Amen
Sana “aamen” (totisesti,
olkoon niin) on juhlallinen vakuutuksen julistus, joita
löytyy Raamatusta niin Vanhasta kuin Uudestakin testamentista.
Sana on otettu käyttöön ortodoksisissa jumalanpalveluksissa,
joissa se päättää rukoukset ja veisut.
Suomeksi sana käännetään useimmiten muodossa
’totisesti’, mutta myös muotoja
’olkoon niin’ tai ’tapahtukoon
niin’ on myös käytetty.
Raamatullinen käyttö
Raamatusta voidaan panna merkille kolme sanan erityistä
käyttöä:
- Aloitussanana (aamen, niin olkoon),
viitaten toisen puhujan sanoihin. Esimerkiksi (1.Kun.1:36):
”Benaja, Jojadan poika, vastasi kuninkaalle: "Aamen,
niin tapahtukoon!” tai (Ilm.22:20):
” Hän, joka todistaa tämän, sanoo:
"Tämä on tosi, minä tulen pian."
Aamen. Tule, Herra Jeesus!”
- Irrallisena ja erillään olevana
sanana, ollen silloin ikään kuin täydentävänä
lauseena. Esimerkiksi (Neh.5:13): "Näin
Jumala ravistakoon pois kodistaan ja konnultaan jokaisen,
joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet
ravistetaan tyhjiin." Kansa vastasi: "Tapahtukoon
niin!" tai (Ilm.5:13-14): “Hänen,
joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys,
kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti. Ne neljä
olentoa sanoivat: "Aamen", ja vanhimmat heittäytyivät
kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.” tai
(1.Kor.14:16): ” Jos kiität Jumalaa
vain hengelläsi, miten paikalla oleva ulkopuolinen
voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun hän ei ymmärrä
mitä sanot?”
- Loppusanana (aamen), ilman
siis mitään puhujan muuttumista, saman puhujan
lausumana, ikään kuin hyväksyntänä
psalmille ja toistuvana doksilogeina
Uuden testamentin epistoloille.
Aamen-sanan käyttö evankeliumeissa muodostaa erikoisen
luokan: sana on alkuaan lausuttu, mutta usein ne puuttuvat
kaikista jälkeenjääneistä viittauksista.
Jeesus käytti sanaa vahvistamaan Hänen omia
sanojaan, ei toisten henkilöiden lausumia ja
tämä käytäntö on otettu käyttöön
myös Kirkon piirissä. Sanan liturginen käyttö
apostolien aikaan on todistettu 1. korinttilaskirjeessä
(jota on siteerattu yllä) ja pyhä Justinos
Filosofi (kuoli vuonna 166, muistopv 1.6.) kuvaa
seurakuntaa vastaamassa ”aamenta” siunaukseen,
joka tapahtuu eukaristian jälkeen. Sen käyttöönotto
kasteessa käytettävään muotoon, jossa
se lausutaan jokaisen Kolminaisuuden persoonan nimen jälkeen,
tapahtui luultavasti myöhemmin.
Raamatussa aamen-sana on säilynyt lukuisissa yhteyksissä.
Huomattavimmat ilmentymät sisältyvät seuraaviin:
1. Lainrikkojien kiroamisen yhteydessä 5. Mooseksen
kirjassa (5.Moos.27).
2. Tupla aamen (Aamen, aamen) esiintyy psalmissa
89.
3. Käytäntö lopettaa rukous sanomalla ”aamen”
alkaa Herran rukouksesta Matteuksen evankeliumissa (Matt.6:13),
johon myöhäisissä käsikirjoituksissa on
rukouksen loppuun lisätty sanat: "Sillä
sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen."
4. Aamen sisältyy lukuisiin doksologeihin
roomalaiskirjeessä (Room. 1:25, 9:5, 11:36, 15:33
ja useita kertoja luvussa 16).
5. Sana ”aamen” lopettaa kaikki apostoli
Paavalin yleiset kirjeet.
6. Ilmestyskirjassa (Ilm.3:14) Jeesus kutsuu itseään
nimellä Aamen: ” Näin sanoo Aamen, uskollinen
ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku.”
7. Joissakin Raamatun käännöksissä sana
”aamen” päättää koko
Uuden testamentin (Ilm.22:21).
HAP
|
