Jokainen meistä joutuu kohtaamaan kuoleman joskus. Ortodoksisen
ihmisen kuollessa omaisten tulee ottaa välittömästi
yhteys yleensä vainajan oman ortodoksisen seurakunnan
kirkkoherraan. Yhteyden otto tapahtuu helpoimmin seurakunnan
viraston kautta. Tällöin sovitaan ruumiinsiunauspäivä,
ja samalla on mahdollisuus sopia myös muista hautaukseen
liittyvistä käytännön järjestelyistä.
Arkku ja muut hankinnat
Ortodoksisen ruumiinsiunauksen väri on ylösnousemusta
symbolisoiva valkoinen. Ortodoksien arkun väriksi suositellaan
siten valkoista. Koska ruumiinsiunaus tapahtuu arkku avoinna,
ei kannessa saa olla saranoita, vaan sen tulee olla irrotettavissa.
Kirkon tavoista hyvin perillä olevat varaavat kuoleman
lähestyessä itselleen ns. kuolinvaatteet. Tämä
tarkoittaa parempaa pukua alusvaatteineen ja kenkineen. Kuoleman
kohdattua vainaja pestään ja puetaan näihin
kuolinvaatteisiin ja laitetaan sitten arkkuun. Tämän
jälkeen voidaan toimittaa muistopalvelus
vainajan kuolemattoman sielun puolesta. Papin ollessa paikalla
hän toimittaa lyhyen litaniapalveluksen, maallikko taas
lukee rukouksia rukouskirjasta.
Nykyään vainajan arkkuun laittaminen jää
useimmiten hautaustoimiston hoidettavaksi.
Vainajalla on kaulassaan risti, joka ei vakiintuneen tavan
mukaan ole kultaa eikä hopeaa. Hänen ylleen laskostetaan
ohut rukouksin ja ikonikuvin kirjailtu kateliina. Otsaa kiertämään
laitetaan vielä paperinauha, "voiton seppele",
jossa on teksti: "Pyhä Jumala, pyhä väkevä,
pyhä kuolematon, armahda meitä." Vainajan
rinnalle asetetaan pieni ikoni.
Arkkuun voi luonnollisesti asettaa myös kukkia.
Ruumiinsiunaus
Vainaja tuodaan kirkkoon noin viittätoista minuuttia
ennen hautauspalveluksen alkua. Pappi ja kanttori tulevat
ovelle vastaanottamaan vainajaa. Myös omaiset ovat tuolloin
läsnä. Arkku asetetaan keskelle kirkkoa kasvot alttariin
pain. Sivustoille asetetaan kynttilänjalat, joihin saattoväki
voi sytytellä kirkkokynttilöitä, tuohuksia.
Arkun kansi avataan ja siirretään sivustalle.
Ortodoksinen perinne edellyttää, että vainajan
siunaus toimitetaan arkku avoinna. Haluttaessa voi vainajan
kasvot peittää ohuella kasvoliinalla. Vainajaa ei
pelätä. Hän on omaistensa ja rakkaittensa ympäröimänä
viimeisen kerran näkyväisesti läsnä.
Ennen hautauspalveluksen alkua jaetaan saattoväelle kirkkokynttilät
eli tuohukset, jotka sytytetään.
Hautaustoimitus on rukousta vainajan kuolemattoman sielun
puolesta. Aina uudelleen ja uudelleen toistetaan rukous: Saata,
Herra, lepoon, nukkuneen palvelijasi sielu. Toimituksen
aikana seisotaan. Kirkon seinustoilla on penkkejä levähtämistä
varten. Papin suitsuttaessa
pyhää savua kansaan päin kumarretaan Jumalan
näkymättömän pyhyyden edessä. Ristinmerkkiä
voi tehdä myös ei-ortodoksi.
Jäähyväiset
Hautaustoimituksen loppuosassa on ns. jäähyväisten
jättäminen. Kynttilät sammutetaan. Omaiset
ja ystävät tulevat vuoron perään arkun
ääreen, rukoilevat ja pyytävät mielessään
vainajalta anteeksi. He ottavat käteensä vainajan
rinnalla olevan pienen ikonin ja suutelevat sitä. Vainaja
voidaan siunata tekemällä ristinmerkki
vainajan yllä, toinen taas jäähyväisiksi
hellästi koskettaa rakkaan omaisen poskea. On toivottavaa,
että kaikki ruumiin siunaukseen osallistujat uskontokuntaan
katsomatta kävisivät jättämässä
vainajalle jäähyväiset vaikkapa seisomalla
hetken avoimen arkun ääressä.
