Ortodoksi.net - Tuoreet muutokset [fi]

Grishinan kirkko

Hannu — Tue, 15 Sep 2026 13:16:06 GMT

Kuvagalleria

Tiedosto:Grishina 01 ks sa-kuva.png

Hannu — Tue, 15 Sep 2026 13:04:49 GMT

← Vanhempi versio		Versio 15. syyskuuta 2026 kello 13.04
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Yhteenveto ==		== Yhteenveto ==
	Grishinan kirkko. SA-kuva Kuvaaja: sot. virkam. K. Suomalainen ~~19421 tai 1942~~		Grishinan kirkko. SA-kuva Kuvaaja: sot. virkam. K. Suomalainen 24.7.1943

	[[Luokka:Kuvat]]		[[Luokka:Kuvat]]

Tiedosto:Grishina 01 ks sa-kuva.png

Hannu — Tue, 15 Sep 2026 13:03:06 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Grishina 01 ks sa-kuva.png Grishinan kirkko. SA-kuva Kuvaaja: sot. virkam. K. Suomalainen 19421 tai 1942 Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Grishinan kirkko. SA-kuva Kuvaaja: sot. virkam. K. Suomalainen 19421 tai 1942

[[Luokka:Kuvat]]

Tiedosto:Grishina 02 kb sa-kuva on.png

Hannu — Tue, 15 Sep 2026 13:01:18 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Grishina 02 kb sa-kuva on.png Grishinan kirkko. SA-kuva Kuvaaja: K. Borg 26.7.1942 Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Grishinan kirkko. SA-kuva Kuvaaja: K. Borg 26.7.1942

[[Luokka:Kuvat]]

Tiedosto:Grishina 03 kb sa-kuva on.png

Hannu — Tue, 15 Sep 2026 13:00:13 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Grishina 03 kb sa-kuva on.png Grishinan kirkko. SA-kuva Kuvaaja: K. Borg 26.7.1942 Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Grishinan kirkko. SA-kuva Kuvaaja: K. Borg 26.7.1942

[[Luokka:Kuvat]]

Grishinan kirkko

Hannu — Tue, 15 Sep 2026 12:58:22 GMT

Kuvagalleria

← Vanhempi versio		Versio 15. syyskuuta 2026 kello 12.58
Rivi 123:		Rivi 123:

	<gallery widths="200px" heights="160px" perrow="4">		<gallery widths="200px" heights="160px" perrow="4">
	Kuva:Grishina_01_ks_sa-kuva.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / K.~~Borg~~).		Kuva:Grishina_01_ks_sa-kuva.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / K.Suomalainen).
	Kuva:Grishina_02_kb_sa-kuva_on.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / K.Borg).		Kuva:Grishina_02_kb_sa-kuva_on.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / K.Borg).
	Kuva:Grishina_03_kb_sa-kuva_on.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / K.Borg).		Kuva:Grishina_03_kb_sa-kuva_on.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / K.Borg).
	Kuva:Grishina_04_kb_sa-kuva_on.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / ~~Kari~~ ~~Suomalainen~~).		Kuva:Grishina_04_kb_sa-kuva_on.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / K. Borg).
	</gallery>		</gallery>

Tiedosto:Grishina 04 kb sa-kuva on.png

Hannu — Tue, 15 Sep 2026 12:56:27 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Grishina 04 kb sa-kuva on.png Grishinan kirkko. SA-kuva Kuvaaja: K. Borg 26.7.1942 Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Grishinan kirkko.
SA-kuva
Kuvaaja: K. Borg
26.7.1942

[[Luokka:Kuvat]]

Grishinan kirkko

Hannu — Tue, 15 Sep 2026 12:53:48 GMT

← Vanhempi versio		Versio 15. syyskuuta 2026 kello 12.53
(3 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Grishinan kirkko ==		== Grishinan kirkko ==
			[[Kuva:Grishinan_kirkko_piirros_ks.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Kari Suomalaisen piirros<br><small>(kuva: SA-kuva)</small></center>]]

	Kari Suomalaisen vuonna 1943 tekemän TK-piirroksen alareunaan on kirjoitettu nimi ”Grishinan kirkko”. Se ei kuitenkaan ole kirkon varsinainen nimi. Piirroksen rakennus voidaan arkkitehtuurinsa perusteella tunnistaa käytännössä varmasti Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkoksi (Храм святителя Николая Чудотворца в деревне Согиницы), joka sijaitsee Soginitsyn kylässä (Согиницы) nykyisellä Leningradin alueella (Ленинградская область), Podporožjen piirissä (Подпорожский район). Kirkko seisoo Važinka-joen (Важинка), Syvärin (Свирь) sivujoen, rannalla.<br>		Kari Suomalaisen vuonna 1943 tekemän TK-piirroksen alareunaan on kirjoitettu nimi ”Grishinan kirkko”. Se ei kuitenkaan ole kirkon varsinainen nimi. Piirroksen rakennus voidaan arkkitehtuurinsa perusteella tunnistaa käytännössä varmasti Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkoksi (Храм святителя Николая Чудотворца в деревне Согиницы), joka sijaitsee Soginitsyn kylässä (Согиницы) nykyisellä Leningradin alueella (Ленинградская область), Podporožjen piirissä (Подпорожский район). Kirkko seisoo Važinka-joen (Важинка), Syvärin (Свирь) sivujoen, rannalla.<br>
	<br>		<br>
Rivi 116:		Rivi 116:
	x.x.2026<br>		x.x.2026<br>
	---<br>		---<br>
			Artikkelin yläosassa olevan kuvan kuvateksti:<br>
	Kuvateksti<br>
	<br>		<br>
	Grishinan kirkko. Kari Suomalaisen vuonna 1943 tekemä TK-piirros esittää Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkkoa (Храм святителя Николая Чудотворца в деревне Согиницы) kellotorneineen. Suomalaisessa sota-ajan aineistossa kirkosta käytettiin läheiseen Grišinon kylään (Гришино) liittyviä nimiä Grishina ja Grisino. Kirkko tunnetaan yleisesti vuonna 1696 rakennettuna, mutta Kizhin museon arkistotutkimus ajoittaa sen vuoteen 1695. Kuva: SA-kuva / Kari Suomalainen.		Grishinan kirkko. Kari Suomalaisen vuonna 1943 tekemä TK-piirros esittää Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkkoa (Храм святителя Николая Чудотворца в деревне Согиницы) kellotorneineen. Suomalaisessa sota-ajan aineistossa kirkosta käytettiin läheiseen Grišinon kylään (Гришино) liittyviä nimiä Grishina ja Grisino. Kirkko tunnetaan yleisesti vuonna 1696 rakennettuna, mutta Kizhin museon arkistotutkimus ajoittaa sen vuoteen 1695. Kuva: SA-kuva / Kari Suomalainen.

			== Kuvagalleria ==

			<gallery widths="200px" heights="160px" perrow="4">
			Kuva:Grishina_01_ks_sa-kuva.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / K.Borg).
			Kuva:Grishina_02_kb_sa-kuva_on.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / K.Borg).
			Kuva:Grishina_03_kb_sa-kuva_on.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / K.Borg).
			Kuva:Grishina_04_kb_sa-kuva_on.png\|Grishinan kirkko (SA_kuva / Kari Suomalainen).
			</gallery>

			KESKEN

	=== Lähteet ja verkkolähteet ===		=== Lähteet ja verkkolähteet ===

Tiedosto:Grishinan kirkko piirros ks.png

Hannu — Tue, 15 Sep 2026 12:16:15 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Grishinan kirkko piirros ks.png Grishinan kirkko. Piirros Tk-kuvaaja Kari Suomalainen Kuva: SA-kuva Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Grishinan kirkko.
Piirros Tk-kuvaaja Kari Suomalainen
Kuva: SA-kuva

[[Luokka:Kuvat]]

Tekoäly - saanko auttaa - OSA 1

Hannu — Tue, 15 Sep 2026 05:46:38 GMT

Hannu poisti sivun Tekoäly - saanko auttaa - OSA 1 sisältö oli: ”<!--== Tekoäly - osa 1: Saanko auttaa? == === Missä kulkevat ortodoksin punaiset viivat === Tekoäly osaa jo kirjoittaa uskottavan saarnan, laatia kauniilta kuulostavan rukouksen, vastata teologisiin kysymyksiin ja tuottaa muutamassa sekunnissa kuvan, joka ensi silmäyksellä näyttää ortodoksiselta ikonilta. Se voi jäljitellä edesmenneen ihmisen ääntä ja kasvo...”, ja ainoa muokkaaja oli ”Hannu” (keskustelu)

Saako auttaa - OSA 1

Hannu — Tue, 15 Sep 2026 05:45:49 GMT

Ak: Uusi sivu: <!--== Saako tekoäly auttaa? == OSA 1 === Missä kulkevat ortodoksin punaiset viivat === Tekoäly osaa jo kirjoittaa uskottavan saarnan, laatia kauniilta kuulostavan rukouksen, vastata teologisiin kysymyksiin ja tuottaa muutamassa sekunnissa kuvan, joka ensi silmäyksellä näyttää ortodoksiselta ikonilta. Se voi jäljitellä edesmenneen ihmisen ääntä ja kasvoja, keskustella kanssamme hengellisistä ongelmista ja esiintyä lähes loputtoman kärsivällisenä keskuste...

Uusi sivu

Grishinan kirkko

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 19:04:47 GMT

Ak: Uusi sivu: == Grishinan kirkko == Kari Suomalaisen vuonna 1943 tekemän TK-piirroksen alareunaan on kirjoitettu nimi ”Grishinan kirkko”. Se ei kuitenkaan ole kirkon varsinainen nimi. Piirroksen rakennus voidaan arkkitehtuurinsa perusteella tunnistaa käytännössä varmasti Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkoksi (Храм святителя Николая Чудотворца в деревне Согиницы), joka sijaitsee Soginitsyn kylässä (Согиницы) n...

Uusi sivu

== Grishinan kirkko ==

Kari Suomalaisen vuonna 1943 tekemän TK-piirroksen alareunaan on kirjoitettu nimi ”Grishinan kirkko”. Se ei kuitenkaan ole kirkon varsinainen nimi. Piirroksen rakennus voidaan arkkitehtuurinsa perusteella tunnistaa käytännössä varmasti Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkoksi (Храм святителя Николая Чудотворца в деревне Согиницы), joka sijaitsee Soginitsyn kylässä (Согиницы) nykyisellä Leningradin alueella (Ленинградская область), Podporožjen piirissä (Подпорожский район). Kirkko seisoo Važinka-joen (Важинка), Syvärin (Свирь) sivujoen, rannalla. 
 
Miksi Kari Suomalainen sitten kirjoitti kuvaansa Grishinan kirkko? Selitys löytyy suomalaisesta sota-ajan paikannimistöstä. Soginitsyn lähistöllä sijaitsee Grišinon kylä (Гришино), ja suomalaisessa jatkosodan aikaisessa aineistossa siitä käytettiin muotoja Grishina ja Grisino. SA-kuva-arkistossa on 26.7.1942 otettu valokuva nimellä ”Maisemia Grishinan kylästä: Sisäkuva kirkosta”, ja 21.8.1943 otettu valokuva on puolestaan nimetty ”Grisinon kylän kirkko”. Näin ollen Suomalaisen käyttämä nimi ei ollut kirkollinen nimi, vaan suomalaisessa sotilas- ja kuva-aineistossa käytetty paikannimi. 

Siksi myös tämän artikkelin otsikkona on Grishinan kirkko. Nimi kertoo siitä, millaisena ja millä nimellä kirkko tuli suomalaisten nähtäväksi jatkosodan aikana. Historiallisesti ja kirkollisesti kyse on kuitenkin Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkosta.

=== Vanha ortodoksinen kirkkopaikka Syvärin seudulla ===

Soginitsy on vanha ortodoksinen kirkkopaikka eli pogosta. Venäjänkielinen nimi Soginitsyn pogosta (Согинский погост) tarkoitti historiallisesti paitsi kirkkoa myös sen ympärille rakentunutta maaseudun kirkollista keskusta hautausmaineen ja lähikylineen. 
 
Nykyinen Nikolaoksen kirkko ei ollut paikan ensimmäinen pyhäkkö. Arkistolähteiden mukaan Soginitsyn pogostalla oli Nikolaos Ihmeidentekijälle omistettu kirkko jo vuonna 1600 tai 1601, ja se puolestaan rakennettiin paikalla aikaisemmin sijainneen tsasounan paikalle. Kirkollinen perinne ulottuu alueella siis huomattavasti nykyistä kirkkorakennusta kauemmaksi.
Nykyinen puukirkko tunnetaan monissa lähteissä vuonna 1696 rakennettuna Nikolaoksen kirkkona. Kizhin museon tutkijat ovat kuitenkin arkistoaineiston perusteella tarkentaneet ajoitusta. Kirkossa olleessa vanhassa ristissä oli vihkimistä koskeva teksti, jonka vuosiluku oli ilmaistu vanhan, maailman luomisesta alkaneen ajanlaskun mukaan. Aikaisemmassa muunnoksessa ei ollut huomioitu sitä, että vuosi vaihtui tuolloin syyskuun alussa. Tutkimuksen perusteella kirkko onkin rakennettu ja vihitty vuonna 1695. Vuosi 1696 esiintyy silti yhä yleisesti sekä kirkollisissa että rakennushistoriallisissa esittelyissä. 
 
Kirkon suojeluspyhä, pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä (святитель Николай Чудотворец), oli luonteva valinta pohjoisen jokireitin varrella sijaitsevalle kirkolle. Nikolaos on ortodoksisen maailman rakastetuimpia pyhiä ja häntä on vuosisatojen ajan kunnioitettu erityisesti matkustavien, vesillä liikkuvien ja hädässä olevien auttajana.

=== Harvinainen puukirkko ===

Kari Suomalaisen piirroksessa kirkko näyttää lähes satumaiselta: korkea puinen rakennus kohoaa jyrkästi ylöspäin, sen päällä on valtava telttakatto ja korkealla kaiken yllä pieni sipulikupoli ristinsä kanssa. Etualalla näkyy toinen, matalampi telttakatto. Se kuuluu kirkkoon liittyvään kellotorniin. 
 
Juuri nämä yksityiskohdat tekevät piirroksen kohteen tunnistamisen mahdolliseksi. Soginitsyn Nikolaoksen kirkko edustaa Äänisen ja Syvärin ympäristön vanhaa pohjoisvenäläistä puurakentamisen perinnettä. Rakennuksen ydin on korkea kahdeksankulmainen hirsirakenne, jonka yläpuolelle nousee toinen, pienempi kahdeksankulmainen osa ja sen päällä suuri telttakatto. Huippuna ovat kupoli ja risti. Kokonaisuuteen liittyvät alttariosa, eteisosa sekä katetun yhteyden välityksellä kellotorni. 
 
Kari Suomalainen on tallentanut nämä rakenteelliset piirteet poikkeuksellisen tarkasti. Piirros ei ole pilakuva eikä mielikuvituksen tuote, vaan selvästi paikan päällä tehty rakennuksen tarkastelu. Kirkon korkea runko, kellotorni, telttakatot, kupoli ja ympäröivä maasto muodostavat tunnistettavan kokonaisuuden. 
 
Soginitsyn Nikolaoksen kirkkoa pidetään erityisen arvokkaana siksi, että monet saman rakennusperinteen puukirkot ovat vuosisatojen kuluessa kadonneet. Se on yksi harvoista säilyneistä Syvärin ja Äänisen ympäristön vanhoista telttakattoisista puukirkoista.

=== Kesäkirkko ja profeetta Elian talvikirkko ===

Nikolaoksen kirkko oli niin sanottu kylmä kirkko. Suurta puurakennusta ei lämmitetty talvella, ja pohjoisessa tarvittiin siksi erillinen lämmitettävä talvikirkko. 
 
Soginitsyn kirkkokokonaisuuteen rakennettiin 1800-luvulla profeetta Elian kirkko (церковь пророка Илии). Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1861 ja kirkko vihittiin vuonna 1864. Näin paikalle syntyi pohjoisille ortodoksisille pogostoille tyypillinen kokonaisuus: suuri kesäkirkko, pienempi lämmitettävä talvikirkko sekä kellotorni. 
 
Tämä kirkollinen kokonaisuus on edelleen olemassa. Nykyisten kirkollisten tietojen mukaan jumalanpalveluksia toimitetaan kylmänä vuodenaikana profeetta Elian kirkossa ja lämpimänä vuodenaikana Nikolaoksen kirkossa.

=== Kirkon sisällä oli huomattava ikoniperintö ===

Soginitsyn Nikolaoksen kirkon arvo ei perustunut vain sen arkkitehtuuriin. Kirkossa oli vuosisatojen aikana muodostunut huomattava ikoniperintö. 
 
Kirkon alkuperäinen ikonostaasi oli perinteinen puinen tyabloikonostaasi. Myöhemmin, 1800-luvulla, sen tilalle tehtiin uusi veistetty ja kullattu ikonostaasi. Vuoden 1872 kirkollisen esineluettelon avulla tutkijat ovat pystyneet selvittämään sen sisältöä varsin tarkasti. Ikonostaasissa oli peräti 82 ikonia. Osa niistä oli paljon itse nykyistä kirkkorakennusta vanhempia. 
 
Säilyneiden ikonien joukossa on 1500- ja 1600-luvuille ajoitettuja teoksia. Useissa niistä näkyy voimakas Novgorodin ikonimaalausperinteen vaikutus. Nykyään tunnetaan noin 60 Soginitsyn Nikolaoksen kirkosta peräisin olevaa ikonia. Noin kolmekymmentä niistä on Pietarin Venäläisessä museossa (Государственный Русский музей) ja muut Pietarin Eremitaasissa (Государственный Эрмитаж). 
 
