Ortodoksinen avioliitto
Kihlaus
Ortodoksinen avioliitto alkaa kihlauspalveluksella, joka
yleensä toimitetaan vihkimispalveluksen yhteydessä,
mutta joka voidaan toimittaa myös erikseen. Palvelus
alkaa kirkon eteisestä, josta pappi saattaa vihkiparin
kirkkosalin puolelle kirkon länsipäätyyn. Tällöin
pariskunta astuu maailmasta yhteiselle matkalle kohti idässä
sijaitsevaa alttaria, joka kuvaa tulevaa maailmaa. Kihlauksessa
luetaan rukouksia kihlautuvien puolesta ja heillä on
tuohukset kädessään
koko palveluksen ajan. Kihlauksen merkiksi pappi asettaa sormukset
kihlaparin oikean käden nimettömään sormeen.
Sormus kuvaa ikuista liittoa ja taivaallista sitoumusta. oikea
käsi viittaa Jumalaan ja hänen toimitaansa sekä
parin pyrkimykseen toimia oikein.
Vihkiminen
Kihlauksen jälkeen pari johdatetaan keskelle kirkkoa,
jossa heiltä kysytään ovatko he "vapaasta
tahdostaan" ja "vakain mielin"
käymässä yhteiselle taipaleelle. Seuraa rukouksia
koko maailman ja kirkkokansan sekä avioparin puolesta.
Rukouksissa pyydetään Jumalaa siunaamaan liitto
ja anotaan avioparille kaikkea hyvää, jotta he jakaisivat
omastaan myös puutteessa oleville. Lisäksi heille
rukoillaan iloa lapsista ja pyydetään Jumalaa antamaan
heille kaikkea mitä he pelastuksekseen anovat.
Avioparin kruunaus. Pappi asettaa kruunut
avioparin päähän tai heidän ystävänsä
kannattelevat niitä. Painava kruunu merkitsee vastuuta
ja valtaa, joka heillä on perheensä valtiaina. Lisäksi
kruunu viittaa martyyriuteen: avioliitto on kulkemista yhdessä
Kristuksen kanssa ja siten todistusta (martyyriutta)
Kristuksesta. Avioparin uhri on luopua itsekkäistä
pyrkimyksistä perheensä ja toinen toisensa hyväksi.
Kruunu on myös voiton merkki - arkipäivän sankaruutta,
joka kantaa tulevaan elämään.
Kruunausta seuraa opetus. Epistolassa (Ef. 5:21-33)
Paavali vertaa avioliittoa Kristuksen ja seurakunnan suhteeseen.
Kristus on seurakunnan pää ja seurakunta on Hänelle
alamainen. Mutta Kristus vaalii ja ravitsee - rakastaa seurakuntaansa.
Samoin tulee olla myös avioliitossa, se on alamaisuutta
Kristukselle ja toinen toisille sekä matka kohti täydellistä
pyyteetöntä rakkautta. Evankeliumitekstinä
(Joh. 2:1-11) luetaan Kaanaan häät. Ratkaisevana
opetuksena nostetaan usein esille Marian lausahdus: "Mitä
Hän teille sanoo, se tehkää." jos
aviopari noudattaa elämässään Kristuksen
opetusta ja pyrkii siihen, heidän elämänsä
muuttuu toisenlaiseksi, kuten häissä vesi viiniksi.
Samoin läsnäolollaan Kristus osoitti avioliiton
kunnialliseksi ja pyhäksi. Avioliitossa jatketaan Jumalan
luomistyötä ja tuetaan lähimmäisen elämää
pyhittymisen (teoosi) tiellä.
Tämän jälkeen luetaan rukouksia avioparin
ja läsnäolevien puolesta ja vihkipari juo viiniä
yhteisestä maljasta. Maljan jakaminen viittaa kaiken
jakamiseen, mutta myös ehtoolliseen. Maljan jakamisen
aikana kuoro laulaa: "Minä kohotan pelastuksen
maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.". Aviopari
kiertää papin johdattelemana vihkipöydän,
jolla on Evankeliumikirja ja käsiristi. Kolmesti vastapäivään
kiertäminen kuvaa syntymistä uuteen elämään
ja sitä kuinka Kristus on avioparin elämän
keskipiste. Yhteenliitetyin käsin pari johdattaa toinen
toistaan läpi elämän. Valaisevaa on, että
kiertäminen kuuluu myös mm. papiksi vihkimiseen,
jolloin veisataan myös samaa veisua. Vastapäivään
kiertäminen on kulkemista kohti valoa - Kristusta Vapahtajaa.
