Valikko
 
Ortodoksi.net


Tekijänoikeudet | Etsi | Palaute | Sivuston esittely | RSS

 

Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraali

Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraali on Kuopion ortodoksisen seurakunnan sekä samalla Karjalan hiippakunnan pääkirkko eli katedraali.

Kirkon rakentamisesta päätetään

Kun Suomi liitettiin Venäjään Suomen sodan (1808-09) seurauksena, myös Kuopioon siirtyi ortodoksista asujaimistoa. He tarvitsivat pian kirkon hengelliseksi kodikseen ja 1820-luvulla rakennettiinkin ensimmäinen tsasouna (rukoushuone), joka sitten muutettiin kirkoksi v. 1868 Pyhän Nikolaoksen muistolle pyhitettynä.

Uuden kirkon suunnittelu aloitettiin jo 1800-luvun lopulla ja monien vaiheiden jälkeen suunnittelijan, viipurilaisen rakennusmestari Aleksander Isaksonin (1866-1924), piirustukset kulkivat Suomen hengellisen konsistorin, Suomen senaatin kirkollisasiaintoimikunnan, yleisten rakennusten ylihallituksen ja seurakunnan välillä ja päätös rakentamisesta saatiin aikaan

Kivikirkon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi vuosisadan alussa ja rakennustyöt ajoittuivat vuosille 1902 – 1903. Punatiilinen, ulkoa punaiseksi, sisältä valkoiseksi maalattu kirkko vihittiin käyttöönsä 3.1.1904 (eli silloin noudatetun vanhan kalenterin mukaan 21.12.1903).

Kirkon rakentaminen, ikonostaasi ja kellot

Kirkko rakennettiin paikallisin kuopiolaisin voimin, mutta rahoituksessa ja asioiden järjestelyissä tarvittiin jämerämpiä voimia. Rahoituksessa oli monilta osin puutteita ja silloinen Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov tuli monesti apuun. Mm. ikonostaasin ja kirkon kellojen saaminen edellytti Bobrikovilta melkoista väliintuloa ja avustamista. Kellot (6 kpl) valettiin Pietarissa V. M. Orlovin tehtaalla armeijan romuraudasta, ja kaksi saatiin vanhasta puukirkosta.

Myös ikonostaasi tilattiin Pietarista. Ikonostaasin koristeellinen ja kullattu osa tilattiin Semen Ambrosimovin verstaalta ja ikonit maalattiin kankaalle öljyvärein ”moitteettomasti ja länsimaiseen akateemiseen tyyliin” Novodevitšin nunnaluostarissa. Näissäkin kenraalikuvernöörin rahallinen ja muukin avustus oli todella merkittävää. Ikonit olivat paikallaan marraskuussa 1903 ja kirkonkellot joulukuussa 1903.


Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov

Kirkon vihkiminen

Kirkko vihittiin käyttöönsä ja pyhitettiin – kuten vanha kirkkokin – Pyhän Nikolaoksen muistolle. Nikolaoshan on venäjäksi Nikolai ja siksipä paikalla oli useita Nikolaita, joista kaksi merkittävää: kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov ja arkkipiispa Nikolai. On vielä muistettava pohdittaessa kirkon suojelijan valintaa, että silloin maamme hallitsijakin oli Nikolai, Venäjän tsaari.

Myllerryksen vuodet

Vuoden 1917 Venäjän myllerryksien jälkeen alkoivat vaikutukset näkyä myös Suomessa ja sen ortodoksisessa kirkossa. Seurakuntalaiset olivat suureksi osaksi venäläisiä. Vuosisadan alun venäläistämistoimet olivat aiheuttaneet paineita suomalaisille. Kirkkorakennuskin joutui ”kostoiskujen” kohteeksi, mm. ikkunat kivitettiin rikki ja tehtiin myös muuta ilkivaltaa.