Kirkon sisätilassa oli myös poikkeuksellisia puuveistoksia. Kattoa tukevissa puisissa pylväissä oli koristeita ja hevosenpäitä muistuttavia veistettyjä kannattimia. Tällainen koristeaihe tunnetaan pohjoisesta kansanomaisesta puurakentamisesta, mutta kirkkorakennuksessa se on harvinainen.

=== Suomalainen valokuvaaja huomasi saman erikoisuuden ===

Tähän liittyy mielenkiintoinen yhteys suomalaisiin SA-kuviin. 
 
Vänrikki K. Borg kuvasi kirkon sisätiloja 26.7.1942. SA-kuvan alkuperäinen kuvateksti kuuluu: 
''”Maisemia Grishinan kylästä: Sisäkuva kirkosta. Taustalla erikoinen pylväs.”'' 
 
Suomalaisen valokuvaajan huomio kiinnittyi siis juuri sellaiseen pylväsrakenteeseen, jota myöhempi rakennushistoriallinen tutkimus on pitänyt yhtenä kirkon sisätilojen erityispiirteistä. 
 
Kuva on muutenkin merkittävä. Se kertoo, miltä kirkon sisätila näytti jatkosodan aikana tilanteessa, jossa kirkon normaali seurakunnallinen elämä oli jo katkaistu mutta rakennus ja osa sen vanhasta sisustuksesta olivat vielä olemassa.

=== Neuvostovalta sulki kirkon ennen sotaa ===

Soginitsyn Nikolaoksen kirkko ei ollut enää toimiva seurakuntakirkko silloin, kun suomalaiset saapuivat alueelle jatkosodan aikana. 
 
Soginitsyn pogostan kirkko suljettiin jumalanpalveluksilta vuonna 1935 osana Neuvostoliiton uskonnonvastaista politiikkaa. Seuraavana vuonna museotyöntekijä F. A. Kalikin kävi kirkossa ja vei sieltä turvaan huomattavan osan vanhimmista ikoneista. Vuonna 1937 ne siirrettiin Venäläisen museon kokoelmiin Leningradiin. Sodan jälkeen kirkkoon jääneitä ikonostaasin osia siirrettiin ensin Važinyn alueelle ja myöhemmin Eremitaasiin. 
 
Kirkon kohtalo kertoo samalla paljon 1900-luvun Venäjän ortodoksisuuden historiasta. Vuosisatoja jumalanpalveluskäytössä ollut pyhäkkö menetti seurakunnallisen tehtävänsä, sen ikonit hajautuivat museoihin ja itse rakennus jäi vähitellen ilman alkuperäistä sisustustaan. 
 
1950-luvulla ikonostaasi oli jo kokonaan poissa. Vuonna 1951 rakennus annettiin paikallisen kolhoosin käyttöön varastoksi.

=== Kari Suomalainen Syvärillä ===

Kun Kari Suomalainen (1920–1999) piirsi kirkon vuonna 1943, hän ei vielä ollut se koko Suomen tuntema poliittinen pilapiirtäjä, jollaisena hänet myöhemmin muistetaan. 
 
Suomalainen oli aloittanut taideopinnot jo 16-vuotiaana Ateneumin piirustuskoulussa. Sota keskeytti opinnot, mutta hänen taiteellisia kykyjään ryhdyttiin käyttämään puolustusvoimien tiedotustoiminnassa. Hänet määrättiin TK-piirtäjäksi, ja hänen tehtävänään oli tallentaa rintaman elämää ja ympäristöä piirroksin. 
 
Tiedotuskomppanioiden kuvaajat ja taiteilijat eivät tallentaneet vain taisteluita. Kuvissa ja piirroksissa näkyvät sotilaiden lisäksi kylät, ihmiset, maisemat, sillat, tiet ja rakennukset. Tässä ympäristössä syntyi myös Grishinan kirkko. 
 
Piirros on kiinnostava juuri siksi, ettei siinä ole mitään pilapiirrosmaista. Suomalainen ei kommentoi eikä irvaile. Hän katsoo rakennusta taiteilijan silmin. Kirkko on työn varsinainen päähenkilö. 
 
Myöhemmin Kari Suomalaisesta tuli suomalaisen pilapiirrostaiteen tunnetuin nimi. Helsingin Sanomien ensimmäinen varsinainen Karin päivän piirros ilmestyi vuoden 1950 lopussa, ja siitä alkoi yli neljä vuosikymmentä kestänyt ura. Grishinan kirkon piirros kuuluu siis hänen varhaisempaan tuotantoonsa ja muistuttaa siitä, että hänen taustansa oli kuvataiteilijan eikä vain pilapiirtäjän.

=== Suomalaiset dokumentoivat kirkkoa useita kertoja ===

Soginitsyn kirkko näyttää herättäneen suomalaisten TK-miesten kiinnostuksen useampaan kertaan. 
 
K. Borg kuvasi kirkon sisätiloja heinäkuussa 1942. Kari Suomalainen piirsi rakennuksen vuonna 1943. Lisäksi sotilasvirkailija T. Norjavirta kuvasi kirkon 21.8.1943. SA-kuva-arkistossa Norjavirran valokuvan otsikko on ”Grisinon kylän kirkko”. 
 
Nämä kuvat ja piirros muodostavat yhdessä kiinnostavan suomalaisen dokumenttiaineiston Soginitsyn kirkosta sota-aikana. Samalla ne auttavat ratkaisemaan Kari Suomalaisen piirroksen arvoituksen: hänen ”Grishinan kirkkonsa” ei ole kadonnut tai tunnistamaton itäkarjalainen kirkko, vaan sama Soginitsyn Nikolaoksen kirkko, jonka rakennushistoria voidaan jäljittää 1600-luvulle ja jonka edeltäjät vievät vielä kauemmaksi.

=== Kirkko säilyi – ja liturgia palasi ===

Sodan ja neuvostovuosien jälkeen rakennuksen tulevaisuus ei ollut itsestään selvä. Sen säilyminen vaati useita restaurointeja. 
 
Merkittävä korjaus tehtiin jo vuosina 1973–1976. Uusi laaja restaurointi toteutettiin 2010-luvun lopulla ja 2020-luvun alussa. Nikolaoksen kirkon viimeisimmässä kunnostuksessa koko monen tonnin painoinen rakennus nostettiin tunkeilla, lahonneita hirsikertoja vaihdettiin, telttakattoa ja kupolin puupaanuverhousta kunnostettiin ja risti palautettiin paikalleen. Myös lattiaa, kattoa, ovia ja ikkunoita restauroitiin. 
 
Restauroinnin jälkeen kirkossa toimitettiin jumalallinen liturgia 2.8.2021. Kirkollinen elämä oli alkanut palata Soginitsyyn jo aikaisemmin, ja nykyisin jumalanpalveluksia toimitetaan jälleen sekä Nikolaoksen että profeetta Elian kirkossa. 
 
Tässä on kenties koko tarinan vaikuttavin yksityiskohta. Kun Kari Suomalainen seisoi kirkon edessä vuonna 1943 ja piirsi sen paperille, rakennuksessa ei enää toimitettu jumalanpalveluksia. Kirkko oli suljettu jo kahdeksan vuotta aikaisemmin. Suomalainen tallensi siis pyhäkön eräänlaisessa hiljaisuuden ajassa. 
 
Nyt kirkko on jälleen myös kirkko, ei vain rakennusmuistomerkki.

=== Yksi piirros – monta historian kerrosta ===

Kari Suomalaisen Grishinan kirkossa kohtaavat poikkeuksellisella tavalla suomalainen sotahistoria, Syvärin seudun historia, vanha ortodoksinen kulttuuri ja pohjoisen puuarkkitehtuuri. 
 
Rakennus oli seissyt paikallaan jo lähes kaksi ja puoli vuosisataa ennen kuin Suomalainen piirsi sen. Sen kirkollinen historia ulottui vielä kauemmaksi. Siellä oli vuosisatojen ajan toimitettu liturgiaa, kastettu, vihitty, siunattu vainajia ja vietetty Nikolaos Ihmeidentekijän juhlia. Kirkon seinien sisällä oli ollut kymmeniä ikoneita, joiden vanhimmat osat kuuluivat jo 1500-luvun ortodoksiseen kulttuuriperintöön. 
 
Sitten tuli vallankumous, uskonnonvastainen neuvostoaika, kirkon sulkeminen, ikonien siirtäminen museoihin ja sota. Yhteen tämän historian lyhyeen hetkeen osui suomalainen nuori taiteilija kynineen ja paperineen. 
 
Kari Suomalainen ei voinut vuonna 1943 tietää, mikä kirkon myöhempi kohtalo olisi. Hän tuskin myöskään arvasi, että hänen piirroksensa voisi yli kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin auttaa tunnistamaan ja kertomaan tämän vanhan ortodoksisen pyhäkön historiaa. 
 
Piirroksen alareunassa lukee Grishinan kirkko. 
 
Kirkon oikea nimi on Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkko (Храм святителя Николая Чудотворца в деревне Согиницы). 
 
Ja se seisoo edelleen samalla paikalla. 
 
'''Ortodoksi.net''' 
x.x.2026 
--- 
Kuvateksti 
 
Grishinan kirkko. Kari Suomalaisen vuonna 1943 tekemä TK-piirros esittää Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkkoa (Храм святителя Николая Чудотворца в деревне Согиницы) kellotorneineen. Suomalaisessa sota-ajan aineistossa kirkosta käytettiin läheiseen Grišinon kylään (Гришино) liittyviä nimiä Grishina ja Grisino. Kirkko tunnetaan yleisesti vuonna 1696 rakennettuna, mutta Kizhin museon arkistotutkimus ajoittaa sen vuoteen 1695. Kuva: SA-kuva / Kari Suomalainen.

=== Lähteet ja verkkolähteet ===
* Museo Kizhi – I. A. Antropova & A. G. Noskova: История и иконописное убранство церкви Святителя Николая в Согиницах (Согинский погост). Laajin tässä artikkelissa käytetty tutkimus kirkon historiasta, rakentamisajankohdasta, ikonostaasista ja ikoneista. Kizhin museon tutkimus
* Sotamuseo / Finna: Maisemia Grishinan kylästä: Sisäkuva kirkosta. Taustalla erikoinen pylväs. Vänrikki K. Borg, 26.7.1942. SA-kuva / Finna – Grishinan kirkon sisäkuva
* Sotamuseo / Finna: Grisinon kylän kirkko. Sotilasvirkailija T. Norjavirta, 21.8.1943. SA-kuva / Finna – Grisinon kylän kirkko
* Tihvinän hiippakunta (Тихвинская епархия): Храм Святителя Николая Чудотворца, деревня Согиницы. Kirkon historiaa, rakennusta ja sisätiloja. Tihvinän hiippakunnan esittely
* Pietarin metropolia (Санкт-Петербургская митрополия): Отреставрирован Никольский храм в Согиницах. Tietoja vuoden 2021 restauroinnista ja sen jälkeisestä liturgiasta. Pietarin metropolian uutinen restauroinnista
* Pietarin metropolian Globus-palvelu: Храм Свт. Николая Чудотворца в д. Согиницы. Nykyiset kirkolliset tiedot ja jumalanpalveluskäyttö. Soginitsyn Nikolaoksen kirkon nykyiset tiedot
* Sobory.ru: Согиницы, Церковь Николая Чудотворца. Rakennushistoriaa ja tietoja kirkon ikoniperinnöstä. Sobory.ru – Soginitsyn Nikolaoksen kirkko
* Visavuoren museo: Kari Suomalainen (1920–1999). Kari Suomalaisen taideopinnot, toiminta TK-piirtäjänä ja myöhempi ura.
Visavuori – Kari Suomalainen 
KESKEN 
 
[[Luokka:artikkelit]]

Mitä nuorille opetetaan?

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 15:57:09 GMT

← Vanhempi versio		Versio 14. syyskuuta 2026 kello 15.57
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Mitä ortodoksisille nuorille opetetaan? ==		== Mitä ortodoksisille nuorille opetetaan? ==
			[[Kuva:Ort-tyoryhma_ainon.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Nuorten työryhmä pohtimassa tulevaa<br><small>(kuva on luotu keinotekoisesti, kuva: Ortodoksi.net)</small></center>]]

	=== Myös projektijohtamista ja digitaalista viestintää ===		=== Myös projektijohtamista ja digitaalista viestintää ===

Tiedosto:Ort-tyoryhma ainon.png

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 15:56:11 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Ort-tyoryhma ainon.png Nuorten työryhmä pohtimassa tulevaa (kuva on luotu keinotekoisesti, kuva: Ortodoksi.net) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Nuorten työryhmä pohtimassa tulevaa
(kuva on luotu keinotekoisesti, kuva: Ortodoksi.net)

[[Luokka:Kuvat]]

Mitä nuorille opetetaan?

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 15:44:16 GMT

← Vanhempi versio		Versio 14. syyskuuta 2026 kello 15.44
Rivi 1:		Rivi 1:
	<!--
	== Mitä ortodoksisille nuorille opetetaan? ==		== Mitä ortodoksisille nuorille opetetaan? ==

Rivi 125:		Rivi 124:
	* Ortodoksisten Nuorten Liitto ONL ry: [https://onl.fi/download_file/view/e492630a-a603-4901-9808-64a6e95e3da5/404 Toimintasuunnitelma 2026]		* Ortodoksisten Nuorten Liitto ONL ry: [https://onl.fi/download_file/view/e492630a-a603-4901-9808-64a6e95e3da5/404 Toimintasuunnitelma 2026]
	* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/kirkon-palvelukeskus/viestinta-ja-julkaisut/ Viestintä ja julkaisut]		* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/kirkon-palvelukeskus/viestinta-ja-julkaisut/ Viestintä ja julkaisut]
	-->

Mitä nuorille opetetaan?

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 14:59:03 GMT

Ak: Uusi sivu: <!-- == Mitä ortodoksisille nuorille opetetaan? == === Myös projektijohtamista ja digitaalista viestintää === Ortodoksinen nuorisotyö mielletään helposti leireiksi, jumalanpalveluksiksi, yhdessäoloksi, pizzailloiksi, opetukseksi ja oman uskon tuntemisen vahvistamiseksi. Niitä kaikkea tarvitaan edelleen. Mutta suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa nuoren arki on yhä vahvemmin digitaalista ja jossa osallistumisen muodot muuttuvat nopeasti, niiden rinnalle tarvitaan...

Uusi sivu

Akatistoshymnit

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 13:09:58 GMT

← Vanhempi versio		Versio 14. syyskuuta 2026 kello 13.09
Rivi 24:		Rivi 24:
	* [[Akatistos Kristuksen syntymälle]] -> [[Media:Akatistoshymni_Kristuksen_syntymälle.pdf\|'''PDF''']]		* [[Akatistos Kristuksen syntymälle]] -> [[Media:Akatistoshymni_Kristuksen_syntymälle.pdf\|'''PDF''']]
	* Akatistos kuolleista nousseelle Kristukselle -> [[Media:Akatistoshymni_kuolleista_nousseelle_Kristukselle.pdf\|'''PDF''']]		* Akatistos kuolleista nousseelle Kristukselle -> [[Media:Akatistoshymni_kuolleista_nousseelle_Kristukselle.pdf\|'''PDF''']]
			* Akatistos kunnialliselle ja eläväksitekevälle Herran ristille -> [[Media:Ristin_ylentämisen_akatistos.pdf\|'''PDF''']]
	* [[Akatistos kuolonuneen nukkuneiden puolesta]] -> [[Media:Akatistoshymni_kuolonuneen_nukkuneiden_puolesta.pdf\|'''PDF''']]		* [[Akatistos kuolonuneen nukkuneiden puolesta]] -> [[Media:Akatistoshymni_kuolonuneen_nukkuneiden_puolesta.pdf\|'''PDF''']]
	* [[Akatistos luomakunnalle]] -> [[Media:Akatistos_luomakunnalle.pdf\|'''PDF''']]		* [[Akatistos luomakunnalle]] -> [[Media:Akatistos_luomakunnalle.pdf\|'''PDF''']]

Tiedosto:Ristin ylentämisen akatistos.pdf

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 13:05:35 GMT

← Vanhempi versio		Versio 14. syyskuuta 2026 kello 13.05
Rivi 4:		Rivi 4:
	(Käännös: isä Markku Kinkki)		(Käännös: isä Markku Kinkki)

	[[Luokka:~~Akatistoshymnit~~]]		[[Luokka:Akatistokset]]

Tiedosto:Ristin ylentämisen akatistos.pdf

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 12:58:12 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Ristin ylentämisen akatistos.pdf Ristin ylentämisen akatistos. (Käännös: isä Markku Kinkki) Luokka:Akatistoshymnit

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Ristin ylentämisen akatistos.