Tämän jälkeen pappi siunaa vainajan arkkuun
ristinmuotoisesti laitettavalla hiekkalla ja lausuu sanat:
"Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on,
maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat." Arkku
suljetaan. Mikäli kukkalaitteiden laskeminen tapahtuu
kirkossa, suoritetaan se tällä paikalla. Ortodoksinen
kirkko suosittelee niiden teksteiksi kirkon rukouksia."Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi
sielu"; on niistä yleisimmin käytetty.
Tekstiksi sopii hyvin myös pääsiaistropari:"Kristus nousi kuolleista, kuolemalla
kuoleman voitti ja haudoissa oleville eläman antoi."
Kirkosta haudalle
Kirkosta poistuttaessa pappi ja laulajat kulkevat saattueessa
ensimmäisenä. Hautajaissaattueessa autolla kuljettaessa
pappi ajaa ruumisauton edellä.
Vainaja lasketaan hautaan kasvot itään pain. Paratiisin
uskotaan sijaitsevan idässä ja sieltä koittaa
myös ylösnousemus. Ennen haudan peittämistä
toimitetaan vielä litaniapalvelus. Sitten seuraa kukkalaitteiden
laskeminen. Hautaustilaisuuden päätteeksi lauletaan
vielä kirkkoveisu. Tilaisuuden päättäminen
luterilaiseen virteen ei ole ortodoksisen hautauspalveluksen
henkeen sopivaa. Pappi ja kanttori tulevat siitä sovittaessa
mukaan yhteiseen muistotilaisuuteen.
Esirukous
Kirkossa on tapana muistella vainajaa neljänkymmenen
päivän kuluttua kuolemasta. Tällöin toimitetaan
haudalla tai kirkossa lyhyt muistopalvelus
eli panihida, johon omaiset kokoontuvat. Tästä
tilaisuudesta voi sopia papin kanssa jo hautajaisten yhteydessä.
Muistopalveluksia vainajan sielun puolesta voi pyytää
muulloinkin esimerkiksi kuoleman vuosipäivänä.
Lähimmäisen rakkauden mukaan tehtävämme
on muistaa rakasta omaistamme myös omissa päivittäisissä
rukouksissamme. Kirkossa on etualalla vainajien muistelupöytä.
Sinne voimme sytyttää tuohuksen
ja mielessämme rukoilla: Anna, Herra lepo ja rauha,
rakkaalle omaisellemme.
Hautaristi
Ortodoksiseen perinteeseen ei oikein kuulu hautakivet. Perinteisesti
haudalle kuuluu laittaa risti, joka voi olla puusta, metallista
tai kivestä. Haudalla voi myös olla pieni grobu,
joka on hirsinen, salvostettu ja laudoilla harjakatettu, karjalaisen
ja pohjoisvenäläisen perinteen mukainen hautamuistomerkki,
pieni maja.
Grobu ja puuristejä Valamon luostarin hautausmaalla
(kuva: HAP)
Laajempaa tietoa ortodoksisesta hautausperinteestä löytyy
Matti Sidoroffin toimittamasta ja Ortodoksisen veljestön
julkaisemasta teoksesta Matka
tuonilmaisiin.
Ruumiinsiunaukseen tarvittavia ikoneja, kateliinoja ja otsanauhoja
voi ostaa seurakunnan virastosta. Niitä voi myös
tilata Valamon
luostarin kaupasta Heinävedeltä sekä Lampukka
liikkeista Helsingista tai vastaavista liikkeistä (mm.
Tsuppu) muuallakin. Seurakunnan kautta voi tiedustella
haudalle myös perinteistä ortodoksista puuristiä.
Suosikaa suruvalitteluihin omien ortodoksisten seurakuntien
ja järjestöjen painattamia adresseja
Tämä teksti on vihkosesta: Kuoleman
kohdatessa, joita on jaossa joissakin seurakunnissa