Kiertämisen jälkeen Kruunut riisutaan ja luetaan
loppusiunaus. Puolisot suutelevat papin käsiristiä
sekä Kristuksen ja Jumalansynnyttäjän - Neitsyt
Marian ikoneita. Lopuksi he suutelevat toisiaan, mikä
kuvaa kahden persoonan yhteensovittamista ja sovintoa. Läsnäolijat
onnittelevat toisiinsa liitettyjä ennenkuin pariskunta
poistuu kirkosta. Kirkkokansa ei toimi vain todistajina yhteisestä
onnesta, vaan he läsnäolollaan osoittavat tukensa
vihkiparin taipaleelle. Samalla heitä muistutetaan oman
liiton sitoumuksista ja merkityksestä.
Lopuksi
Tapana on, että pariskunta vie vihkituohukset kotiinsa
säilytettäväksi ikoninurkkauksessa. Näin
he tuovat kirkon maailmaan ja kynttilöiden valon mukanaan
arkeen muistuttamaan avioliiton merkityksestä. Kynttilät
on tapana haudata kantajansa kanssa tämän kuoltua.
Näin koska avioliitto on sakramentti ja liittona Jumalassa
ikuinen. Ortodoksinen kirkko sallii kuitenkin avioeron, sillä
inhimillinen maailma on erehtyväinen. Mahdollinen seuraava
liitto toimitetaan erilaisen kaavan mukaan, mikä korostaa
ensimmäisen liiton erityistä merkitystä. Avoliittoa
ei voi rinnastaa avioliittoon, koska se ei ole liitto Jumalassa,
joka on kaiken hyvän ja rakkauden lähde - jopa itse
Rakkaus.
Yleensä pariskunta saa lahjaksi Raamatun, sekä
joissakin seurakunnissa ikonin. Lahjojen myötä heitä
kehotetaan tutkimaan Jumalan sanaa ja kulkemaan sen viitoittamaa
tietä. Lisäksi he saavat vihkitodistuksen ja piispan
tervehdyksen, jolla piispa onnittelee ja ohjaa avioparia.
Ortodoksisessa perinteessä pappi edustaa hiippakuntansa
piispaa ja on toimittajana vahvistanut liiton piispan puolesta.
Piispa taas on apostolien seuraaja ja näin Kristuksen
tehtävään asettama. Avioliiton todellinen vahvistaja
on aina Kolmiyhteinen Jumala.
isä Tuomas Järvelin
Ortodoksisessa kirkossa ei vihitä avioliittoon Joulupaaston
loppupuolelta teofanian juhlaan (eli loppiaiseen 6.1.)
saakka, suuren paaston ja pääsiäisviikon aikana
Tuomaan sunnuntaihin (eli 1. pääsiäisen
jälkeiseen sunnuntaihin) saakka ja Herran Äidin
paaston aikana kuolonuneen nukkumisen juhlaan (15.8.)
saakka. (kts. paastoajat,
suuret juhlat)
Kysymykset vihittäville:
"Onko sinulla (miehen nimi/naisen
nimi) hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli ottaa
aviovaimoksesi tämä (naisen
nimi/miehen nimi), jonka näet tässä
vierelläsi ?"
Kysymykseen vastataan: "On, arvoisa isä."
Kruunaus:
"Jumalan palvelija (etunimi)
kruunataan Jumalan palvelijattaren (etunimi)
kanssa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen."
"Herra, meidän Jumalamme, kruunaa heidät
kunnialla ja arvonannolla."
Aiheesta muualla:
Katso myös:
- Arkkimandriitta Cleopa Ilie: Ortodoksisesta uskosta
(ss. 200-205)
- Oili Kotamo (toim.): Kruunaa heidät yhdeksi
- avioliitto ortodoksisessa kirkossa
- Meyendorff, John: Avioliitto - ortodoksin näkökulma
|