(Käännös: isä Markku Kinkki)

[[Luokka:Akatistoshymnit]]

Valamon timanttiristi

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 09:39:44 GMT

Keisarin lahja Valamolle

← Vanhempi versio		Versio 14. syyskuuta 2026 kello 09.39
Rivi 8:		Rivi 8:

	=== Keisarin lahja Valamolle ===		=== Keisarin lahja Valamolle ===
	[[Kuva:Innokenti_igumeni_taulu_b_valamo_hap.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Igumeni ~~Innokentiaa~~ esittävässä maalauksessa on myös Valamon timanttiristi mukana<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]		[[Kuva:Innokenti_igumeni_taulu_b_valamo_hap.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Igumeni Innokentia esittävässä maalauksessa on myös Valamon timanttiristi mukana<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]
	Risti liittyy Venäjän keisari Aleksanteri I ja Laatokan Valamon suhteeseen. Aleksanteri I hallitsi Venäjää vuosina 1801–1825. Hänen valtakautensa aikana Venäjä kukisti Napoleonin hyökkäyksen, venäläiset joukot etenivät Pariisiin ja keisarista tuli yksi [https://fi.wikipedia.org/wiki/Wienin_kongressi Wienin kongressin] jälkeisen Euroopan vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista. Myös Suomesta tuli hänen hallituskaudellaan vuonna 1809 Venäjän keisarikuntaan kuulunut autonominen suuriruhtinaskunta.<br> <br>		Risti liittyy Venäjän keisari Aleksanteri I ja Laatokan Valamon suhteeseen. Aleksanteri I hallitsi Venäjää vuosina 1801–1825. Hänen valtakautensa aikana Venäjä kukisti Napoleonin hyökkäyksen, venäläiset joukot etenivät Pariisiin ja keisarista tuli yksi [https://fi.wikipedia.org/wiki/Wienin_kongressi Wienin kongressin] jälkeisen Euroopan vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista. Myös Suomesta tuli hänen hallituskaudellaan vuonna 1809 Venäjän keisarikuntaan kuulunut autonominen suuriruhtinaskunta.<br> <br>

Tiedosto:Innokenti igumeni taulu b valamo hap.png

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 09:34:53 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Innokenti igumeni taulu b valamo hap.png Igumeni Innokentiaa esittävässä maalauksessa on myös Valamon timanttiristi mukana (kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Igumeni Innokentiaa esittävässä maalauksessa on myös Valamon timanttiristi mukana
(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)

[[Luokka:Kuvat]]

Valamon timanttiristi

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 09:32:03 GMT

← Vanhempi versio		Versio 14. syyskuuta 2026 kello 09.32
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 8:		Rivi 8:

	=== Keisarin lahja Valamolle ===		=== Keisarin lahja Valamolle ===
			[[Kuva:Innokenti_igumeni_taulu_b_valamo_hap.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Igumeni Innokentiaa esittävässä maalauksessa on myös Valamon timanttiristi mukana<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]

	Risti liittyy Venäjän keisari Aleksanteri I ja Laatokan Valamon suhteeseen. Aleksanteri I hallitsi Venäjää vuosina 1801–1825. Hänen valtakautensa aikana Venäjä kukisti Napoleonin hyökkäyksen, venäläiset joukot etenivät Pariisiin ja keisarista tuli yksi [https://fi.wikipedia.org/wiki/Wienin_kongressi Wienin kongressin] jälkeisen Euroopan vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista. Myös Suomesta tuli hänen hallituskaudellaan vuonna 1809 Venäjän keisarikuntaan kuulunut autonominen suuriruhtinaskunta.<br> <br>		Risti liittyy Venäjän keisari Aleksanteri I ja Laatokan Valamon suhteeseen. Aleksanteri I hallitsi Venäjää vuosina 1801–1825. Hänen valtakautensa aikana Venäjä kukisti Napoleonin hyökkäyksen, venäläiset joukot etenivät Pariisiin ja keisarista tuli yksi [https://fi.wikipedia.org/wiki/Wienin_kongressi Wienin kongressin] jälkeisen Euroopan vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista. Myös Suomesta tuli hänen hallituskaudellaan vuonna 1809 Venäjän keisarikuntaan kuulunut autonominen suuriruhtinaskunta.<br> <br>

Rivi 67:		Rivi 67:

	=== Igumeni ja arkkimandriitta eivät sulje toisiaan pois ===		=== Igumeni ja arkkimandriitta eivät sulje toisiaan pois ===
			[[Kuva:Mikael_igumeni_taulu_valamo_b_hap.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Igumeni, arkkimandriitta Mikaelia esittävässä maalauksessa on myös Valamon timanttiristi<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]

	Nykytilannetta ajatellen on hyvä täsmentää myös käsitteitä. '''Igumeni''' tarkoittaa luostarin johtajaa, kun taas '''arkkimandriitta''' on [[Pappismunkki\|pappismunkille]] annettava kirkollinen arvo. Sama henkilö voi siis olla sekä luostarin igumeni että arkkimandriitta.<br> <br>		Nykytilannetta ajatellen on hyvä täsmentää myös käsitteitä. '''Igumeni''' tarkoittaa luostarin johtajaa, kun taas '''arkkimandriitta''' on [[Pappismunkki\|pappismunkille]] annettava kirkollinen arvo. Sama henkilö voi siis olla sekä luostarin igumeni että arkkimandriitta.<br> <br>

Tiedosto:Mikael igumeni taulu valamo b hap.png

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 09:04:13 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Mikael igumeni taulu valamo b hap.png Igumeni, arkkimandriitta Mikaelia esittävässä maalauksessa on myös Valamon timanttiristi (kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Igumeni, arkkimandriitta Mikaelia esittävässä maalauksessa on myös Valamon timanttiristi
(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)

[[Luokka:Kuvat]]

Etusivu

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 06:23:44 GMT

Ortodoksi.netissä äskettäin

← Vanhempi versio		Versio 14. syyskuuta 2026 kello 06.23
Rivi 7:		Rivi 7:
	<span style="font-size:x-small;"><span style="color:red">'''VL = VIIMEKSI LISÄTTYJÄ'''</span></span>		<span style="font-size:x-small;"><span style="color:red">'''VL = VIIMEKSI LISÄTTYJÄ'''</span></span>
	<!--* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''2''']], [[Suuri paasto16\|'''3''']] ja [[Kristus ei ole Platonin varjo\|'''1''']]-->		<!--* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''2''']], [[Suuri paasto16\|'''3''']] ja [[Kristus ei ole Platonin varjo\|'''1''']]-->
			* '''[[Valamon timanttiristi]]''' - (14.9.2026)
	* '''[[Ukrainalaiset keskuudessamme]]''' - Ukrainan sota on kadonnut otsikoista – pakolaiset eivät ole kadonneet - (13.9.2026)		* '''[[Ukrainalaiset keskuudessamme]]''' - Ukrainan sota on kadonnut otsikoista – pakolaiset eivät ole kadonneet - (13.9.2026)
	* [[Arvo Pärt palkittiin\|'''Arvo Pärt – kun ortodoksinen rukous soi maailman konserttisaleissa''']] - (12.9.2026)		* [[Arvo Pärt palkittiin\|'''Arvo Pärt – kun ortodoksinen rukous soi maailman konserttisaleissa''']] - (12.9.2026)

Valamon timanttiristi

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 05:53:27 GMT

← Vanhempi versio		Versio 14. syyskuuta 2026 kello 05.53
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Valamon timanttiristi – keisarillisesta kunnianosoituksesta luostarin jatkuvuuden merkiksi ==		== Valamon timanttiristi – keisarillisesta kunnianosoituksesta luostarin jatkuvuuden merkiksi ==
			[[Kuva:Valamon_timanttiristi.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Valamon timanttiristi<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]

	[[Valamon luostari]]n johtajan, [[igumeni]]n rinnalla suurissa juhlapalveluksissa ja muissa erityisissä tilanteissa nähtävä, timantein ja smaragdein koristeltu risti saatetaan helposti katsoa vain arvokkaaksi historialliseksi koruksi. Sellaisena se onkin huomattava. Olennaisempaa on kuitenkin se, mitä risti kertoo Valamon asemasta, luostarin johtajuudesta ja ennen kaikkea sen jatkuvuudesta.		[[Valamon luostari]]n johtajan, [[igumeni]]n rinnalla suurissa juhlapalveluksissa ja muissa erityisissä tilanteissa nähtävä, timantein ja smaragdein koristeltu risti saatetaan helposti katsoa vain arvokkaaksi historialliseksi koruksi. Sellaisena se onkin huomattava. Olennaisempaa on kuitenkin se, mitä risti kertoo Valamon asemasta, luostarin johtajuudesta ja ennen kaikkea sen jatkuvuudesta.

Tiedosto:Valamon timanttiristi.png

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 05:48:10 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Valamon timanttiristi.png Valamon timanttiristi (kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Valamon timanttiristi
(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)

[[Luokka:Kuvat]]

Valamon timanttiristi

Hannu — Mon, 14 Sep 2026 05:42:13 GMT

Näytä muutokset

Valamon timanttiristi

Hannu — Sun, 13 Sep 2026 18:52:51 GMT

Ak: Uusi sivu: == Valamon timanttiristi – keisarillisesta kunnianosoituksesta luostarin jatkuvuuden merkiksi == Valamon luostarin johtajan, igumenin rinnalla suurissa juhlapalveluksissa ja muissa erityisissä tilanteissa nähtävä, timantein ja smaragdein koristeltu risti saatetaan helposti katsoa vain arvokkaaksi historialliseksi koruksi. Sellaisena se onkin huomattava. Olennaisempaa on kuitenkin se, mitä risti kertoo Valamon asemasta, luostarin johtajuudesta ja ennen kaikkea...

Uusi sivu

== Valamon timanttiristi – keisarillisesta kunnianosoituksesta luostarin jatkuvuuden merkiksi ==

[[Valamon luostari]]n johtajan, [[igumeni]]n rinnalla suurissa juhlapalveluksissa ja muissa erityisissä tilanteissa nähtävä, timantein ja smaragdein koristeltu risti saatetaan helposti katsoa vain arvokkaaksi historialliseksi koruksi. Sellaisena se onkin huomattava. Olennaisempaa on kuitenkin se, mitä risti kertoo Valamon asemasta, luostarin johtajuudesta ja ennen kaikkea sen jatkuvuudesta. Risti ei jäänyt yhden igumenin henkilökohtaiseksi kunniamerkiksi, vaan siitä tuli Valamon johtajalta toiselle siirtyvä tunnus. 
 
Ristiin liittyy myös toinen kiehtova tarina. Sen lahjoittaja, Venäjän keisari [https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_I '''Aleksanteri I'''], ei ollut vain [https://fi.wikipedia.org/wiki/Napoleon_I '''Napoleonin'''] voittanut suurvallan hallitsija. Hänen elämänsä loppuvaihetta leimasivat uskonnollisuus, mystiikka, omantunnon kysymykset ja halu vetäytyä pois vallan maailmasta. Hänen kuolemansa ympärille syntyi puolestaan yksi Venäjän historian sitkeimmistä arvoituksista: kuoliko Aleksanteri todella vuonna 1825 vai elikö hän vielä vuosikymmeniä Siperiassa starets '''Feodor Kuzmitšin''' nimellä?

=== Keisarin lahja Valamolle ===

Risti liittyy Venäjän keisari Aleksanteri I ja Laatokan Valamon suhteeseen. Aleksanteri I hallitsi Venäjää vuosina 1801–1825. Hänen valtakautensa aikana Venäjä kukisti Napoleonin hyökkäyksen, venäläiset joukot etenivät Pariisiin ja keisarista tuli yksi [https://fi.wikipedia.org/wiki/Wienin_kongressi Wienin kongressin] jälkeisen Euroopan vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista. Myös Suomesta tuli hänen hallituskaudellaan vuonna 1809 Venäjän keisarikuntaan kuulunut autonominen suuriruhtinaskunta. 
 
Aleksanteri vieraili Valamossa vuonna 1819. Vierailu oli enemmän kuin hallitsijan tarkastuskäynti. Keisari saapui luostariin pyhiinvaeltajan tavoin, osallistui sen jumalanpalveluselämään ja tutustui veljestöön. Vierailun jälkeen hän osoitti Valamolle erityistä suosiota, ja vuonna 1822 luostari korotettiin Venäjän luostarijärjestelmässä ensimmäisen luokan luostariksi. 
 
Samaan tapahtumaketjuun kuuluu kuuluisa ''timanttiristi'' (kts. kuva). Valamon nykyinen luostarimuseo ajoittaa Aleksanteri I lahjoittaman ristin vuoteen 1822, vaikka joissakin vanhemmissa Valamoa käsittelevissä lähteissä lahjoitusvuodeksi mainitaan 1820. Varmaa on, että keisari antoi ristin Valamolle vierailunsa jälkeisinä vuosina igumeni '''Innokenti Morujevin''' johtajakaudella. Innokenti johti luostaria vuosina 1801–1823.

=== Valamossa kävi hallitsija, jota valtikka alkoi painaa ===

Aleksanteri I Valamon-vierailu muuttuu kiinnostavammaksi, kun sitä tarkastelee hänen myöhemmän elämänsä valossa. Hän oli persoonaltaan ristiriitainen ja vaikeasti tulkittava hallitsija. Jo hänen aikalaisensa näkivät hänessä yhtä aikaa valistuksen ihanteista kiinnostuneen uudistajan, itsevaltiaan ja uskonnolliseen mystiikkaan taipuvaisen etsijän. 
 
Vuoden 1812 sota Napoleonia vastaan näyttää merkinneen Aleksanterille myös henkilökohtaista uskonnollista murrosta. Moskovan hävitys, sodan valtavat kärsimykset ja lopulta Napoleonin kukistuminen vahvistivat hänen käsitystään siitä, että tapahtumilla oli jumalallinen tarkoitus. Seuraavina vuosina hän kiinnostui yhä voimakkaammin Raamatusta, rukouksesta ja aikansa kristillisistä herätysliikkeistä. Hänen lähipiiriinsä tuli uskonnollisia vaikuttajia, ja myös vuonna 1815 syntyneen [https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4_allianssi Pyhän allianssin (Священный союз)] taustalla oli Aleksanterin ajatus siitä, että eurooppalaisten hallitsijoiden tuli perustaa keskinäiset suhteensa kristillisiin periaatteisiin. Historiantutkimuksessa hänen loppuvuosiaan onkin kuvattu voimakkaan uskonnollisen etsinnän ja mystiikan ajaksi. 
 
Taustalla oli myös henkilökohtainen varjo. Aleksanterin isä, keisari [https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavali_I Paavali I] (Па́вел I Петро́вич), murhattiin palatsivallankaappauksessa maaliskuussa 1801. Aleksanteri tiesi salaliitosta, vaikka tarkoituksena ei hänen käsityksensä mukaan ollut isän surmaaminen. Hän nousi valtaistuimelle välittömästi murhan jälkeen, ja kysymys omasta vastuusta seurasi häntä loppuelämän ajan. Myöhemmässä perinteessä juuri tästä syyllisyydestä tuli yksi selitys sille, miksi Venäjän mahtava keisari olisi lopulta halunnut vaihtaa kruunun katumukseen ja erakkoelämään. 
 
Aleksanteri myös puhui eri yhteyksissä halustaan luopua hallitsijan tehtävästä. Jo vanhemmissa elämäkerroissa mainitaan, että kruunun raskaus painoi häntä ja että hän oli useammin kuin kerran puhunut vallasta vetäytymisestä. Tämä ei kuitenkaan vielä todista, että hän olisi suunnitellut munkiksi ryhtymistä tai katoamistaan Siperiassa. Historiallinen Aleksanteri todella väsyi hallitsijan tehtävään ja vetäytyi loppuvuosinaan yhä enemmän hovielämästä, mutta tämän ja myöhemmän Feodor Kuzmitš -legendan väliin jää suuri todistamaton askel. 
 
Juuri tällainen keisari tuli Valamoon vuonna 1819. Siksi vierailua voi katsoa myös henkilökohtaisena pyhiinvaelluksena. Ehkä luostarin hiljaisuus ja munkkien elämä merkitsivät jotakin erityistä miehelle, joka oli samalla yksi Euroopan mahtavimmista ihmisistä ja yhä selvemmin myös oman elämänsä ja vastuunsa kanssa kamppaileva hengellinen etsijä.

=== Keisarista starets Feodoriksi? ===

Aleksanteri I kuoli virallisten tietojen mukaan Taganrogissa Etelä-Venäjällä 1. joulukuuta 1825 uuden ajanlaskun mukaan, vain 47-vuotiaana. Hänen viimeisestä sairaudestaan on säilynyt useiden läsnäolleiden päiväkirjoja ja lääkärien kuvauksia. Jo varhain alkoi kuitenkin kiertää aivan toisenlainen kertomus: keisari ei olisikaan kuollut, vaan olisi järjestänyt katoamisensa päästäkseen eroon kruunusta ja aloittaakseen uuden elämän tuntemattomana kilvoittelijana. Historialliset lähteet tukevat hänen kuolemaansa Taganrogissa, mutta legenda osoittautui poikkeuksellisen sitkeäksi. 
 
Tarina sai uuden käänteen vuonna 1836, kun Permin alueella otettiin kiinni tuntematon vaeltaja. Hän ilmoitti nimekseen [https://fi.wikipedia.org/wiki/Fjodor_Kusmit%C5%A1 '''Feodor Kuzmitš'''], mutta vaikeni aikaisemmasta elämästään. Hänet lähetettiin Siperiaan, jossa hän eli vuosikymmeniä vaatimattomana erakkona ja hengellisenä vanhuksena. Lopulta hän asettui Tomskin seudulle ja kuoli siellä vuonna 1864. 
 
Feodor herätti jo eläessään ihmetystä. Hänen käytöstapansa, koulutuksensa, kielitaitonsa sekä Venäjän valtakunnan ja korkeimpien piirien tuntemuksensa eivät oikein sopineet siihen taustaan, jonka hän itsestään antoi. Samalla hän kieltäytyi johdonmukaisesti kertomasta alkuperästään. Vähitellen alettiin kuiskia, ettei Siperiassa elänytkään tavallinen vaeltaja vaan kuolleeksi julistettu keisari. 
 
Kertomus ei jäänyt vain kansan tarinaksi. Sitä pohdittiin myös Venäjän ylimmissä yhteiskuntapiireissä ja Romanovien suvussa, ja kirjailija [https://fi.wikipedia.org/wiki/Leo_Tolstoi '''Leo Tolstoi'''] kiinnostui tapauksesta niin paljon, että hän työsti Feodor Kuzmitšista kertomusta. Aleksanterin ja Feodorin väitettyä yhdennäköisyyttä, käsialoja, elämäntapoja ja henkilöhistoriaa on verrattu toisiinsa aina meidän päiviimme saakka. 
 
