Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraali on Kuopion ortodoksisen
seurakunnan sekä samalla Karjalan
hiippakunnan pääkirkko eli katedraali.
Kirkon rakentamisesta päätetään
Kun Suomi liitettiin Venäjään Suomen sodan
(1808-09) seurauksena, myös Kuopioon siirtyi ortodoksista
asujaimistoa. He tarvitsivat pian kirkon hengelliseksi kodikseen
ja 1820-luvulla rakennettiinkin ensimmäinen tsasouna
(rukoushuone), joka sitten muutettiin kirkoksi v. 1868 Pyhän
Nikolaoksen muistolle pyhitettynä.
Uuden kirkon suunnittelu aloitettiin jo 1800-luvun lopulla
ja monien vaiheiden jälkeen suunnittelijan, viipurilaisen
rakennusmestari Aleksander Isaksonin (1866-1924), piirustukset
kulkivat Suomen hengellisen konsistorin, Suomen senaatin kirkollisasiaintoimikunnan,
yleisten rakennusten ylihallituksen ja seurakunnan välillä
ja päätös rakentamisesta saatiin aikaan
Kivikirkon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi vuosisadan alussa
ja rakennustyöt ajoittuivat vuosille 1902 – 1903.
Punatiilinen, ulkoa punaiseksi, sisältä valkoiseksi
maalattu kirkko vihittiin käyttöönsä 3.1.1904
(eli silloin noudatetun vanhan kalenterin mukaan 21.12.1903).
Kirkon rakentaminen, ikonostaasi ja
kellot
Kirkko rakennettiin paikallisin kuopiolaisin voimin,
mutta rahoituksessa ja asioiden järjestelyissä
tarvittiin jämerämpiä voimia. Rahoituksessa
oli monilta osin puutteita ja silloinen Suomen kenraalikuvernööri
Nikolai Bobrikov tuli monesti apuun. Mm. ikonostaasin
ja kirkon kellojen saaminen edellytti Bobrikovilta melkoista
väliintuloa ja avustamista. Kellot (6 kpl) valettiin
Pietarissa V. M. Orlovin tehtaalla armeijan romuraudasta,
ja kaksi saatiin vanhasta puukirkosta.
Myös ikonostaasi tilattiin Pietarista. Ikonostaasin
koristeellinen ja kullattu osa tilattiin Semen Ambrosimovin
verstaalta ja ikonit maalattiin kankaalle öljyvärein
”moitteettomasti ja länsimaiseen akateemiseen
tyyliin” Novodevitšin nunnaluostarissa. Näissäkin
kenraalikuvernöörin rahallinen ja muukin avustus
oli todella merkittävää. Ikonit olivat
paikallaan marraskuussa 1903 ja kirkonkellot joulukuussa
1903.
Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov
Kirkon vihkiminen
Kirkko vihittiin käyttöönsä ja pyhitettiin
– kuten vanha kirkkokin – Pyhän Nikolaoksen
muistolle. Nikolaoshan on venäjäksi Nikolai ja siksipä
paikalla oli useita Nikolaita, joista kaksi merkittävää:
kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov ja arkkipiispa
Nikolai. On vielä muistettava pohdittaessa kirkon suojelijan
valintaa, että silloin maamme hallitsijakin oli Nikolai,
Venäjän tsaari.
Myllerryksen vuodet
Vuoden 1917 Venäjän myllerryksien jälkeen
alkoivat vaikutukset näkyä myös Suomessa ja
sen ortodoksisessa kirkossa. Seurakuntalaiset olivat suureksi
osaksi venäläisiä. Vuosisadan alun venäläistämistoimet
olivat aiheuttaneet paineita suomalaisille. Kirkkorakennuskin
joutui ”kostoiskujen” kohteeksi, mm. ikkunat kivitettiin
rikki ja tehtiin myös muuta ilkivaltaa.
