Ortodoksinen kalenteri ja nimipäivät
Ortodoksinen nimipäiväkalenteri
poikkeaa Suomessa yleisessä käytössä olevasta
nimipäiväkalenterista. Ortodoksinen kalenteri perustuu
kirkon vanhaan traditioon eli perinteeseen.
Kirkkovuoden jokaiselle päivälle suuria liikkumattomia
juhlia lukuun ottamatta on ortodoksisessa
kalenterissa nimetty kyseisen päivän pyhä
tai useampi pyhä. Kyseisenä päivänä
muistellaan tätä tai näitä pyhiä
ihmisiä kirkon kanonisoimina hurskaina kilvoittelijoina
ja esimerkkeinä meille muille ihmisille.
Nimenanto ja kaste
Kasteessa ortodoksi
otetaan kirkon ja seurakunnan yhteyteen. Nykyisin nimi annetaan
useimmiten vasta kasteen yhteydessä, mutta ortodoksinen
kirkko tuntee myös nimenantotoimituksen,
joka pidetään kahdeksantena päivänä
lapsen syntymästä.
Ortodoksille annetaan tavallisesti vain yksi etunimi. Tästä
on kuitenkin eri maissa erilaisia käytäntöjä
oman kulttuuriperinteen mukaisesti, niin myös Suomessa,
jossa monesti annetaan useampikin nimi.
Nimen merkitys
Lapselle tulisi valita nimi, joka on alun alkaen kuulunut
jollekin pyhälle henkilölle. Siksi tästä
käytännöstä poikkeava nimivalinta ei ole
ortodoksisen perinteen mukainen. Nimen ei tarvitse olle sama
kuin pyhällä henkilöllä, se voi olla samankaltainen.
Esimerkiksi etunimi Hannu on johdettu nimestä Johannes,
jne.
Mikäli nimi ei ole johdettu jostain pyhän henkilön
nimestä, sitä ei tulisi antaa ortodoksiselle lapselle
nimeksi. Nimenannossa ei ortodoksisen käytännön
mukaisesti pitäisi mennä liiaksi erikoisuuksien
tavoitteluun ja perinteen vastaisten nimien valintaan.
Vanhimman perinteen mukaisesti nimi annettiin syntymäpäivän
mukaan eli sen pyhän henkilön nimi, joka sattui
syntymäpäiväksi. Mikäli pyhän henkilön
sukupuoli ei ollut sama kuin lapsen, valittiin seuraavan tai
edellisen päivän nais- tai miespuolinen pyhä.
Tällä yhteydellä kuvataan sitä hengellistä
sukulaisuutta omaan pyhään, josta samalla tulee
kastettavan taivaallinen suojelija ja esirukoilija.
Ortodoksinen nimipäivä
Ortodoksisessa perinteessa ei siis juhlita tavallista länsimaista
nimipäivää ja kyseistä henkilöä.
Nimipäivänä "juhlinnan", muistelun kohteena
on elävän henkilön sijasta hänen nimeensä
liittyvä taivaallinen esirukoilija ja hänen muistonsa.
Vanhan itäisen, slaavilaisen perinteen mukaan ei juhlittaisi
edes syntymäpäivääkään, mikäli
se on samalla "nimipäivä" eli taivaallisen
suojelijan muistopäivä. Tämä käytäntö
on kuitenkin muuttunut ja mukautunut nykyiseen Suomessakin
vallitsevaan länsimaiseen käytäntöön.
Näin esim. Hannu, jolla voi olla kasteen yhteydessä
nimettynä taivaallisena esirukoilijana ja suojelijana
jokin monista eri Johannes-nimisistä pyhistä (mm.
Johannes Kastaja, apostoli Johannes, Johannnes Damaskolainen,
jne), viettää suojeluspyhänsä nimipäivää
vain kerran vuodessa. Nimipäivä on vain sinä
päivänä, jolloin muistellaan omaa taivaallista
suojelijaa, ei muiden Johannes-nimisten pyhien muistelupäivänä.
Näin ollen esim. tämän tekstin kirjoittajan,
Hannun nimipäivä on omaa syntymäpäivää,
nimenantoa ja kastetta lähinnä oleva apostoli ja
evankelista Johannes Teologin muistelupäivä. Kasteen
ja nimenannon yhteydessä tapahtuvan pyhän valinnassa
vaikuttaa nykyisin enemmän perheen omat nimiperinteet
ja valinnat kuin vanhat käytännöt.
Mikäli omalla nimellä ei ole selkeää
pyhää henkilön nimitaustaa, tulisi vanhempien
ennen kastetta tai nimen haltijan itsensä myöhemmin,
keskustella oman pappinsa kanssa, kuka valitaan kyseisen henkilön
taivaalliseksi suojelijaksi ja mikä päivä muistelupäiväksi,
nimipäiväksi.
HAP
Kirjallisuutta:
- Ortodoksinen kalenteri, (Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto)
julkaistaan vuosittain
- Munkki Serafim (toim.): Synaksarion, osat 1-3,
(OKJ)
- A.Kasanko: Nimi ja usko, (Ortodoksisen kirjallisuuden
julkaisuneuvosto) 1952
|