[https://pyykkonen.blogspot.com/2018/02/pyhan-fjodor-kuzmitsin-mysteeri.html '''Hannu Pyykkönen''' blogissaan] on aikaisemmin kirjoitanut tästä ''”Pyhän Fjodor Kuzmitšin mysteerinä”''. Juuri mysteeri on edelleen oikea sana. Vuonna 2015 Venäjän [https://fi.wikipedia.org/wiki/Grafologia grafologisen seuran] puheenjohtaja '''Svetlana Semjonova''' ilmoitti löytäneensä Aleksanteri I ja Feodor Kuzmitšin käsialoista huomattavia yhtäläisyyksiä. Tutkimusta ei kuitenkaan ole julkaistu vertaisarvioituna tieteellisenä tutkimuksena, eikä sitä voida pitää ratkaisevana todisteena. Vielä ongelmallisempaa on, että eräät Feodoriin yhdistetyt alkuperäiset kirjoitukset ovat kadonneet ja tutkijoiden käytössä on vain kopioita. 
 
Myös tarinat siitä, että Aleksanteri I hauta [https://fi.wikipedia.org/wiki/Pietari-Paavalin_katedraali Pietarin Pietari-Paavalin katedraalissa] olisi tyhjä, ovat osoittautuneet lähteiltään heikoiksi. Venäjän historiallisen seuran kokoamien asiantuntijalausuntojen mukaan arkistoissa ei ole asiakirjoja, jotka osoittaisivat keisarin haudan tulleen avatuksi tai ruumiin kadonneen. Hautauksen vaiheista on sitä vastoin säilynyt yksityiskohtaista dokumentaatiota. 
 
Feodor Kuzmitš itse on joka tapauksessa historiallinen henkilö eikä legenda. Venäjän ortodoksinen kirkko luki '''Feodor Tomskilaisen''' (Muistopäivä: 2. helmikuuta / 20. tammikuuta vanhan ajanlaskun mukaan; pyhäinjäännösten löytymisen muistopäivä 5. heinäkuuta) pyhien joukkoon vuonna 1984 osana Siperian pyhien joukkoa. Kanonisointi koskee Feodoria kilvoittelijana eikä ole kirkon kannanotto siihen, että hän olisi ollut Aleksanteri I. 
 
Niinpä olisi liian pitkälle menevää kirjoittaa, että timanttiristin Valamolle lahjoittanut keisari olisi myöhemmin ryhtynyt munkiksi. Voidaan sen sijaan sanoa jotakin historiallisesti paljon kiinnostavampaa: juuri tästä poikkeuksellisen uskonnollisesta, kruununsa raskaaksi kokeneesta ja vallasta vetäytymisestä puhuneesta keisarista syntyi kuoleman jälkeen legenda hallitsijasta, joka vaihtoi keisarillisen purppuran siperialaisen erakon köyhyyteen. 
 
Valamon timanttiristin kannalta rinnastus on lähes symbolinen. Sama mies, joka antoi luostarin johtajalle timantein ja smaragdein koristellun ristin, jäi Venäjän kansan muistissa elämään myös hallitsijana, jonka uskottiin lopulta luopuneen kaikesta maallisesta loistosta.

=== Miksi juuri timanttiristi? ===

Keisari oli valmis korottamaan Valamon johtajan [[Arkkimadriitta|arkkimandriitan]] arvoon. Vanha Valamon historia kertoo kuitenkin, että luostarin vanhukset pyysivät ”rakkaudesta yksinkertaisuuteen” saada säilyttää aikaisemman käytännön. 
 
Tällä igumeniperinteellä tarkoitettiin sitä, että Valamon johtaja oli [[igumeni]] ja että hänet valittiin luostarin oman veljestön keskuudesta. Veljestö ei siis halunnut, että luostarin kohonnut hallinnollinen asema muuttaisi sen perinteistä johtamisjärjestystä tai että johtajan korkeampi kirkollinen arvo nousisi luostarin oman yhteisöllisen perinteen edelle. 
 
Tämä periaate vahvistettiin myös vuoden 1822 ensimmäisen luokan asemaan liittyneissä määräyksissä. Valamon tuli säilyttää yhteisöllinen luostarijärjestyksensä ja sen johtajien tuli edelleen nousta oman veljestön joukosta. 
 
Vanhoissa lähteissä timanttiristin antaminen näyttäytyy eräänlaisena keisarillisena kunnianosoituksena tilanteessa, jossa Valamon johtajalle ei otettu Aleksanterin ehdottamaa arkkimandriitan arvoa. Ensimmäinen ristin kantaja oli igumeni Innokenti. 
 
Ristiä ei kuitenkaan tarkoitettu hänen henkilökohtaiseksi omaisuudekseen. Se annettiin Valamon johtajien perättäiseen käyttöön. Kun yksi igumeni jätti tehtävänsä, risti jäi luostariin ja siirtyi hänen seuraajalleen. Tässä mielessä kyseessä ei ole niinkään yhden munkin koru kuin Valamon johtajan historialliseen tehtävään kuuluva tunnus.

=== Igumeni ja arkkimandriitta eivät sulje toisiaan pois ===

Nykytilannetta ajatellen on hyvä täsmentää myös käsitteitä. '''Igumeni''' tarkoittaa luostarin johtajaa, kun taas '''arkkimandriitta''' on [[Pappismunkki|pappismunkille]] annettava kirkollinen arvo. Sama henkilö voi siis olla sekä luostarin igumeni että arkkimandriitta. 
 
Valamon omassa johtajaluettelossa viimeinen pelkällä igumenin arvonimellä mainittu johtaja on [[AK: Igumeni Nestor|'''Nestor''']], joka johti luostaria vuosina 1952–1967. Hänen jälkeensä Valamoa ovat johtaneet arkkimandriitat [[Simforian (igumeni)|'''Simforian''']], [[Panteleimon Oulun emeritus metropoliitta|'''Panteleimon''']], [[Sergei (apulaispiispa)|'''Sergei''']] ja nykyinen arkkimandriitta [[Mikael (arkkimandriitta)|'''Mikael''']], joka valittiin luostarin johtajaksi vuonna 2022. 
 
Aleksanteri I aikana Valamon veljestö siis torjui ajatuksen siitä, että luostarin johtaja korotettaisiin arkkimandriitaksi. Myöhemmin arkkimandriitan arvosta tuli Valamon johtajilla käytäntö, mutta igumenin tehtävä ei silti kadonnut. Nykyinen arkkimandriitta Mikael on samalla Valamon luostarin igumeni eli veljestön johtaja.

=== Timantit ja munkin köyhyys ===

Ristin loisto saattaa ensi katsomalta näyttää olevan ristiriidassa munkkilaisuuden kanssa. Luostarielämään kuuluvat henkilökohtaisesta omistamisesta luopuminen, kuuliaisuus ja yksinkertainen elämä. Luostarin johtajan rinnalla säihkyvät timantit ja suuret vihreät smaragdit näyttävät puolestaan kertovan keisarillisesta hovista ja aivan toisenlaisesta maailmasta. 
 
Ristiriita pienenee, kun muistetaan, ettei risti ole kantajansa henkilökohtainen koru tai omaisuus. Juuri se, että sama esine siirtyy johtajalta toiselle, tekee siitä pikemminkin vastuun ja jatkuvuuden kuin henkilökohtaisen kunnian tunnuksen. Igumeni ottaa vastaan jotakin, mikä oli olemassa ennen häntä ja jonka hän aikanaan luovuttaa seuraajalleen. 
 
Ristin materiaalinen loisto kertoo samalla maailmasta, jossa se syntyi. Venäjän keisarikunnassa rintaristit kuuluivat kirkolliseen palkitsemis- ja arvojärjestelmään. Valamon risti on kuitenkin tavallista palkintoristiä huomattavasti näyttävämpi. Siinä on suuria smaragdeja ja yli 60 timanttia. Sen keisarillinen alkuperä teki siitä näkyvän osoituksen siitä, että Laatokan saarella sijainneesta Valamosta oli tullut koko valtakunnassa tunnettu ja arvostettu hengellinen keskus.

=== Laatokalta Savoon ===

Ristin merkitys syvenee, kun sitä tarkastellaan Valamon myöhemmän historian kautta. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeen [[Laatokan_Valamon_luostari|Laatokan Valamo]] jäi Suomen alueelle. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota Talvisodan] seurauksena veljestö joutui lähtemään saariltaan, ja vaiheiden jälkeen se asettui vuonna 1940 Heinäveden Papinniemeen. 
 
Rakennukset, hautausmaat, skiitat ja Laatokan maisema jäivät rajan taakse, mutta luostari ei tarkoittanut vain rakennuksia. Heinävedelle siirtyi Laatokan Valamon veljestö perinteineen, jumalanpalveluselämineen, arkistoineen, kirjoineen, ikoneineen ja kirkollisine esineineen jatkamaan Laatokan saarelle perustetun Valamon luostarin perintöä. 
 
Timanttiristi kuuluu konkreettisesti tähän jatkuvuuteen. Se yhdistää nykyisen Heinäveden Valamon aikaan, jolloin Suomen nykyistä itärajaa ei ollut ja Valamo eli Venäjän keisarikunnan keskellä. Se on kulkenut luostarin historian mukana keisarikunnasta itsenäiseen Suomeen, sodan ja evakon kautta [[Heinäveden Valamon luostari|Heinäveden Valamoon]]. 
 
Siksi ristin historiallinen merkitys ei perustu vain sen ikään tai jalokiviin. Hyvin harva edelleen käytössä oleva esine yhdistää yhtä konkreettisesti Laatokan Valamon nykyiseen suomalaiseen Valamoon.

=== Paljonko risti voisi olla rahassa? ===

Kysymys ristin rahallisesta arvosta on ymmärrettävä, kun esineessä on yli 60 timanttia, suuria smaragdeja ja jalometallia. Luotettavaa euromäärää ei kuitenkaan nykyisten julkisten tietojen perusteella voida esittää, eikä rististä tiettävästi ole julkaistu riippumattoman asiantuntijan tekemää rahallista arviota. 
 
Pelkkä jalokivien lukumäärä ei riitä arvon määrittämiseen. Arviointi edellyttäisi ainakin timanttien karaattipainon, värin, puhtauden ja hionnan sekä smaragdien koon, laadun ja mahdollisten käsittelyjen tutkimista. Lisäksi pitäisi selvittää metallien pitoisuudet, valmistustapa, esineen kunto ja mahdolliset myöhemmät muutokset. 
 
Kaiken lisäksi materiaalien arvo olisi vain osa kokonaisuutta. Keisari Aleksanteri I dokumentoidusti liittyvän, yli kaksisataa vuotta Valamon johtajien käytössä olleen ainutkertaisen historiallisen esineen arvoa ei voi laskea yhteen kullan, smaragdien ja timanttien markkinahinnoista. Vakuutusarvo, jalokivien materiaalinen arvo ja mahdollinen keräily- tai markkina-arvo olisivat täysin eri asioita. 
 
Ristin rahallista arvoa voidaan siis arvailla, mutta vakavasti otettava euromäärä edellyttäisi alkuperäisen esineen tutkimista. Valamolle sen keskeinen arvo ei joka tapauksessa ole rahassa mitattavissa.

=== Kenen risti? ===

Ehkä juuri tässä on timanttiristin kiinnostavin sanoma. Aleksanteri I lahjoitti sen, mutta se ei ole enää keisarin risti. Igumeni Innokenti oli sen ensimmäinen kantaja, mutta se ei ole Innokentin risti. Monet Valamon johtajat ovat kantaneet sitä, mutta kukaan heistä ei ole vienyt sitä mukanaan oman johtajakautensa päätyttyä. 
 
Risti kuuluu Valamolle. 
 
Ja sen lahjoittajan historia tekee esineestä vielä hieman arvoituksellisemman. Ristin antoi luostarille keisari, joka hallitsi yhtä maailman suurimmista valtakunnista, mutta jonka omassa elämässä kasvoi vähitellen kaipaus pois vallan ja kunnian maailmasta. Hänen kanssaan samaan henkilöön yhdistetty Feodor Kuzmitš puolestaan eli siperialaisena erakkona ja kuoli vailla keisarillista loistoa. 
 
Oliko Feodor todella Aleksanteri? Historiantutkimus ei ole sitä osoittanut, ja vahva historiallinen aineisto tukee keisarin kuolemaa Taganrogissa vuonna 1825. Silti kertomus on elänyt Venäjällä jo lähes kaksisataa vuotta, Romanovien hovista tavallisen kansan pariin ja aina ortodoksisiin luostareihin saakka. 
 
Timanttiristin äärellä legendassa on lähes vertauskuvallinen kaiku: keisari antoi Valamolle ristin, joka säihkyy timanteista ja smaragdeista. Kansan kertomuksessa sama keisari luopui myöhemmin kaikesta omasta loistostaan. 
 
Ristin jalokivet tekevät siitä poikkeuksellisen arvokkaan esineen. Sen yli kaksisataa vuotta jatkunut tehtävä tekee siitä kuitenkin jotakin enemmän – Valamon luostarin jatkuvuuden näkyvän merkin. 
 