Ortodoksien asemaa Suomessa vahvistettiin kuitenkin pian
lainsäädännöllä. Venäläiset
sotilaat poistuivat maasta v. 1918, silti venäjä
säilyi seurakunnan kielenä pitkälle 1920-luvulle.
Hämmennys kasvoi, kun Suomen ortodoksinen kirkko otti
käyttöön gregoriaanisen eli uuden kalenterin,
venäläisten jäädessä vanhaan eli
juliaaniseen kalenteriin. Muutos tapahtui vanhan kalenterin
mukaan 5.10.1921 ja asialla sanottiin olevan Venäjän
patriarkankin siunaus.
Vuonna 1923 Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka myönsi
Suomen ortodoksiselle kirkolle autonomian ja erivapauden viettää
juhlapäiviä uuden kalenterin mukaisesti. Pääsiäisestä
piti kuitenkin päättää aina vuosittain
erikseen..
Aikaisemmin – jo vuonna 1919 – oli perustettu
laaja Savonlinna-Kuopion seurakunta ja laajan seurakunnan
yhden sivupisteen seurakunta ja kirkko, Kuopion Pyhän
Nikolaoksen kirkko alkoi rappeutua. Papit vaihtuivat seurakunnassa
tiuhaan; Kuopiossa oli liian vähän seurakuntalaisia
(veronmaksajia). Silti 1930-luvulla ryhdyttiin pohtimaan seurakunnan
keskuksen muuttamista Savonlinnasta Kuopioon. Se toteutettiinkin
vuonna 1937.
Myllerryksestä toiseen
Savonlinna-Kuopion seurakunta säilyi 1950-luvulle saakka,
mutta jo keskuspaikan vaihtuminen 1930-luvun lopulla ennakoi
suuria muutoksia. Talvi- ja jatkosodan seurauksena kirkon
keskushallinto joutui lähtemään ensin evakkoon
ja lopulta pysyvästi pois Sortavalasta. Myös eräitä
kirkon vaikuttajia muutti Kuopioon, mm. rovasti Sergei Okulov.
Kirkon keskushallinnolle etsittiin kuumeisesti sijoituspaikkaa,
ja vihdoin v. 1955 kirkolliskokous päätti paikaksi
Kuopion. Sitä tietä Kuopion kirkosta tuli kirkkokunnan
keskeisin katedraali, arkkipiispan oma kirkko.
Muutoksia ja korjauksia
Kirkossa on tehty kolme suurempaa muutos- ja peruskorjaustyötä.
Ensimmäinen sijoittuu vuodelle 1954 ja toinen, laajempi
vuodelle 1965. Tällöin koko kirkko uudistettiin
käytännöllisesti katsoen kokonaan. Vuosien
2003-04 remontissa kirkko palautettiin mahdollisimman paljon
alkuperäiseen asuunsa.
Kuopion katedraalin ikonostaasi ja kirkkosali (kuva:
HAP)
Vuonna 1955 valmistui pappila kirkon viereen ja kirkon ikonostaasissa
on tapahtunut useitakin uudistuksia ja muutoksia vuosien saatossa.
Mm. 1970-luvun alussa kirkkoon saatiin maineikkaan ikonimaalarin
Petros Sasakin maalaamia ikoneja. Kirkon viimeisen remontin
yhteydessä v. 2004 alttarin uhripöydän taakse
tuli moskovalaisen taitelija Juri Jarinin mosaiikkityö.
Kuopion "Evakko-Kristus" katedraalin takaseinällä
(kuva: HAP)
Kirkon peräseinällä on neljä vanhan puukirkon
ikonia ja kaksi vanhaa Konevitsan luostarin kirkkolippua sekä
ylimpänä alkuperäinen ns. ”Evakko-Kristus”-ikoni.
Evakko-Kristus korttikuvana, jossa Raamatun
tekstit ovat suomeksi
Hannu Pyykkönen
Referaatti perustuu kirjaan: Sari Hirvonen ’Syrjäseudun
kirkosta katedraaliksi’, Gummerus, Jyväskylä,
2004
