parantumisen ja pelastumisen.
Katuva sanoo papille: ”Herra,
minä olen syntiä tehnyt, anna minulle anteeksi.
Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.”
Pappi on katumuksen sakramentissa ainoastaan todistaja, ei
siis tuomari. Katuva ei pyydä syntejään anteeksi
papilta, vaan Jumalalta, jonka armon välikappaleena pappi
toimii.
Syntinsä tunnustava sanoo papin luona ollessaan: ”Isä,
taivaan ja maan Herra, minä tunnustan Sinulle sydämeni
ja aivoitusteni kaiken salaisen ja julkisen, minkä tähän
päivään mennessä olen tehnyt. Sen tähden
anon Sinulta, vanhurskaalta ja laupiaalta Tuomarilta, synninpäästöä
ja armoa olla syntiä tekemättä.”
Tähän pappi jatkaa: ”Veli (tai sisar),
älä häpeä syytä, minkä vuoksi
olet tullut Jumalan ja minun eteeni: Sillä et sinä
kerro minulle, vaan Jumalalle siinä, missä seisot.”
Pappi ei kysymyksillään tai toteamuksillaan saa
lisätä rippilapsensa paineita ja syntikuorman tuntua
entisestään. Hänen tulee pyrkiä saamaan
katuva kertomaan tekonsa rehellisesti ja katuvaisena.
Voidaan sanoa, että kaikki synnit ovat sellaisia, jotka
voidaan tuoda esille katumuksen sakramentissa ja pyytää
niistä anteeksiantoa. Ainut, josta ei voi pyytää
anteeksiantoa on synti Pyhää Henkeä vastaan,
mikä estää jopa katuvan osallistumisen ehtoolliselle.
Kuinka Pyhän Hengen armo voisi antaa anteeksi synnit,
kun pilkataan juuri tätä armoa ?
(Mt.12: 31 -32)
”Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja
herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen
herjaamista ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin Ihmisen
Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka
puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei
anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.”
Raamattu puhuu myös kuolemansynnistä, jonka anteeksiantamiseksi
ei kehoteta edes rukoilemaan.
(1.Joh. 5: 16)
” Jos joku näkee veljensä tekevän
syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon
ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan
niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös
syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi
en kehota rukoilemaan.”
On huomattava, että syntien anteeksiantaminen mysteeriossa
on Jumalan armon toimintaa eikä järjenvastaista
myötätuntoa. Anteeksianto annetaan ihmisen hengelliseksi
hyödyksi ja mielenylennykseksi, ei hänen tuhokseen.
Pappi on kaikista kerrotuista asioista täydellisen vaitiolovelvollisuuden
piirissä eli hän ei saa eikä voi kertoa kuulemiaan
asioita muille, eikä käyttää saatuja tietoja
jotakin henkilöä vastaan tai puolesta.
Synninpäästö
Keskustelun jälkeen pappi lukee seuraavan:
”Minulle arvottomalle tunnustuksen tehnyt hengellinen
lapseni, minä mitätön syntinen en voi antaa
syntejä anteeksi maan päällä, ellei Jumala
antaisi. Mutta sen jumalallisen äänen tähden,
joka Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen jälkeen
tuli apostoleille sanoen: »Joiden synnit te anteeksi
annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te
pidätätte, niille ne ovat pidätetyt»,
sanomme siihen uskaltaen: Kaiken mitä olet sanonut minulle
arvottomalle ja kaiken mitä et saanut sanotuksi joko
tietämättömyydestä tai unohtaen, olipa
se mitä tahansa, Jumala antakoon sinulle anteeksi tässä
ja tulevassa ajassa.”