'''Ortodoksi.net''' 
13.9.2026

=== Lähteet ja kirjallisuutta ===
* Valamon luostari: https://valamo.fi/nayttelyt/luostarimuseo Luostarimuseo]. Valamon oman museon esittelyssä Aleksanteri I lahjoittama timanttiristi ajoitetaan vuoteen 1822. Sivulla käsitellään myös Laatokan Valamosta evakuoitua esineistöä ja luostarin museokokoelmia.
* Valamon luostari: [https://valamo.fi/luostari/historian-havinaa Historian havinaa]. Valamon historian yleisesitys sekä luettelo luostarin johtajista vuodesta 1758 nykypäivään. Sen mukaan Innokenti johti luostaria 1801–1823; nykyinen johtaja on vuonna 2022 tehtävään valittu arkkimandriitta Mikael.
* Aamun Koitto, Seppo Simola: [https://aamunkoitto.fi/ajassa/valamon-igumenin-timanttiristin-alkupera-on-yha-arvoitus/ Valamon igumenin timanttiristin alkuperä on yhä arvoitus], 10.9.2026. Artikkeli sisältää nykyisen arkkimandriitta Mikaelin ja piispa Sergein tietoja ristin käytöstä sekä Ulla Tillander-Godenhielmin arvion ristin mahdollisesta alkuperästä ja valmistuksesta. Siinä todetaan ristin sisältävän suuria smaragdeja ja yli 60 timanttia.
* Valaam.ru: [https://www.valaam.ru/history/chronicle/poseshcheniya-valaama-chlenami-imperatorskogo-doma/ Посещения Валаама членами Императорского Дома] – Keisarillisen perheen jäsenten vierailut Valamossa. Valamon nykyisen venäläisen luostarin historiallinen esitys Aleksanteri I vuoden 1819 vierailusta. Lähteen mukaan keisari määräsi etukäteen, ettei hänen vastaanotossaan saanut järjestää erityisiä seremonioita, vaan hänet tuli ottaa vastaan hurskaana matkailijana. Sivulla käsitellään myös timanttiristiä ja Valamon korottamista ensimmäiseen luokkaan.
* Valaam.ru: [https://www.valaam.ru/history/chronicle/valaamskiy-monastyr-v-kontse-xviii-i-polovine-xix-stoletiy/ Валаамский монастырь в конце XVIII – I половине XIX столетий] – Valamon luostari 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuoliskolla. Kuvaa Aleksanteri I vuoden 1819 vierailua yksityiskohtaisesti sekä Valamon korottamista ensimmäiseen luokkaan 2.4.1822. Lähteen mukaan johtajien tuli edelleen olla igumeneja ja heidät tuli valita Valamon oman veljestön joukosta.
* Valaam.ru: [https://valaam.ru/history/stati-i-vospominaniya/palomnicheskaya-traditsiya-na-valaame/ Паломническая традиция на Валааме. Часть 1] – Valamon pyhiinvaellusperinne, osa 1. Aleksanteri I käyntiä vuonna 1819 kuvataan Valamon historian ensimmäiseksi hallitsijan pyhiinvaellukseksi. Keisarin kerrotaan saapuneen vain kamaripalvelijansa seurassa ja pyytäneen, ettei hänelle osoitettaisi hallitsijalle kuuluvia kunnianosoituksia.
* Valaam.ru: [https://www.valaam.ru/starets/sobor-svyatykh/ieroskhimonakh-nikon/ Валаамский патерик – иеросхимонах Никон]. Kertomus Aleksanteri I kohtaamisesta valamolaisen kilvoittelija Nikonin kanssa vuonna 1819. Se valaisee erityisesti keisarin käyttäytymistä luostarissa ja hänen suhtautumistaan munkkeihin.
* [https://azbyka.ru/otechnik/Istorija_Tserkvi/valaamskij-monastyr/9 Валаамский монастырь – Valamon luostari, vanha historiallinen esitys], Azbyka.ru. Tekstissä todetaan Aleksanteri I halunneen nimittää Valamoon arkkimandriitan, mutta vanhusten pyytäneen ”rakkaudesta yksinkertaisuuteen” igumeniperinteen säilyttämistä. Lähde ajoittaa timanteilla koristellun rintaristin vuoteen 1820 ja sanoo sen annetun luostarin johtajien jatkuvaan käyttöön jumalanpalveluksissa.
* Arkkimandriitta Pimen (Gavrilov): [https://azbyka.ru/otechnik/Pimen-Gavrilov/valaamskij-monastyr-i-ego-podvizhniki/4 Валаамский монастырь и его подвижники] – Valamon luostari ja sen kilvoittelijat. Vanha Valamon historia toistaa tiedon arkkimandriitan arvosta kieltäytymisestä, vuoden 1820 timanttirististä sekä siitä, että igumenit tuli valita Valamon omasta veljestöstä.
* Ivan Kuzmitš Kondratjev: [https://azbyka.ru/otechnik/Ivan_Kondratev/svjatyni-valaamskogo-monastyrja/1 Святыни Валаамского монастыря] – Valamon luostarin pyhät esineet. Teos mainitsee Aleksanteri I lahjoittaneen vuonna 1820 timantein koristellun rintaristin Valamon johtajien pysyvään käyttöön ja yhdistää lahjan arkkimandriitan arvosta luopumiseen.
* [https://azbyka.ru/otechnik/Zhitija_svjatykh/valaamskie-podvizhniki/ Валаамские подвижники] – Valamon kilvoittelijat. Teksti käsittelee igumeni Innokentin aikaa ja Aleksanteri I Valamolle antamia etuja. Tässä lähteessä timanttiristi yhdistetään vuoteen 1822 ja sitä kuvataan Innokentin nöyryydessään vastaanottamatta jättämän arkkimandriitan arvon vastineeksi annetuksi tunnustukseksi. Tämä on yksi esimerkki siitä, miksi ristin tarkaksi lahjoitusvuodeksi esiintyvät sekä 1820 että 1822.
* Hannu Pyykkönen: [https://pyykkonen.blogspot.com/2018/02/pyhan-fjodor-kuzmitsin-mysteeri.html Pyhän Fjodor Kuzmitšin mysteeri]. Blogikirjoitus kokoaa Feodor Kuzmitšia ja Aleksanteri I:tä koskevaa perimätietoa ja sitä aineistoa, jonka pohjalta teoria heidän samasta henkilöllisyydestään on elänyt. Kirjoituksen yhteydessä on hyvä huomata, että osa siinä esitetyistä yksityiskohdista on myöhemmässä lähdekriittisessä tarkastelussa osoittautunut epävarmaksi tai täsmennystä vaativaksi.
* Tatjana V. Andrejeva & Leonid V. Vyskočkov: [https://pureportal.spbu.ru/en/publications/-----i-1825---%2831380129-491d-478b-b81d-00ce198e5d94%29.html Утомление жизнью или уход: Александр I. 1825 год. Новые материалы] – Elämään väsyminen vai vetäytyminen: Aleksanteri I vuonna 1825. Uutta aineistoa. Vertaisarvioitu artikkeli, Петербургский исторический журнал 4/2016, s. 255–267. Tutkimuksessa tarkastellaan Aleksanterin viimeisiä kuukausia, sairautta ja kuolemaa sekä sitä, kuinka kertomus hänen muuttumisestaan Feodor Kuzmitšiksi syntyi.
* Leonid I. Strakhovsky: [https://www.cambridge.org/core/journals/american-slavic-and-east-european-review/article/abs/alexander-is-death-and-destiny/08AC8B7516FF3A2750ED27BFA84E46BF Alexander I's Death and Destiny. American Slavic and East European Review]. Historiallinen tutkimus Aleksanterin viimeisistä päivistä ja Feodor Kuzmitš -traditiosta. Artikkelissa käydään läpi muun muassa keisarinna Elisabetin, ruhtinas Volkonskin ja Aleksanterin lääkärien päiväkirja- ja silminnäkijäaineistoa.
* Российское историческое общество – Venäjän historiallinen seura: [https://historyrussia.org/sobytiya/pravda-li-chto-aleksandr-i-ne-umer-v-taganroge-a-stal-startsem-fjodorom-kuzmichom.html Правда ли, что Александр I не умер в Таганроге, а стал старцем Фёдором Кузьмичом?] – Onko totta, ettei Aleksanteri I kuollut Taganrogissa vaan hänestä tuli starets Feodor Kuzmitš? Laaja lähdekriittinen artikkeli vuodelta 2022. Siinä tarkastellaan muun muassa väitettä Aleksanterin tyhjästä haudasta ja todetaan, ettei haudan avaamisesta ole löytynyt arkistoasiakirjoja.
* RIA Tomsk: [https://www.riatomsk.ru/article/20150723/handwritings-of-alexander-i-and-holy-man-feodor-tomsky-are-identical/ Handwritings of Alexander I and holy man Feodor Tomsky are identical], 23.7.2015. Uutinen Svetlana Semjonovan grafologisesta vertailusta, jossa hän katsoi Aleksanteri I ja Feodor Tomskilaisen käsialojen vastaavan toisiaan. Väite on kiinnostava osa mysteerin myöhempää historiaa, mutta sitä ei pidä rinnastaa vertaisarvioituun historialliseen tai oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen.
* Pravoslavie.ru: [https://pravoslavie.ru/80857.html Ученые: Почерки императора Александра I и старца Феодора Томского идентичны]. Sisältää saman vuoden 2015 grafologiväitteen sekä tietoa Feodor Tomskilaisesta ja hänen pyhäksi kunnioittamisestaan.
* Pravoslavie.ru: [https://pravoslavie.ru/27786.html Томская епархия не станет возражать против проведения идентификации останков старца...] – Tomskin hiippakunnan suhtautuminen mahdolliseen Feodor Kuzmitšin jäännösten tutkimiseen. Artikkelissa todetaan hänen kuolleen vuonna 1864 ja tulleen luetuksi pyhien joukkoon vuonna 1984.
* Leo Tolstoi: [https://rvb.ru/tolstoy/01text/vol_14/02edit/0319.htm Посмертные записки старца Федора Кузмича] – Starets Feodor Kuzmitšin postuumit muistiinpanot. Tolstoin keskeneräinen kaunokirjallinen teksti vuodelta 1905 on tärkeä osoitus siitä, kuinka laajalle Aleksanteri–Feodor-kertomus oli levinnyt jo keisarillisella ajalla. Tolstoi toteaa johdannossa, että käsitys Feodorista Aleksanterina tunnettiin sekä kansan että ylimpien yhteiskuntapiirien ja jopa keisarillisen perheen keskuudessa.
* Janet M. Hartley: [https://www.finna.fi/Record/fikka.671766 Alexander I]. London: Longman, 1994. Tutkimukseen perustuva yleiselämäkerta Aleksanteri I:tä. Teos käsittelee hallitsijan ristiriitaista persoonaa, hänen suhdettaan valtaan, uudistuspyrkimyksiään, Napoleonin sotia sekä hänen useaan kertaan ilmaisemaansa vastenmielisyyttä vallankäyttöä kohtaan.
* Marie-Pierre Rey: [https://www.napoleon.org/en/magazine/publications/alexander-i-the-tsar-who-defeated-napoleon/ Alexander I: The Tsar Who Defeated Napoleon]. Northern Illinois University Press, 2012. Laaja moderni elämäkerta, jossa käsitellään erityisesti Aleksanterin muuttumista Napoleonin sotien jälkeen sekä hänen kasvavaa kiinnostustaan henkilökohtaiseen pelastukseen ja uskonnollisiin kysymyksiin.
* Andrei Zorin: [https://doi.org/10.1353/kri.2003.0031 “Star of the East”: The Holy Alliance and European Mysticism]. Kritika: Explorations in Russian and Eurasian History 4:2 (2003), s. 313–342. Tutkimus Aleksanteri I uskonnollisesta ja mystisestä ajattelusta sekä vuoden 1815 Pyhän allianssin aatteellisista taustoista.
* Jacques-Henri Pirenne: [https://www.persee.fr/doc/rbph_0035-0818_1990_num_68_2_3712 Prolégomènes politiques à la mort du tsar Alexandre Ier]. Revue belge de Philologie et d'Histoire 68:2 (1990), s. 315–319. Tutkimus Aleksanterin vuonna 1825 tapahtuneen kuoleman poliittisesta tilanteesta ja siihen myöhemmin liittyneestä mysteeristä.
* ThisisFINLAND: [https://finland.fi/life-society/main-outlines-of-finnish-history/ Main outlines of Finnish history]. Suomen historian taustalähde Aleksanteri I ajan Suomesta. Vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän keisarikuntaan kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta ja Aleksanteri Iä Suomen suuriruhtinas.

[[Luokka:artikkelit]]

Neuvoja katekumeeneille

Hannu — Sun, 13 Sep 2026 14:27:09 GMT

Kiinnostuksesta uskollisuuteen

← Vanhempi versio		Versio 13. syyskuuta 2026 kello 14.27
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 17:		Rivi 17:
	Katekumeeni ei vielä ole kirkon sakramentaalisen elämän täysivaltainen jäsen. Hän ei esimerkiksi osallistu ehtoolliseen ennen kuin hänet on otettu kirkkoon, ja joihinkin kirkollisiin tehtäviin tarvitaan kirkon jäsenyys tai erityinen siunaus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että katekumeenin pitäisi odottaa passiivisesti kastetta tai mirhavoitelua ja kirkkoon liittämistä. Päinvastoin: katekumeeniaika on mahdollisuus opetella jo sitä elämää, johon ihminen haluaa tulla.<br>		Katekumeeni ei vielä ole kirkon sakramentaalisen elämän täysivaltainen jäsen. Hän ei esimerkiksi osallistu ehtoolliseen ennen kuin hänet on otettu kirkkoon, ja joihinkin kirkollisiin tehtäviin tarvitaan kirkon jäsenyys tai erityinen siunaus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että katekumeenin pitäisi odottaa passiivisesti kastetta tai mirhavoitelua ja kirkkoon liittämistä. Päinvastoin: katekumeeniaika on mahdollisuus opetella jo sitä elämää, johon ihminen haluaa tulla.<br>
	<br>		<br>
	Suomalaisessa seurakunnassa tämä voi tarkoittaa hyvin käytännöllisiä asioita. [[Katekumeeni]] voi käydä säännöllisesti liturgiassa ja muissa jumalanpalveluksissa, osallistua katekumeeniopetukseen, tutustua omaan pappiinsa ja seurakuntansa ihmisiin sekä opetella [[~~Kirkkobuosi~~\|kirkkovuoden]] rytmiä. Hän kohtaa vähitellen [[paasto]]t, juhlat, vainajien muistamisen, kodin rukouselämän, ikonit, [[Ristisaatto\|ristisaatot]], praasniekat ja suomalaisessa ortodoksisuudessa tärkeän tavan kokoontua jumalanpalveluksen jälkeen yhteen. Kirkkokahvi ei ole sakramentti, mutta se voi olla hämmästyttävän tärkeä osa seurakuntaan juurtumista: juuri siellä nimet alkavat saada kasvot ja vieraat ihmiset muuttua vähitellen tutuksi seurakuntaperheeksi.<br>		Suomalaisessa seurakunnassa tämä voi tarkoittaa hyvin käytännöllisiä asioita. [[Katekumeeni]] voi käydä säännöllisesti liturgiassa ja muissa jumalanpalveluksissa, osallistua katekumeeniopetukseen, tutustua omaan pappiinsa ja seurakuntansa ihmisiin sekä opetella [[Kirkkovuosi\|kirkkovuoden]] rytmiä. Hän kohtaa vähitellen [[paasto]]t, juhlat, vainajien muistamisen, kodin rukouselämän, ikonit, [[Ristisaatto\|ristisaatot]], praasniekat ja suomalaisessa ortodoksisuudessa tärkeän tavan kokoontua jumalanpalveluksen jälkeen yhteen. Kirkkokahvi ei ole sakramentti, mutta se voi olla hämmästyttävän tärkeä osa seurakuntaan juurtumista: juuri siellä nimet alkavat saada kasvot ja vieraat ihmiset muuttua vähitellen tutuksi seurakuntaperheeksi.<br>
	<br>		<br>
	Katekumeeni voi myös kysyä, missä hänen apuaan tarvitaan. Tarkoituksena ei ole ansaita kastetta tai mirhavoitelua omilla teoilla eikä kerätä vapaaehtoistyötunteja osoitukseksi kelvollisuudesta. Kyse on paljon syvemmästä: ihminen harjoittelee elämään sitä elämää, johon hän pyytää päästä. Hän opettelee, ettei kirkkoon tulla vain saamaan jotakin, vaan myös kantamaan vastuuta toisista.		Katekumeeni voi myös kysyä, missä hänen apuaan tarvitaan. Tarkoituksena ei ole ansaita kastetta tai mirhavoitelua omilla teoilla eikä kerätä vapaaehtoistyötunteja osoitukseksi kelvollisuudesta. Kyse on paljon syvemmästä: ihminen harjoittelee elämään sitä elämää, johon hän pyytää päästä. Hän opettelee, ettei kirkkoon tulla vain saamaan jotakin, vaan myös kantamaan vastuuta toisista.
Rivi 73:		Rivi 73:
	Katekumeenin tie kulkee näin kiinnostuksesta oppimiseen, oppimisesta kuulumiseen ja kuulumisesta palvelemiseen. Ortodoksisuus ei lopulta ole jotakin, jota katsellaan ulkopuolelta, eikä kirkko ole kaunis ajatus ruudulla. Se on konkreettinen, joskus epätäydellinenkin yhteisö, jossa rukoillaan, opitaan, riidellään ja sovitaan, autetaan, kannetaan vastuuta ja opetellaan rakastamaan. Siihen ei tulla vain katsomaan. Siihen tullaan vähitellen elämään.<br>		Katekumeenin tie kulkee näin kiinnostuksesta oppimiseen, oppimisesta kuulumiseen ja kuulumisesta palvelemiseen. Ortodoksisuus ei lopulta ole jotakin, jota katsellaan ulkopuolelta, eikä kirkko ole kaunis ajatus ruudulla. Se on konkreettinen, joskus epätäydellinenkin yhteisö, jossa rukoillaan, opitaan, riidellään ja sovitaan, autetaan, kannetaan vastuuta ja opetellaan rakastamaan. Siihen ei tulla vain katsomaan. Siihen tullaan vähitellen elämään.<br>
	<br>		<br>
	Metropoliitta ~~Kleopal´ksen~~ tekstiä mukaillen ja toimittaen,<br>		Metropoliitta Kleopaksen tekstiä mukaillen ja toimittaen,<br>
	'''Ortodoksi.net'''<br>		'''Ortodoksi.net'''<br>
	17.9.2026		17.9.2026

Neuvoja katekumeeneille

Hannu — Sun, 13 Sep 2026 14:24:38 GMT

Ak: Uusi sivu: == Katekumeeni ei tule kirkkoon katsomaan – vaan oppimaan elämään kirkossa == Ortodoksisuuteen tutustuminen voi alkaa monella tavalla. Joku tulee ensimmäisen kerran kirkkoon ystävän mukana, toinen kiinnostuu ikonista tai kirkkolaulusta, kolmas löytää ortodoksisuuden kirjojen, YouTuben, podcastien tai sosiaalisen median kautta. Monelle jumalanpalveluksen kauneus, suitsutus, ikonit ja liturginen rukous avaavat kokonaan uuden maailman. Suomessa tie voi alkaa...

Uusi sivu

== Katekumeeni ei tule kirkkoon katsomaan – vaan oppimaan elämään kirkossa ==

Ortodoksisuuteen tutustuminen voi alkaa monella tavalla. Joku tulee ensimmäisen kerran kirkkoon ystävän mukana, toinen kiinnostuu [[ikoni]]sta tai kirkkolaulusta, kolmas löytää ortodoksisuuden kirjojen, YouTuben, podcastien tai sosiaalisen median kautta. Monelle jumalanpalveluksen kauneus, [[suitsutus]], ikonit ja liturginen rukous avaavat kokonaan uuden maailman. Suomessa tie voi alkaa myös aivan arkisesta kohtaamisesta: käynnistä [[tsasouna]]ssa kesälomalla, [[Praasniekka|praasniekasta]], kirkkokonsertista, ortodoksisesta ystävästä tai siitä, että oman suvun ortodoksiset juuret alkavat kiinnostaa. 
 
Kiinnostuminen ortodoksisuudesta ei kuitenkaan vielä merkitse ortodoksisen elämän elämistä. Juuri tässä on yksi katekumeeniajan tärkeimmistä kysymyksistä: ''olenko vain kiinnostunut ortodoksisuudesta vai olenko todella valmis tulemaan osaksi kirkkoa?'' Ruotsin metropoliitta '''Kleopas''' nostaa tämän kysymyksen poikkeuksellisen suoraan esille katekumeeneille ja vasta kirkkoon liittyneille suunnatussa tekstissään. Katekumeeniopetus ei hänen mukaansa ole kurssi, jossa kerätään riittävä määrä tietoa ennen [[kaste]]tta tai [[mirhavoitelu]]a. Se on valmistautumista uudenlaiseen elämään. Kirkkoon liittyminen ei myöskään ole päättäjäisjuhla, jonka jälkeen kaikki tarvittava olisi opittu, vaan siitä alkaa pitkä, oikeastaan koko elämän kestävä oppiminen.

=== Kirkko ei tarvitse katselijoita ===

Ajatus on tarkoituksellisen suora: ''kirkko ei tarvitse pelkkiä katsojia''. Ortodoksinen elämä ei voi tarkoittaa vain sitä, että ihminen tulee sunnuntaina kirkkoon, sytyttää tuohuksen, osallistuu liturgiaan, juo kirkkokahvit ja katoaa sen jälkeen seuraavaan sunnuntaihin saakka. Sunnuntain [[liturgia]] on ortodoksisen kristillisen elämän keskipiste, mutta se ei ole koko ortodoksinen kristillinen elämä. Metropoliitta vertaa liturgiaa sydämeen: sydän on ruumiille välttämätön, mutta se ei elä itseään varten, vaan lähettää veren koko ruumiiseen. Samoin liturgiassa vastaanotetun pitäisi virrata koko viikkoon – palveluun, lähimmäisenrakkauteen, yhteyteen toisten kanssa, oppimiseen, vieraanvaraisuuteen ja kristilliseen todistukseen. 
 