Ortodoksien asemaa Suomessa vahvistettiin kuitenkin pian lainsäädännöllä. Venäläiset sotilaat poistuivat maasta v. 1918, silti venäjä säilyi seurakunnan kielenä pitkälle 1920-luvulle.

Hämmennys kasvoi, kun Suomen ortodoksinen kirkko otti käyttöön gregoriaanisen eli uuden kalenterin, venäläisten jäädessä vanhaan eli juliaaniseen kalenteriin. Muutos tapahtui vanhan kalenterin mukaan 5.10.1921 ja asialla sanottiin olevan Venäjän patriarkankin siunaus.

Vuonna 1923 Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka myönsi Suomen ortodoksiselle kirkolle autonomian ja erivapauden viettää juhlapäiviä uuden kalenterin mukaisesti. Pääsiäisestä piti kuitenkin päättää aina vuosittain erikseen..

Aikaisemmin – jo vuonna 1919 – oli perustettu laaja Savonlinna-Kuopion seurakunta ja laajan seurakunnan yhden sivupisteen seurakunta ja kirkko, Kuopion Pyhän Nikolaoksen kirkko alkoi rappeutua. Papit vaihtuivat seurakunnassa tiuhaan; Kuopiossa oli liian vähän seurakuntalaisia (veronmaksajia). Silti 1930-luvulla ryhdyttiin pohtimaan seurakunnan keskuksen muuttamista Savonlinnasta Kuopioon. Se toteutettiinkin vuonna 1937.

Myllerryksestä toiseen

Savonlinna-Kuopion seurakunta säilyi 1950-luvulle saakka, mutta jo keskuspaikan vaihtuminen 1930-luvun lopulla ennakoi suuria muutoksia. Talvi- ja jatkosodan seurauksena kirkon keskushallinto joutui lähtemään ensin evakkoon ja lopulta pysyvästi pois Sortavalasta. Myös eräitä kirkon vaikuttajia muutti Kuopioon, mm. rovasti Sergei Okulov.

Kirkon keskushallinnolle etsittiin kuumeisesti sijoituspaikkaa, ja vihdoin v. 1955 kirkolliskokous päätti paikaksi Kuopion. Sitä tietä Kuopion kirkosta tuli kirkkokunnan keskeisin katedraali, arkkipiispan oma kirkko.

Muutoksia ja korjauksia

Kirkossa on tehty kolme suurempaa muutos- ja peruskorjaustyötä. Ensimmäinen sijoittuu vuodelle 1954 ja toinen, laajempi vuodelle 1965. Tällöin koko kirkko uudistettiin käytännöllisesti katsoen kokonaan. Vuosien 2003-04 remontissa kirkko palautettiin mahdollisimman paljon alkuperäiseen asuunsa.


Kuopion katedraalin ikonostaasi ja kirkkosali (kuva: HAP)

Vuonna 1955 valmistui pappila kirkon viereen ja kirkon ikonostaasissa on tapahtunut useitakin uudistuksia ja muutoksia vuosien saatossa. Mm. 1970-luvun alussa kirkkoon saatiin maineikkaan ikonimaalarin Petros Sasakin maalaamia ikoneja. Kirkon viimeisen remontin yhteydessä v. 2004 alttarin uhripöydän taakse tuli moskovalaisen taitelija Juri Jarinin mosaiikkityö.


Kuopion "Evakko-Kristus" katedraalin takaseinällä (kuva: HAP)

Kirkon peräseinällä on neljä vanhan puukirkon ikonia ja kaksi vanhaa Konevitsan luostarin kirkkolippua sekä ylimpänä alkuperäinen ns. ”Evakko-Kristus”-ikoni.

Evakko-Kristus korttikuvana, jossa Raamatun tekstit ovat suomeksi

 

Hannu Pyykkönen

Referaatti perustuu kirjaan: Sari Hirvonen ’Syrjäseudun kirkosta katedraaliksi’, Gummerus, Jyväskylä, 2004