Sen jälkeen syntinsä tunnustanut polvistuu lattialle
ja pappi peittää hänen päänsä
epitrakiililla
ja lausuu synninpäästörukouksen sekä anteeksiantorukouksen.(rukous
1 / rukous
2)
”Tuomioistuin vai sairaala”
Katumuksen mysteerio ei ole tuomioistuimen eteen menemistä
ja tuomitsemista. Se on syntiselle hengellinen sairaala ja
lääkintämuoto. Katuvaa ei synninpäästössä
tuomita, vaan hänet ympäröidään kristillisellä
rakkaudella, lohdutuksella ja hänestä ollaan vilpittömästi
kiinnostuneita. Hänestä pidetään huolta,
hoidetaan, autetaan ja häntä kohdataan hengellisen
lääkärin tavoin, neuvoen ja opastaen ja hänelle
annetaan anteeksi.
Katumuksen mysteerion perusta Raamatussa ja kirkon perinteessä
Vanhassa testamentissa (Hes. 33:19, Jes. 30:15, Jer.
8:4) profeetat kutsuivat yksityisiä ihmisiä
ja kansaa käännytykseen ja tekemään parannuksen.
Syntiensä vuoksi katuva ei ole katumukseen kykenevä
ja kääntymys on Jumalan lahja (Hes. 36:25-26).
Uudessa testamentissa pyhä Johannes Edelläkävijä
(Johannes Kastaja) sekä Jeesus itsekin kutsuivat
ihmisiä katumaan ja parannuksen tekoon (Matt. 3:2,
Mark. 1:4, Mark. 1:15).
Kääntymys on syvä mielenmuutos, jonka tulee
koskea koko olemusta (Matt. 12:33, Matt. 23:26).
Raamatussa kerrotaan katumuksen mysteerion asettamisesta
seuraavasti (Joh. 20: 21 - 23):
”Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin
kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän
minä teidät." Sanottuaan tämän hän
puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä
Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat
anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän
ei saa syntejään anteeksi."
Apostolisessa suksessiossa eli apostolisessa seurannossa
tuo apostoleille annettu valta ja oikeus ovat siirtyneet kätten
päälle panemisen kautta ortodoksisessa kirkossa
katkeamattomasti tähän päivään asti
kirkkomme piispoille ja papeille, joiden siis katsotaan tässä
olevan alkukirkon apostolien työn jatkajia.
Varhaiskristillisessä perinteessä katumuksen mysteerio
oli julkinen toimenpide ja edelsi aina ehtoollista. Mm. Venäjän
ja Kreikan kirkoissa tämä käytäntö
on edelleen tänä päivänäkin pääosin
voimassa. Tämä kahden mysteerion yhteen liittäminen
ja toisen toisesta riippuvuus oli pitkään myös
käytäntönä Suomen ortodoksisessa kirkossa,
mutta arkkipiispa
Paavalin aikana 1970-luvulla piispainkokous antoi ohjeen,
että säännöllisesti sakramentteihin osallistuva
voi rippi-isän siunauksella käydä ehtoollisella
ilman joka kerta tapahtuvaa katumuksen sakramenttiin osallistumista
eli katumuksen sakramentti ei aina ole ehdoton edellytys ehtoolliselle
osallistumiselle. Koska katumuksen sakramentin eräs perusajatus
on kasteen liiton uudistaminen, niin siihen on syytä
osallistua mahdollisimman usein.
Ortodoksisessa kirkossa synti nähdään sielun
sairautena, ihmisen sisäisenä tilana. Siksi synnintunnustus
ja katumus merkitsevät ihmisen sisäistä vapautumista
ja koko olemuksen tervehtymistä ilman tuomion leimaa.
Katumus on osa hengellistä prosessia kohti Jumalan kirkastamaa
ihmisyyttä. Katumuksen mysteerio on tässä prosessissa
kuin hengellistä lääkettä.
HAP
Katso myös:
Aiheesta muualla internetissä:
- Arkkipiispa Paavali & Sidoroff Matti: Kaste
ja katumus
- Metropoliitta Anthony (Bloom): Tuhlaajapojan
paluu
- Arkkimandriitta Nektarios (Andonopoulos): Paluu
- Arkkimandriitta Cleopa Ilie: Ortodoksisesta uskosta
(ss.178-185)
- Kallistos Ware: Sisäinen valtakunta (ss.75-98)
|