Suomalaisessa ortodoksisuudessa tämä on erityisen konkreettinen asia. Seurakunnat ovat usein maantieteellisesti laajoja, välimatkat pitkiä ja työntekijöitä vähän. Kaikkialla ei ole suurta joukkoa palkattuja ihmisiä järjestämässä kaikkea valmiiksi. Monessa kirkossa ja rukoushuoneessa elämä on vuosikymmenien ajan rakentunut myös seurakuntalaisten vastuunkantoon, talkoisiin ja hiljaiseen vapaaehtoistyöhön. Joku avaa kirkon ovet, toinen laittaa kahvin tulemaan, kolmas järjestää pöydät, neljäs laulaa kuorossa, viides kuljettaa autottoman vanhuksen palvelukseen ja kuudes jää muiden lähdettyä siivoamaan. Tällainen arkinen palvelu ei ole kirkollisen elämän sivuseikka. Se on osa sitä. 
 
Kirkko tarvitsee ihmisen läsnäoloa, rukousta, lahjoja, aikaa ja huolenpitoa. Seurakunnassa tarvitaan joku käymään yksinäisen luona, joku tervehtimään ensimmäistä kertaa kirkkoon tullutta, joku opettamaan lasta ja joku auttamaan ihmistä, joka ei vielä osaa suomea hyvin. Tarvitaan kuorolaisia, lukijoita, kääntäjiä, tapahtumien järjestäjiä, kahvinkeittäjiä ja tavaroiden kantajia – ja kyllä, joskus tarvitaan myös ihminen, joka ottaa pölynimurin käteensä ja siivoaa kirkon. Rakkaudella ja nöyryydellä tehtyinä nämä eivät ole vähäpätöisiä töitä vaan kristillistä palvelua.

=== Katekumeeni harjoittelee jo tulevaa elämäänsä ===

Katekumeeni ei vielä ole kirkon sakramentaalisen elämän täysivaltainen jäsen. Hän ei esimerkiksi osallistu ehtoolliseen ennen kuin hänet on otettu kirkkoon, ja joihinkin kirkollisiin tehtäviin tarvitaan kirkon jäsenyys tai erityinen siunaus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että katekumeenin pitäisi odottaa passiivisesti kastetta tai mirhavoitelua ja kirkkoon liittämistä. Päinvastoin: katekumeeniaika on mahdollisuus opetella jo sitä elämää, johon ihminen haluaa tulla. 
 
Suomalaisessa seurakunnassa tämä voi tarkoittaa hyvin käytännöllisiä asioita. [[Katekumeeni]] voi käydä säännöllisesti liturgiassa ja muissa jumalanpalveluksissa, osallistua katekumeeniopetukseen, tutustua omaan pappiinsa ja seurakuntansa ihmisiin sekä opetella [[Kirkkobuosi|kirkkovuoden]] rytmiä. Hän kohtaa vähitellen [[paasto]]t, juhlat, vainajien muistamisen, kodin rukouselämän, ikonit, [[Ristisaatto|ristisaatot]], praasniekat ja suomalaisessa ortodoksisuudessa tärkeän tavan kokoontua jumalanpalveluksen jälkeen yhteen. Kirkkokahvi ei ole sakramentti, mutta se voi olla hämmästyttävän tärkeä osa seurakuntaan juurtumista: juuri siellä nimet alkavat saada kasvot ja vieraat ihmiset muuttua vähitellen tutuksi seurakuntaperheeksi. 
 
Katekumeeni voi myös kysyä, missä hänen apuaan tarvitaan. Tarkoituksena ei ole ansaita kastetta tai mirhavoitelua omilla teoilla eikä kerätä vapaaehtoistyötunteja osoitukseksi kelvollisuudesta. Kyse on paljon syvemmästä: ihminen harjoittelee elämään sitä elämää, johon hän pyytää päästä. Hän opettelee, ettei kirkkoon tulla vain saamaan jotakin, vaan myös kantamaan vastuuta toisista.

=== Internet voi avata oven – mutta siitä pitää myös astua sisään ===

Nykyisin yhä useamman tie ortodoksisuuteen alkaa verkosta, eikä siinä itsessään ole mitään väärää. Internetistä löytyy jumalanpalveluksia, Raamatun opetusta, kirkkoisien tekstejä, luentoja, kirkkolaulua, ikonitaidetta ja pyhien elämäkertoja. Pienellä suomalaisella paikkakunnalla asuvalle verkko voi olla erityisen arvokas väylä kirkon opetukseen silloin, kun oma kirkko on kaukana ja jumalanpalveluksia järjestetään harvoin. Verkko voi avata oven kirkkoon, mutta ovesta on silti astuttava sisään. 
 
Ortodoksisia videoita voi katsoa vuosia ''olematta'' koskaan osa todellista seurakuntaa. Ihminen voi tuntea suuren määrän teologisia käsitteitä mutta olla ''tietämättä'' sen vanhuksen nimeä, joka seisoo joka sunnuntai muutaman metrin päässä hänen vieressään kirkossa. Hän voi keskustella verkossa kiivaasti kanoneista, traditiosta, liturgisista yksityiskohdista ja siitä, kuinka ”oikea ortodoksisuus” pitäisi toteuttaa, mutta samalla olla koskaan ''kysymättä'', tarvitseeko seurakunnan yksinäinen jäsen seuraa, tarvitseeko joku kyydin kirkkoon tai tarvitaanko seuraavan juhlan järjestelyissä apua. 
 
Metropoliitta Kleopaksen kiteytys on tässä erityisen tärkeä: ''lukumäärät eivät vielä synnytä opetuslapsia eikä pelkkä uteliaisuus synnytä kristillistä elämää''. Video, podcast, kaunis ikoni tai vaikuttava liturgia voi herättää kiinnostuksen, mutta kristillinen elämä opitaan todellisessa seurakunnassa todellisten ihmisten keskellä. Suomessa tämä seurakunta voi olla pieni, jumalanpalveluksen kieli voi joskus vaihdella ja samassa kirkkosalissa voi olla karjalaisia sukujuuria kantavia suomalaisia, uusia suomalaisia ortodokseja, ukrainalaisia, venäläisiä, kreikkalaisia tai muualta muuttaneita. Juuri tällainen todellinen seurakunta kaikkine eroavaisuuksineen on se paikka, jossa kristillistä yhteyttä opetellaan.

=== Kirkko ei ole ajatus ruudulla ===

Kirkko ei ole internetissä rakennettu ihannekuva ortodoksisuudesta eikä sarja videoita, kirjoja, kuvia tai mielipiteitä. Kirkko on ''Kristuksen ruumis'', joka kokoontuu tietyssä paikassa. Siihen kuuluu eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Heidän kielensä, kulttuurinsa, koulutuksensa, luonteensa ja hengellinen kokemuksensa voivat olla hyvin erilaisia. Kirkossa on ihmisiä, joiden seurassa viihdymme helposti, mutta myös ihmisiä, joita emme itse olisi ehkä koskaan valinneet ystäviksemme. 
 
Juuri tässä yhteisessä elämässä tapahtuu suuri osa kristillisestä kasvusta. Ortodoksinen seurakunta ei ole samanhenkisten ihmisten harrastuspiiri. Sen yhteyden perustana ei ole samanlainen poliittinen mielipide, elämäntapa, koulutus, kansallisuus eikä edes samanlainen temperamentti, vaan '''Kristus'''. Tämä on suomalaisessa yhteiskunnassa tärkeä muistutus aikana, jolloin ihmiset voivat helposti vetäytyä omiin samanmielisten kupliinsa. Kirkko puolestaan pakottaa – hyvällä tavalla – kohtaamaan erilaisuutta ja opettelemaan kärsivällisyyttä, anteeksiantoa, nöyryyttä ja rakkautta. 
 
Siksi katekumeenin tärkein kysymys ei lopulta ole vain: ”Miksi ortodoksisuus kiinnostaa minua?” Vaativampi kysymys kuuluu: ''”Olenko valmis elämään uskollisesti kirkossa?”'' Kiinnostus voi olla voimakasta mutta lyhytikäistä. Uskollisuus näkyy vasta ajan kuluessa. Se näkyy siinä, että ihminen tulee kirkkoon myös silloin, kun palvelus ei tarjoa voimakasta elämystä, ja siinä, että hän pitää lupauksensa, kestää toisten heikkouksia ja kykenee tekemään hyvää myös silloin, kun kukaan ei huomaa eikä kiitä.

=== Katekumeeni on oppilas, ei vielä opettaja ===

Katekumeeniajan olemukseen kuuluu ''oppiminen''. Tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta verkkomaailmassa se ei aina ole sitä. Ortodoksisuudesta kiinnostunut voi muutamassa kuukaudessa lukea valtavan määrän kirjoja, seurata podcasteja ja videoita sekä osallistua kansainvälisiin ortodoksisiin keskusteluihin. Tietoa voi kertyä nopeasti, mutta kirkollinen kokemus syntyy hitaasti. Ortodoksisuus ei ole vain oppijärjestelmä, jonka voi omaksua tehokkaalla opiskelulla. Se eletään todeksi rukouksessa, jumalanpalveluksessa, paastossa, katumuksessa, sakramentaalisessa elämässä ja suhteessa muihin ihmisiin. 
 
Suomessa katekumeenin on hyvä oppia myös juuri sen paikalliskirkon elämää, johon hän on tulossa. Kaikkea internetissä nähtyä ei voi sellaisenaan siirtää Suomeen. Athoksen luostarin, amerikkalaisen suurkaupunkiseurakunnan, Balkanin kyläkirkon ja suomalaisen seurakunnan käytännöt eivät ole kaikissa yksityiskohdissa samanlaisia. Kirkon usko on sama, mutta paikalliset olosuhteet, kielet, perinteet ja pastoraaliset ratkaisut vaihtelevat. Siksi oman papin ja oman seurakunnan tunteminen on tärkeämpää kuin se, että osaa verkosta löytämänsä perusteella kertoa, miten jossakin toisessa maassa asiat tehdään. 
 
Uudella jäsenellä voi olla kiusaus ryhtyä nopeasti arvioimaan papistoa, kanttoreita, kuoroa, seurakunnan työntekijöitä ja vuosikymmeniä seurakunnassa olleita ihmisiä: miksi täällä tehdään näin, miksi käytetään tätä kieltä, miksi palvelukset eivät ole samanlaisia kuin videolla, miksi ihmiset eivät noudata jotakin tapaa juuri niin kuin jossakin kirjassa on kuvattu? Ennen arvostelua olisi kuitenkin tunnettava seurakunnan historia, ihmiset ja heidän tarpeensa. Hyvä katekumeenin ohjenuora voisi siksi olla: ''kuuntele ennen kuin puhut, kysy ennen kuin arvostelet, opi ennen kuin ryhdyt korjaamaan – ja palvele ennen kuin tavoittelet vaikutusvaltaa''.

=== Liturgia jatkuu kirkon oven ulkopuolella ===

Liturgian keskeisyyttä ei saa ymmärtää väärin. Seurakuntatoiminta, vapaaehtoistyö tai hyväntekeväisyys ''eivät korvaa'' rukousta, katumusta, synnintunnustusta eivätkä sakramentaalista elämää. Kirkko ei ole hyväntekeväisyysjärjestö eikä harrastusyhdistys. Mutta myös päinvastainen vaara on olemassa: jos rukous ei koskaan johda lähimmäisen huomaamiseen, jotakin olennaista jää kesken. 
 
Jumalanpalveluksessa rukoillaan rauhan, sairaiden, matkalla olevien, kärsivien ja koko maailman puolesta. Näiden rukousten pitäisi vähitellen muuttaa myös sitä tapaa, jolla näemme ympärillämme olevat ihmiset. Suomessa tämä voi merkitä esimerkiksi yksinäisen vanhuksen muistamista, uuden maahanmuuttajan auttamista, vaikeassa elämäntilanteessa olevan perheen tukemista tai yksinkertaisesti sitä, että huomataan seurakuntalainen, jota ei ole pitkään aikaan näkynyt kirkossa. Lähimmäisenrakkaus ei ala suurista hankkeista vaan kyvystä nähdä toinen ihminen. 
 
Katekumeenille säännöllinen osallistuminen liturgiaan opettaa kirkon kieltä ja rytmiä jo ennen täyttä sakramentaalista osallistumista. Sunnuntai ei ole velvollisuus, joka suoritetaan, vaan viikon lähde. Liturgiassa lausuttu ”lähtekäämme rauhassa” ei tarkoita, että nyt kirkollinen elämä loppuu seitsemäksi päiväksi. Päinvastoin: siitä alkaa se osa liturgiaa, joka eletään kodissa, työpaikalla, koulussa, ihmissuhteissa ja seurakunnan arjessa.

=== Suomalainen seurakunta elää pienistä uskollisista teoista ===

Suomalaisen ortodoksisuuden historiassa seurakuntayhteisöjen säilyminen ei ole ollut itsestäänselvyys. Sodat, evakkous, pitkät välimatkat ja pienet ortodoksiset vähemmistöt ovat opettaneet, että kirkollinen elämä tarvitsee ihmisiä, jotka kantavat vastuuta. Monella paikkakunnalla ortodoksisuus on säilynyt elävänä juuri siksi, että joku on pitänyt huolta rukoushuoneesta, opettanut lapsia, laulanut palveluksissa, järjestänyt juhlia, pitänyt yhteyttä hajallaan asuviin seurakuntalaisiin ja siirtänyt tapoja ja rukouksia seuraavalle sukupolvelle. 
 
Sama periaate pätee edelleen, vaikka yhteiskunta ja kirkko ovat muuttuneet. Seurakunta ei elä vain työntekijöidensä varassa. Joku keittää kahvia, joku pesee kupit muiden lähdettyä, joku tervehtii yksin seisovaa tulijaa, joku kuljettaa vanhuksen kirkkoon, joku auttaa ukrainalaista tai muuta uutta seurakuntalaista ymmärtämään suomalaista seurakuntaelämää, joku laulaa kuorossa, tekee verkkosivuja, valokuvaa, kääntää tekstejä tai auttaa praasniekan järjestelyissä. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea, eikä jokaisen tarvitse olla näkyvästi esillä. Tärkeämpää on löytää jokin sellainen tehtävä, jonka pystyy hoitamaan uskollisesti. Pieni mutta luotettava palvelus voi olla kirkolle arvokkaampi kuin suuret suunnitelmat, jotka eivät koskaan toteudu.

=== ”Heidän pitäisi” muuttuu vähitellen muotoon ”meidän pitää” ===

Seurakunta ei ole uskonnollinen teatteri, jossa pappi, kanttori, kuoro ja muutama aktiivinen seurakuntalainen esiintyvät ja muut seuraavat katsomosta. Papistolla on oma sakramentaalinen ja pastoraalinen vastuunsa, mutta seurakunnan elämä ei ole papiston yksityinen projekti eikä palvelu, jonka asiakas tilaa jäsenmaksua vastaan. Seurakunta on yhteinen koti, ja juuri tämä voi olla suomalaisessa, vahvasti palveluyhteiskuntaan tottuneessa kulttuurissa vaikea mutta terveellinen oppitunti. Niin meille kaikille, katekumeeneille, seurakunnan jäsenille, mutta myös työntekijöille, papistolle, kanttorille ja muillekin. 
 
Yksi kirkkoon juurtumisen merkeistä on vähittäinen muutos puhetavassa. Aluksi ihminen saattaa kysyä: ”Miksi he eivät järjestä tätä?”, ”Miksi seurakunta ei tee enemmän?”, ”Miksi he eivät huomioi tätä ryhmää?” tai ”Miksi joku ei huolehdi tästä?” Vähitellen sanan ''”he”'' pitäisi muuttua sanaksi ''”me”'': mitä me voisimme tehdä, mitä minä voisin tehdä, keneltä voisin kysyä, missä tarvitaan apua? Katekumeenin ei tietenkään pidä ottaa kirkollisia tehtäviä omin päin, sillä kirkon elämässä tarvitaan järjestystä, vastuuta ja papiston ohjausta. Mutta juuri halu kysyä omaa paikkaansa kertoo jo siitä, että ihminen ei enää katso kirkkoa ulkopuolisena palvelun käyttäjänä vaan alkaa nähdä sen yhteisönä, johon hän haluaa kuulua.

=== Kiinnostuksesta uskollisuuteen ===

Katekumeeniajan tarkoituksena ei ole tehdä ihmisestä mahdollisimman nopeasti ”hyvää ortodoksia”. Sen tarkoituksena on kasvattaa ihmistä vähitellen Kristuksen seuraajaksi kirkon yhteydessä. Se tapahtuu rukouksessa, jumalanpalveluksissa, opetuksessa ja katumuksessa, mutta yhtä lailla arkisissa tilanteissa: opinko ihmisten nimiä, huomaanko yksin jäävän, pidänkö lupaukseni, osaanko ottaa vastaan ohjausta ja korjausta, pystynkö tekemään jotakin ilman kiitosta ja voinko palvella yhdessä myös sellaisen ihmisen kanssa, jonka luonne, kieli, tausta tai ajattelutapa poikkeaa omastani? 
 
Tällaiset kysymykset voivat kertoa hengellisestä kypsymisestä enemmän kuin se, kuinka monta ortodoksista kirjaa ihminen on lukenut tai kuinka tarkasti hän tuntee jonkin kirkollisen asian. Lopulta kysymys ei ole vain siitä, mikä ortodoksisuudessa viehättää minua, vaan olenko valmis antamaan kirkolle jotakin myös itsestäni. Kirkko ei pyydä kaikkia tekemään kaikkea, mutta mahdollisuuksiensa mukaan jokainen voi tehdä jotakin – rukoilla, auttaa, huomata, kantaa, opettaa, laulaa, kääntää, keittää kahvia, järjestää, antaa aikaansa tai yksinkertaisesti olla läsnä silloin, kun toinen ihminen tarvitsee häntä. 
 
