Koltat eli kolttasaamelaiset
ovat näkyvä ortodoksinen etninen ryhmä Suomen
Lapissa. Heidän asuinalueensa käsittää
nykyään Inarin kunnan Sevettijärven ja Nellimin
kylät ympäristöineen. Koltat ovat Kuolan niemimaan
alkuperäisväestöä, jotka kuuluvat itäsaamelaisiin
kielensä ja perinteidensä puolesta. Nykyisin heitä
arvioidaan olevan noin 700 henkeä.
Pyhän Trifon
Petsamolaisen toimesta koltat kastettiin ortodoksiseen
uskoon jo 1500-luvun puolenvälin tienoilla. Koltille
Petsamon luostari on
aina merkinnyt hengellistä kotia ja tukikohtaa, johon
on pidetty läheisiä yhteyksiä.
Koltat asuivat siidoissa, joka oli perheiden ja sukujen muodostama
tiivis yhteisö. Kylien välillä oli tarkat rajat.
Kaikilla siidoilla oli talvikylä, jonka keskustaan rakennettiin
rukoushuone.
Tarton rauhassa 1920 kolttien asuinalue jakaantui kahtia.
Osa jäi Suomen puolelle osa Neuvostoliiton puolelle.
Raja vaaransi koko kolttien identiteetin perinteisen elinkeinojen,
poronhoidon, metsästyksen ja kalastuksen vaikeuduttua.
Kansainvälisen huomion vuoksi alueelle perustettiin kuitenkin
Suonikylän suojelualue, jonne yritettiin järjestää
olot samankaltaisiksi kuin menetetyillä alueilla.
Talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomi menetti Petsamon
alueen ja Petsamon, Suonikylän ja Paatsjoen koltat evakuoitiin
Suomeen Suonikylän koltat Sevettijärvelle, Paatsjoen
koltat Ivalon koillispuolelle ja Petsamon koltat Mustolaan,
Sarmijärvelle ja Nellimiin.
Identiteettikriisi paheni perinteisen vuotuisen elämänkierron
loputtua alueiden pienennyttyä entisen elämänmuodolle
riittämättömiksi. Koltat asutettiin kiinteisiin
taloihin ja elämää yritettiin sopeuttaa joskus
jopa arveluttavin keinoin uusiin suomalaisiin olosuhteisiin.
Pyhän Trifonin muiston kunnioittamiseen on kiinnitetty
suurta huomiota Suomen ortodoksisessa kirkossa. Joka vuosi
kokoonnutaan elokuussa Sevettijärvelle ja Norjan puolelle
Näätämöön Trifonin rakennuttaman
pyhän Georgioksen tsasounan ympäristöön
vuotuiseen Trifon Petsamolaisen juhlaan sekä joulukuussa
Sevettijärven kirkon praasniekkaan eli temppelijuhlaan.
Tärkeimmät jumalanpalvelustekstit on käännetty
kolttasaameksi. Koltankielellä on toimitettu Suomen ortodoksikirkossa
vuonna 1983 ensimmäisenä kirkkolaulutekstejä
nimellä 'Ristoummi Mo'lidvake'rjj', josta on tällä
hetkellä käytössä toinen, uudistettu painos.
Koltankielellä on julkaistu vuonna 1988 Johanneksen evankeliumi,
elokuussa 1999 Ortodoksisen kirkkotiedon opaskirja ja joulukuussa
2002 Johannes
Krysostomoksen liturgiateksti.
