Ekonomia ja akrivia
Ekonomia (kreik. oikonomeia, oikos =
talo, nomos= laki) merkitsee sanatarkasti ruokakunnan
taloudellista johtamista, talon lakia. Kirkollisessa merkityksessään
sanalla viitataan ensisijaisesti kahteen samantapaiseen asiaan
ortodoksisessa kirkossa – ihmiskunnan jumalalliseen
pelastussuunnitelmaan ja erityiseen piispalliseen kanonien
soveltamiseen Kirkon elämässä. Jälkimmäinen
on aikaisemman johdannainen.
Ekonomia eli tässä tapauksessa voisi kai sanoa armon
taloudenhoito on toinen kahdesta tavasta tarkastella ja tulkita
Kirkon kanoneja, toinen on akrivia (kreik.
akriveia) eli kanonien tiukka noudattaminen (täsmällisyys,
tarkkuus). Ekonomian soveltamisen on yleensä nähty
olevan enemmän joustavampaa kanonien soveltamista tai
tulkintaa, akrivian soveltaminen on sitä vastoin ollut
enemmän täsmällistä ja tiukkaa. Piispallinen
harkintakyky on oleellisen tärkeää kummassakin
soveltamistavassa.
Ekonomian periaatteiden mukaisesti piispa voi ottaa yksittäisessä
kanonien tulkintaan liittyvässä asiassa ottaa huomioon
asian taustat ja muut vaikuttimet ja joustaa säännöissä.
Näin tehdessään hän katsoo, että
tällä tavalla kyetään saavuttamaan jotain
suurempaa, esimerkiksi pelastamaan ihmisen sielu.
Ehkä tavallisimpia muotoja kirkollisen ekonomian noudattamisesta ovat kuitenkin tilanteet, joissa piispa tekee myönteisen päätöksen oikeudesta avioparin vihkimiseen paaston aikana tai oikeudesta haudata itsemurhan tehnyt kirkollisesti.
HAP
|