Katekumeenin tie kulkee näin kiinnostuksesta oppimiseen, oppimisesta kuulumiseen ja kuulumisesta palvelemiseen. Ortodoksisuus ei lopulta ole jotakin, jota katsellaan ulkopuolelta, eikä kirkko ole kaunis ajatus ruudulla. Se on konkreettinen, joskus epätäydellinenkin yhteisö, jossa rukoillaan, opitaan, riidellään ja sovitaan, autetaan, kannetaan vastuuta ja opetellaan rakastamaan. Siihen ei tulla vain katsomaan. Siihen tullaan vähitellen elämään. 
 
Metropoliitta Kleopal´ksen tekstiä mukaillen ja toimittaen, 
'''Ortodoksi.net''' 
17.9.2026

=== Lähde ===
* Metropolitan Cleopas of Sweden: [https://orthodoxtimes.com/entering-the-life-of-the-church-a-call-to-learn-belong-and-serve/ ”Entering the life of the Church: A call to learn, belong, and serve – The true role of catechumens & the newly illumined in the Orthodox Church”], Orthodox Times, 12.9.2026.

[[Luokka:Artikkelit]]

Millä kielellä rukoilemme

Hannu — Sun, 13 Sep 2026 09:10:56 GMT

← Vanhempi versio		Versio 13. syyskuuta 2026 kello 09.10
Rivi 2:		Rivi 2:

	=== Kieli, usko ja kirkon tulevaisuus ===		=== Kieli, usko ja kirkon tulevaisuus ===
			[[Kuva:Kirkon_liput_ainon2.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Suomalaisen kirkon kieleivalikoima<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Aino)</small></center>]]

	Millä kielellä ihmisen pitäisi saada rukoilla kirkossa? Omalla äidinkielellään tietenkin, tekisi mieli vastata. Mutta entä silloin, kun samassa kirkossa rukoilee suomalaisia, venäläisiä, ukrainalaisia, romanialaisia, kreikkalaisia, virolaisia ja monia muita? Kuinka monta kieltä yhden liturgian pitäisi kestää – ja mikä niistä yhdistää seurakuntaa?		Millä kielellä ihmisen pitäisi saada rukoilla kirkossa? Omalla äidinkielellään tietenkin, tekisi mieli vastata. Mutta entä silloin, kun samassa kirkossa rukoilee suomalaisia, venäläisiä, ukrainalaisia, romanialaisia, kreikkalaisia, virolaisia ja monia muita? Kuinka monta kieltä yhden liturgian pitäisi kestää – ja mikä niistä yhdistää seurakuntaa?
	Kysymys ei ole Suomessa enää teoreettinen. Muutamissa eteläisen Suomen seurakunnissa siitä on tullut hyvin käytännöllinen, ajoittain kipeä ja jopa tulenarka kysymys.<br>		Kysymys ei ole Suomessa enää teoreettinen. Muutamissa eteläisen Suomen seurakunnissa siitä on tullut hyvin käytännöllinen, ajoittain kipeä ja jopa tulenarka kysymys.<br>

Tiedosto:Kirkon liput ainon2.png

Hannu — Sun, 13 Sep 2026 09:09:14 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Kirkon liput ainon2.png Suomalaisen kirkon liturgian kielivalikoimaa. (kuva: Ortodoksi.net / Aino) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Suomalaisen kirkon liturgian kielivalikoimaa.
(kuva: Ortodoksi.net / Aino)

[[Luokka:Kuvat]]

Millä kielellä rukoilemme

Hannu — Sun, 13 Sep 2026 09:00:00 GMT

Ak: Uusi sivu: == Millä kielellä ortodoksi rukoilee? == === Kieli, usko ja kirkon tulevaisuus === Millä kielellä ihmisen pitäisi saada rukoilla kirkossa? Omalla äidinkielellään tietenkin, tekisi mieli vastata. Mutta entä silloin, kun samassa kirkossa rukoilee suomalaisia, venäläisiä, ukrainalaisia, romanialaisia, kreikkalaisia, virolaisia ja monia muita? Kuinka monta kieltä yhden liturgian pitäisi kestää – ja mikä niistä yhdistää seurakuntaa? Kysymys ei ole Suomessa...

Uusi sivu

== Millä kielellä ortodoksi rukoilee? ==

=== Kieli, usko ja kirkon tulevaisuus ===

Millä kielellä ihmisen pitäisi saada rukoilla kirkossa? Omalla äidinkielellään tietenkin, tekisi mieli vastata. Mutta entä silloin, kun samassa kirkossa rukoilee suomalaisia, venäläisiä, ukrainalaisia, romanialaisia, kreikkalaisia, virolaisia ja monia muita? Kuinka monta kieltä yhden liturgian pitäisi kestää – ja mikä niistä yhdistää seurakuntaa?
Kysymys ei ole Suomessa enää teoreettinen. Muutamissa eteläisen Suomen seurakunnissa siitä on tullut hyvin käytännöllinen, ajoittain kipeä ja jopa tulenarka kysymys. 
 
Suomen ortodoksinen kirkko on muuttunut nopeasti. Vuoden 2025 lopussa kirkossa oli yli 7 000 äidinkieleltään venäjänkielistä jäsentä ja yli 1 100 ukrainankielistä. Venäjä on selvästi suurin vähemmistökieli, ja ukraina nousi jo kolmanneksi yleisimmäksi äidinkieleksi. Kaikkiaan kirkon jäsenet puhuvat yli 80 äidinkieltä. Venäjän- ja ukrainankielisiä on erityisen paljon Helsingin, Kaakkois-Suomen, Tampereen ja Turun seurakunnissa. 
 
Kyse ei siis ole enää muutamasta vieraskielisestä kirkossakävijästä. Kyse on olennaisesta osasta Suomen ortodoksisen kirkon nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

=== Australiassa kieli suojelee identiteettiä ===

Kielestä puhutaan toki muuallakin kuin Suomen ortodoksisessa kirkossa. Kielen ja ortodoksisen identiteetin suhde nousi syyskuussa 2026 esille myös Australiassa. Australian arkkipiispa '''Makarios''' muistutti, ettei kreikan kieli ole [[diaspora]]ssa vain menneisyydestä säilytettävä kulttuurimuisto, vaan edelleen perheen, kulttuurin ja rukouksen elävä kieli.
Ajatus on ymmärrettävä. Siirtolaiselle kieli voi olla yksi viimeisistä siteistä kotimaahan, sukuun ja omaan hengelliseen perintöön. 
 
Suomeen tätä ei kuitenkaan voi siirtää sellaisenaan. Suomen ortodoksinen kirkko ei ole venäläinen, ukrainalainen eikä kreikkalainen emigranttikirkko. Se on Suomessa toimiva [[Ekumeeninen patriarkaatti|Ekumeenisen patriarkaatin]] autonominen paikalliskirkko, jonka tehtävä on palvella täällä asuvia ortodokseja heidän kansallisuudestaan riippumatta. Juuri siksi kielikysymys on täällä erityisen vaikea.

=== Venäjänkielinen ei tarkoita venäläistä ===

Yksi asia pitäisi pitää koko keskustelun ajan selvänä: ''kieli'' ja ''kansallisuus'' eivät ole sama asia. 
Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin 7 000 venäjää äidinkielenään puhuvaa, mutta Venäjän kansalaisia on selvästi vähemmän. Venäjänkielisten joukossa on suomalaisia, ukrainalaisia ja monien muiden maiden kansalaisia. Samoin kaikki Ukrainasta tulleet eivät puhu ukrainaa äidinkielenään. Venäjänkielinen ukrainalainen voi olla täysin sitoutunut Ukrainaan ja vastustaa Venäjän hyökkäyssotaa. 
 
Venäjän kielestä ei siis pidä tehdä epäilyksen alaista kieltä. Samalla olisi väärin kuvitella, että venäjän tai kirkkoslaavin käyttäminen olisi kaikille ukrainalaisille yhdentekevää. Sodan jälkeen kieli ei kaikille ole vain kieli.

=== Kirkkoslaavi, venäjä ja ukraina ===

Myös venäjä ja [[kirkkoslaavi]] sekoitetaan helposti toisiinsa. Kirkkoslaavi on vanha liturginen kieli, jota käytetään useissa slaavilaisissa ortodoksisissa traditioissa. Helsingissä Pyhän Kolminaisuuden kirkossa jumalanpalveluksia toimitetaan pääsääntöisesti kirkkoslaaviksi, ja seurakunnassa tehdään laajaa venäjänkielistä työtä. 
 
Ukrainan sodan jälkeen kysymys on kuitenkin saanut uuden herkkyyden. Ukrainassa [[Autokefalia|autokefaalisen]] ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa käytetään laajalti ukrainaa. Suomessa osa ukrainalaisista on halunnut jumalanpalveluksia juuri omalla kielellään eikä tulla sijoitetuksi automaattisesti venäjän- tai kirkkoslaavinkieliseen yhteisöön. 
 
Joillekin kirkkoslaavi on kansalliset rajat ylittävä ''pyhä kieli''. Toiselle se voi sodan ja Moskovan patriarkaatin toiminnan vuoksi herättää hyvin erilaisia tunteita. Molemmat kokemukset on syytä ottaa vakavasti.

=== Helsingissä kysymys muuttui kiistaksi ===

Kielikysymyksen tulenarkuus tuli näkyväksi Helsingin ortodoksisen seurakunnan vuoden 2025 valtuustovaalien yhteydessä. Ylen haastattelema ehdokas katsoi, etteivät erilliset ukrainankieliset jumalanpalvelukset edistä kotoutumista, vaan ukrainalaisten olisi parempi osallistua suomen- tai kirkkoslaavinkielisiin palveluksiin. 
 
Ukrainalaisessa yhteisössä puolestaan pelättiin, että heitä alettaisiin ohjata venäjänkielisen työn yhteyteen. Helsingin seurakunta reagoi keskusteluun korostamalla, että ukrainankieliset jumalanpalvelukset jatkuvat ja että seurakunnan ja koko kirkon linja Ukrainan tukemisessa pysyy ennallaan. 
 
Kiista osoitti, ettei kysymys ole vain jumalanpalveluskielestä. Taustalla ovat identiteetti, sota, kotoutuminen ja kysymys siitä, kuka kokee seurakunnan omakseen.

=== Oma kieli voi kotouttaa – tai eristää ===

Maahan juuri saapuneelle oma kieli voi olla ensimmäinen silta kirkkoon. Sodan keskeltä paenneelta ihmiseltä ei voi kohtuudella vaatia, että hänen pitäisi ensin oppia suomea voidakseen osallistua hengelliseen elämään. Oman kielen kuuleminen voi kertoa yksinkertaisesti: sinäkin kuulut tänne. Mutta tämän pitäisi olla vain toinen puoli kirkon tehtävästä. 
 
Jos venäjänkieliset käyvät vain omissa palveluksissaan, ukrainalaiset omissaan, romanialaiset omissaan ja suomalaiset omissaan, yhteisestä paikallisseurakunnasta tulee helposti joukko saman katon alla eläviä kieliyhteisöjä. 
 
Silloin vaikutus ulottuu myös kotoutumiseen. Seurakunta voisi olla yksi niistä harvoista paikoista, joissa maahan muuttanut tutustuu suomalaisiin, kuulee suomea ja saa luonnollisia yhteyksiä ympäröivään yhteiskuntaan. Jos koko kirkollinen elämä voidaan vuosikausiksi rakentaa oman kieliryhmän sisälle, tämä mahdollisuus heikkenee. 
 
Vieraskielisen työn tarkoituksena ei siksi pitäisi olla vain vieraskielisyyden ylläpitäminen. Suomen ortodoksisen kirkon strategiassakin tavoitteena on auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan, oppimaan suomea ja rakentamaan yhteyttä eri taustoista tulevien seurakuntalaisten välille.

=== Kuinka paljon vierasta kieltä yhteinen liturgia kestää? ===

Myös suomenkielisellä seurakuntalaisella on oikeutettu kysymys: ''missä vaiheessa hän alkaa tuntea olevansa omassa kirkossaan sivullinen'', jos tavallisessa sunnuntailiturgiassa käytetään yhä enemmän kieliä, joita hän ei ymmärrä? 
 
Tätä ei pidä kuitata muukalaisvihamielisyydeksi. Jumalanpalveluksen ymmärrettävyys on pastoraalinen kysymys. Suomen ortodoksisen kirkon pääasiallinen jumalanpalveluskieli on suomi. Muiden kielten käyttö on tärkeää, mutta suomalaisen paikalliskirkon yhteisen jumalanpalveluselämän täytyy säilyä ymmärrettävänä myös suomenkieliselle enemmistölle. 
 
Ääripäät ovat huonoja. Ei voida vaatia, että maahanmuuttaja oppii suomen ennen kuin kirkko palvelee häntä. Mutta yhtä lailla on syytä varoa liturgiaa, joka muuttuu niin monen kielen palapeliksi, että yhteinen rukous kärsii.

=== Entä raha, papit ja muut voimavarat? ===

Kielikysymykseen liittyy myös asia, josta puhutaan helposti vain kuiskaten: ''resurssit''. 
 
Suomen ortodoksinen kirkko on pieni kirkko. Papiston määrä, seurakuntien talous ja käytettävissä oleva työaika ovat rajallisia. Kun venäjän-, ukrainan-, romanian- ja muunkieliseen toimintaan tarvitaan omia pappeja, jumalanpalveluksia, käännöksiä, tiedotusta ja muuta seurakuntatyötä, joudutaan väistämättä kysymään, miten voimavarat jaetaan oikeudenmukaisesti. 
 
Kysymys ei ole siitä, ansaitsevatko maahanmuuttajat palveluja. Tietenkin ansaitsevat. Vaikeampi kysymys kuuluu: kuinka pitkälle pienen kirkon kannattaa rakentaa rinnakkaisia kielikohtaisia rakenteita ja kuinka paljon pitäisi sijoittaa siihen, että eri kieliryhmät löytäisivät tiensä yhteiseen seurakuntaelämään? 
 
Myös tämän pitäisi olla mahdollista sanoa ääneen ilman, että keskustelija leimataan heti maahanmuuttovastaiseksi. Talous ja työvoima ovat todellisia rajoja. Jokainen yhteen tehtävään käytetty resurssi on poissa jostakin toisesta. Siksi kysymys kielestä on samalla kysymys kirkon tulevaisuuden painopisteistä.

=== Turussa kokeillaan yhtä ratkaisua ===

Turun ortodoksinen seurakunta otti syyskuussa 2026 käyttöön kiinnostavan mallin. Suomi säilyy sunnuntailiturgian pääkielenä, mutta eri sunnuntaina huomioidaan myös slaavia ja ukrainaa, kreikkaa, romaniaa, englantia ja ruotsia. Muilla kielillä toimitetaan rajattuja keskeisiä osia, kuten evankeliumi, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous. 
 
Mallissa on ainakin yksi harkinnan arvoinen periaate: vähemmistökieltä ei työnnetä kokonaan erilliseen liturgiaan, vaan se tuodaan osaksi seurakunnan yhteistä rukousta. Samalla suomi säilyy yhteisenä pääkielenä. Ehkä juuri tätä pitäisi pohtia laajemminkin.

=== Jos oma kirkko ei palvele, joku muu palvelee ===

Kielikysymyksellä on myös kirkollispoliittinen ulottuvuus. Suomessa pitäisi ortodoksisen kirkkomme näkemyksen mukaan olla yksi ''kanoninen paikalliskirkko'', joka palvelee täällä asuvia ortodokseja heidän kansallisuudestaan riippumatta. 
 
Ukrainasta Suomeen tulleiden keskuudessa on kuitenkin ollut pyrkimystä myös erillisiin kirkollisiin rakenteisiin. Suomen ortodoksinen kirkko on vastustanut tällaisia rinnakkaisia rakenteita ja korostanut Suomen muodostavan oman autonomisen kanonisen alueensa. 
 
Tässä on myös käytännöllinen opetus: jos oma paikalliskirkko ei kykene palvelemaan eri kieliryhmiä, joku muu tarjoutuu tekemään sen. Lopputuloksena voi olla suomalaisiin, venäläisiin, ukrainalaisiin ja muihin kansallisuuksiin jakautuva ortodoksisuus. Sitä pitäisi välttää.

=== Kieli ei saisi rakentaa uutta ikonostaasia ihmisten väliin ===

Ehkä lopulta tärkein kysymys ei olekaan, kuinka monta minuuttia liturgiassa käytetään suomea, ukrainaa tai kirkkoslaavia. Tärkeämpää on kysyä, millaisen seurakunnan haluamme. 
 
Suomeen saapuvan ortodoksin pitäisi saada kuulla rukousta omalla kielellään. Hänen ei tarvitse jättää ukrainalaisuuttaan, venäläisyyttään tai muuta taustaansa kirkon oven ulkopuolelle. 
 
Mutta samalla suomalaisen ortodoksisen kirkon pitäisi vähitellen muuttua myös hänen omaksi kirkokseen. Hänen pitäisi löytää paikkansa yhteisestä seurakunnasta, tutustua suomalaisiin ja mielellään oppia niin paljon suomea, ettei seurakuntaelämä jää pysyvästi oman kieliryhmän sisälle. 
 
Sama vastuu on suomalaisilla. Kotoutuminen ei tarkoita sitä, että tulija yksin kävelee meitä kohti. Myös meidän on otettava muutama askel vastaan. 
 
