Kirkkoslaavi
Kirkkoslaavi on muinaisen bulgariankielen ilmeisesti makedonialainen
murre, jota usein nimitetään myös muinaisbulgariaksi.
Kieli on otettu slaavilaisissa maissa ortodoksisen kirkon
kirkkokieleksi (vrt. katolilaisuus ~ latina).
Kirkkoslaavista on paikallisesti sekoitettuja muunnoksia
mm. Venäjällä ja Serbiassa. Taustavaikuttajana
kielen syntymiselle lienee ollut Suur-Määriä
hallinnut Rotislav, joka pyysi Bysanttia lähettämään
maahansa slaavinkielisiä kristinuskon opettajia. Matkaan
lähetettiin kaksi veljestä, Methodios ja Kyrillos.
He suunnittelivat oman aakkoston, ns. glagolitsan ja näin
syntyi kirkkoslaavi, joka luojiensa oppilaiden kautta levisi
Bulgariaan ja sieltä mm. Venäjälle ja muualle
slaavilaiseen maailmaan. Ortodoksiset maat omaksuivat kuitenkin
melko pian glagoliittisen kirjaimiston tilalle kyrillisen
kirjaimiston ja alkuperäinen kirjaimisto säilyi
vain roomalaiskatolisessa Kroatiassa.
Kirkkoslaavi vakiinnutti asemansa kielenä, jota käytettiin
kirkoissa, asiakirjoissa ja oppineiden toimesta, aivan kuten
latinaa.
Kirkkoslaavista tuli ja sen on osittain yhä merkittävä
osa slaavilaisten kansojen identiteettiä ja se elää
edelleen ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa mm. Venäjällä.
|