Hyvä tavoite voisi olla, ettei viiden tai kymmenen vuoden kuluttua enää puhuttaisi seurakunnan ”ukrainalaisista” ja ”venäläisistä” aivan kuin he olisivat ihmisiä, joita kirkko erikseen palvelee. Heidän pitäisi olla seurakuntalaisia.
Kirkossa voidaan silloin edelleen rukoilla suomeksi, ukrainaksi, kirkkoslaaviksi, romaniaksi, kreikaksi, ruotsiksi ja monella muulla kielellä. Mutta kielen pitäisi auttaa meitä tulemaan yhteen – ei rakentaa uutta ikonostaasia ihmisten väliin.

'''Ortodoksi.net''' 
15.9.2026

=== Lähteitä ja taustaa ===
* Orthodox Times: Archbishop of Australia: [https://orthodoxtimes.com/archbishop-of-australia-greek-language-remains-a-living-reality-for-australias-diaspora/ Greek language remains a ‘living reality’ for Australia’s diaspora], 9.9.2026.
* Orthodox Times: [https://orthodoxtimes.com/archbishop-of-australia-services-should-be-conducted-in-greek-we-do-not-forget-our-identity/ Archbishop of Australia: Services should be conducted in Greek – We do not forget our identity], 16.4.2026.
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/kirkon-jasentilastot-vuodelta-2025-ovat-valmistuneet-kirkkoon-liittyminen-edelleen-vilkasta-jasenmaara-pieneni-maltillisesti/ Kirkon jäsentilastot vuodelta 2025 ovat valmistuneet – kirkkoon liittyminen edelleen vilkasta, jäsenmäärä pieneni maltillisesti.]
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/kristus-on-keskellamme-suomen-ortodoksisen-kirkon-tavoite-ja-toimintasuunnitelma-2026-2030/ Kristus on keskellämme – Suomen ortodoksisen kirkon tavoite- ja toimintasuunnitelma 2026–2030.]
* Helsingin ortodoksinen seurakunta: [https://hos.fi/ukrainankieliset-jumalanpalvelukset-jatkuvat-ja-kirkkomme-linja-pysyy/ Ukrainankieliset jumalanpalvelukset jatkuvat ja kirkkomme linja pysyy], 6.11.2025.
* Yle: [https://yle.fi/a/74-20192161 Hämäriä Venäjä-kytköksiä ja Ukraina-kriitikoita Suomen ortodoksisen kirkon vaaleissa], 6.11.2025.
* Turun ortodoksinen seurakunta: [https://ort.fi/turku/2026/06/09/tiedote-turun-ortodoksisen-seurakunnan-sunnuntailiturgioiden-kieliuudistuksen-kaytannon-toteutuksesta-1-9-2026-alkaen/ Tiedote Turun ortodoksisen seurakunnan sunnuntailiturgioiden kieliuudistuksen käytännön toteutuksesta 1.9.2026 alkaen.]
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/suomen-ortodoksisen-kirkon-autonomista-aluetta-haastetaan/ Suomen ortodoksisen kirkon autonomista aluetta haastetaan.]
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/ukrainalaisten-kotoutumiseen-tahtaava-tyo-etenee/ Ukrainalaisten kotoutumiseen tähtäävä työ etenee.]

[[Luokka:Artikkelit]]

Ukrainalaiset keskuudessamme

Hannu — Sun, 13 Sep 2026 08:22:45 GMT

Kun uutiskamera lähtee, kirkon pitäisi jäädä

← Vanhempi versio		Versio 13. syyskuuta 2026 kello 08.22
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 3:		Rivi 3:
	Ukrainan sota ei ole kadonnut uutisista. Mutta se ei enää hallitse niitä samalla tavalla kuin keväällä 2022. Uudet kriisit, uudet sodat ja uudet poliittiset kiistat ovat vallanneet etusivut. Samaan aikaan ne ihmiset, jotka joutuivat lähtemään kodeistaan yli neljä vuotta sitten, eivät ole kadonneet mihinkään.<br>		Ukrainan sota ei ole kadonnut uutisista. Mutta se ei enää hallitse niitä samalla tavalla kuin keväällä 2022. Uudet kriisit, uudet sodat ja uudet poliittiset kiistat ovat vallanneet etusivut. Samaan aikaan ne ihmiset, jotka joutuivat lähtemään kodeistaan yli neljä vuotta sitten, eivät ole kadonneet mihinkään.<br>
	<br>		<br>
	Tästä muistutti syyskuun alussa Amerikan ortodoksinen kirkko OCA käynnistäessään yhdessä ''International Orthodox Christian Charities'' -järjestön (IOCC) kanssa uuden tukihankkeen Ukrainasta Puolaan paenneille. Puolassa elää edelleen yli miljoona ukrainalaista pakolaista, suuri osa heistä naisia, lapsia ja ikääntyneitä. OCA totesi suoraan, että vaikka maailman huomio on siirtynyt muualle, heidän epävarmuutensa ja avuntarpeensa eivät ole päättyneet.<br>		Tästä muistutti syyskuun alussa Amerikan ortodoksinen kirkko OCA käynnistäessään yhdessä [https://iocc.org/ ''International Orthodox Christian Charities''] -järjestön (IOCC) kanssa uuden tukihankkeen Ukrainasta Puolaan paenneille. Puolassa elää edelleen yli miljoona ukrainalaista pakolaista, suuri osa heistä naisia, lapsia ja ikääntyneitä. OCA totesi suoraan, että vaikka maailman huomio on siirtynyt muualle, heidän epävarmuutensa ja avuntarpeensa eivät ole päättyneet.<br>
	<br>		<br>
	Suomesta katsottuna viesti tuntuu tutulta. Tännekin tuli sodan alettua kymmeniätuhansia ukrainalaisia. Aluksi puhuttiin vastaanottokeskuksista, majoituksesta, vaatekeräyksistä, kuljetuksista ja ensimmäisistä Suomeen saapuneista perheistä. Nyt moni Ukrainasta tullut käy täällä töissä, lapset koulua, nuoret opiskelevat ja perheet yrittävät rakentaa elämää, jonka väliaikaisuuden rajaa kukaan ei enää oikein osaa määritellä.		Suomesta katsottuna viesti tuntuu tutulta. Tännekin tuli sodan alettua kymmeniätuhansia ukrainalaisia. Aluksi puhuttiin vastaanottokeskuksista, majoituksesta, vaatekeräyksistä, kuljetuksista ja ensimmäisistä Suomeen saapuneista perheistä. Nyt moni Ukrainasta tullut käy täällä töissä, lapset koulua, nuoret opiskelevat ja perheet yrittävät rakentaa elämää, jonka väliaikaisuuden rajaa kukaan ei enää oikein osaa määritellä.
Rivi 15:		Rivi 15:
	Suomen ortodoksiselle kirkolle tämä muutos on ollut erityisen konkreettinen. Ukrainasta tulleiden joukossa on paljon ortodokseja, ja seurakunnissa on jouduttu nopeasti pohtimaan asioita, joihin suomalaisessa ortodoksisuudessa ei aikaisemmin ollut varauduttu tässä mittakaavassa: millä kielellä palvellaan, miten uusi tulija löytää seurakuntaan, miten Suomen kirkon käytännöt selitetään ja miten ukrainalainen voi vähitellen tulla osaksi suomalaista paikalliskirkkoa.<br>		Suomen ortodoksiselle kirkolle tämä muutos on ollut erityisen konkreettinen. Ukrainasta tulleiden joukossa on paljon ortodokseja, ja seurakunnissa on jouduttu nopeasti pohtimaan asioita, joihin suomalaisessa ortodoksisuudessa ei aikaisemmin ollut varauduttu tässä mittakaavassa: millä kielellä palvellaan, miten uusi tulija löytää seurakuntaan, miten Suomen kirkon käytännöt selitetään ja miten ukrainalainen voi vähitellen tulla osaksi suomalaista paikalliskirkkoa.<br>
	<br>		<br>
	Näihin tarpeisiin Suomen ortodoksinen kirkko ja Filantropia ry käynnistivät vuonna 2024 nelivuotisen ''Yhdessä kirkossa'' -hankkeen. Sen tarkoituksena ei ole vain järjestää ukrainankielisiä palveluksia, vaan tukea sotaa paenneiden kotoutumista sekä suomalaiseen yhteiskuntaan että Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Työhön kuuluu ukrainankielistä viestintää, seurakuntavierailuja, hengellistä työtä, koulutusta sekä ukrainalaisten pappien vierailuja Suomessa.		Näihin tarpeisiin Suomen ortodoksinen kirkko ja [https://filantropia.fi/ ''Filantropia ry''] käynnistivät vuonna 2024 nelivuotisen ''Yhdessä kirkossa'' -hankkeen. Sen tarkoituksena ei ole vain järjestää ukrainankielisiä palveluksia, vaan tukea sotaa paenneiden kotoutumista sekä suomalaiseen yhteiskuntaan että Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Työhön kuuluu ukrainankielistä viestintää, seurakuntavierailuja, hengellistä työtä, koulutusta sekä ukrainalaisten pappien vierailuja Suomessa.

	=== Hätäapu oli vasta ensimmäinen vaihe ===		=== Hätäapu oli vasta ensimmäinen vaihe ===
Rivi 86:		Rivi 86:
	<br>		<br>
	'''Ortodoksi.net'''<br>		'''Ortodoksi.net'''<br>
	13.~~92026~~		13.9.2026

	=== Lähteitä ===		=== Lähteitä ===

Etusivu

Hannu — Sun, 13 Sep 2026 06:09:23 GMT

Ortodoksi.netissä äskettäin

← Vanhempi versio		Versio 13. syyskuuta 2026 kello 06.09
Rivi 7:		Rivi 7:
	<span style="font-size:x-small;"><span style="color:red">'''VL = VIIMEKSI LISÄTTYJÄ'''</span></span>		<span style="font-size:x-small;"><span style="color:red">'''VL = VIIMEKSI LISÄTTYJÄ'''</span></span>
	<!--* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''2''']], [[Suuri paasto16\|'''3''']] ja [[Kristus ei ole Platonin varjo\|'''1''']]-->		<!--* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''2''']], [[Suuri paasto16\|'''3''']] ja [[Kristus ei ole Platonin varjo\|'''1''']]-->
			* '''[[Ukrainalaiset keskuudessamme]]''' - Ukrainan sota on kadonnut otsikoista – pakolaiset eivät ole kadonneet - (13.9.2026)
	* [[Arvo Pärt palkittiin\|'''Arvo Pärt – kun ortodoksinen rukous soi maailman konserttisaleissa''']] - (12.9.2026)		* [[Arvo Pärt palkittiin\|'''Arvo Pärt – kun ortodoksinen rukous soi maailman konserttisaleissa''']] - (12.9.2026)
	* '''[[Ortodoksisten radiojumalanpalvelusten historiaa]]''' - (7.9.2026)		* '''[[Ortodoksisten radiojumalanpalvelusten historiaa]]''' - (7.9.2026)

Ukrainalaiset keskuudessamme

Hannu — Sun, 13 Sep 2026 06:07:33 GMT

Kun uutiskamera lähtee, kirkon pitäisi jäädä

← Vanhempi versio		Versio 13. syyskuuta 2026 kello 06.07
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Ukrainan sota on kadonnut otsikoista – pakolaiset eivät ole kadonneet ==		== Ukrainan sota on kadonnut otsikoista – pakolaiset eivät ole kadonneet ==
			[[Kuva:Sofian_katedraali_01_hap.jpg\|thumb\|500 px\|center\|<center>Sofian katedraali Kiovassa<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]

	Ukrainan sota ei ole kadonnut uutisista. Mutta se ei enää hallitse niitä samalla tavalla kuin keväällä 2022. Uudet kriisit, uudet sodat ja uudet poliittiset kiistat ovat vallanneet etusivut. Samaan aikaan ne ihmiset, jotka joutuivat lähtemään kodeistaan yli neljä vuotta sitten, eivät ole kadonneet mihinkään.<br>		Ukrainan sota ei ole kadonnut uutisista. Mutta se ei enää hallitse niitä samalla tavalla kuin keväällä 2022. Uudet kriisit, uudet sodat ja uudet poliittiset kiistat ovat vallanneet etusivut. Samaan aikaan ne ihmiset, jotka joutuivat lähtemään kodeistaan yli neljä vuotta sitten, eivät ole kadonneet mihinkään.<br>
	<br>		<br>
Rivi 83:		Rivi 83:
	<br>		<br>
	Siksi suomalaisen ortodoksin kysymys ei ehkä enää ole ensisijaisesti: kuinka voimme auttaa Ukrainasta tulleita?		Siksi suomalaisen ortodoksin kysymys ei ehkä enää ole ensisijaisesti: kuinka voimme auttaa Ukrainasta tulleita?
			Vähitellen pitäisi kysyä: Miten opimme elämään yhdessä heidän kanssaan – yhdessä kirkossa ja yhdessä yhteiskunnassa? Ehkä siinä on pitkäkestoisen kristillisen solidaarisuuden todellinen mitta. Kun uutiskamera lähtee, kirkon pitäisi jäädä.<br>
	Vähitellen pitäisi kysyä:<br>
	Miten opimme elämään yhdessä heidän kanssaan – yhdessä kirkossa ja yhdessä yhteiskunnassa?<br>
	Ehkä siinä on pitkäkestoisen kristillisen solidaarisuuden todellinen mitta.<br>
	Kun uutiskamera lähtee, kirkon pitäisi jäädä.<br>
	<br>		<br>
	'''Ortodoksi.net'''<br>		'''Ortodoksi.net'''<br>

Tiedosto:Sofian katedraali 01 hap.jpg

Hannu — Sun, 13 Sep 2026 06:04:31 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Sofian katedraali 01 hap.jpg Sofian katedraali Kiovassa (kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Sofian katedraali Kiovassa

(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)

[[Luokka:Kuvat]]

Ukrainalaiset keskuudessamme

Hannu — Sun, 13 Sep 2026 05:50:26 GMT

Ak: Uusi sivu: == Ukrainan sota on kadonnut otsikoista – pakolaiset eivät ole kadonneet == Ukrainan sota ei ole kadonnut uutisista. Mutta se ei enää hallitse niitä samalla tavalla kuin keväällä 2022. Uudet kriisit, uudet sodat ja uudet poliittiset kiistat ovat vallanneet etusivut. Samaan aikaan ne ihmiset, jotka joutuivat lähtemään kodeistaan yli neljä vuotta sitten, eivät ole kadonneet mihinkään. Tästä muistutti syyskuun alussa Amerikan ortodoksinen kirkko OCA k...

Uusi sivu

== Ukrainan sota on kadonnut otsikoista – pakolaiset eivät ole kadonneet ==

Ukrainan sota ei ole kadonnut uutisista. Mutta se ei enää hallitse niitä samalla tavalla kuin keväällä 2022. Uudet kriisit, uudet sodat ja uudet poliittiset kiistat ovat vallanneet etusivut. Samaan aikaan ne ihmiset, jotka joutuivat lähtemään kodeistaan yli neljä vuotta sitten, eivät ole kadonneet mihinkään. 
 
Tästä muistutti syyskuun alussa Amerikan ortodoksinen kirkko OCA käynnistäessään yhdessä ''International Orthodox Christian Charities'' -järjestön (IOCC) kanssa uuden tukihankkeen Ukrainasta Puolaan paenneille. Puolassa elää edelleen yli miljoona ukrainalaista pakolaista, suuri osa heistä naisia, lapsia ja ikääntyneitä. OCA totesi suoraan, että vaikka maailman huomio on siirtynyt muualle, heidän epävarmuutensa ja avuntarpeensa eivät ole päättyneet. 
 
Suomesta katsottuna viesti tuntuu tutulta. Tännekin tuli sodan alettua kymmeniätuhansia ukrainalaisia. Aluksi puhuttiin vastaanottokeskuksista, majoituksesta, vaatekeräyksistä, kuljetuksista ja ensimmäisistä Suomeen saapuneista perheistä. Nyt moni Ukrainasta tullut käy täällä töissä, lapset koulua, nuoret opiskelevat ja perheet yrittävät rakentaa elämää, jonka väliaikaisuuden rajaa kukaan ei enää oikein osaa määritellä.

=== Kun vieras ei enää olekaan vieras ===

Ensimmäisenä sotavuonna oli helppo nähdä ukrainalainen pakolaisena. Nyt asetelma on toisenlainen. 
 
Hän saattaa olla työkaveri, naapuri, lapsen luokkatoverin äiti, kaupan työntekijä – tai se ihminen, joka seisoo sunnuntaina vieressä liturgiassa. 
 
Suomen ortodoksiselle kirkolle tämä muutos on ollut erityisen konkreettinen. Ukrainasta tulleiden joukossa on paljon ortodokseja, ja seurakunnissa on jouduttu nopeasti pohtimaan asioita, joihin suomalaisessa ortodoksisuudessa ei aikaisemmin ollut varauduttu tässä mittakaavassa: millä kielellä palvellaan, miten uusi tulija löytää seurakuntaan, miten Suomen kirkon käytännöt selitetään ja miten ukrainalainen voi vähitellen tulla osaksi suomalaista paikalliskirkkoa. 
 
Näihin tarpeisiin Suomen ortodoksinen kirkko ja Filantropia ry käynnistivät vuonna 2024 nelivuotisen ''Yhdessä kirkossa'' -hankkeen. Sen tarkoituksena ei ole vain järjestää ukrainankielisiä palveluksia, vaan tukea sotaa paenneiden kotoutumista sekä suomalaiseen yhteiskuntaan että Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Työhön kuuluu ukrainankielistä viestintää, seurakuntavierailuja, hengellistä työtä, koulutusta sekä ukrainalaisten pappien vierailuja Suomessa.

=== Hätäapu oli vasta ensimmäinen vaihe ===

Sodan alussa tarvittiin ennen kaikkea välitöntä apua. OCA kertoo keränneensä vuonna 2022 yli 720 000 dollaria Puolan ortodoksisen kirkon ELEOS-järjestölle. Rahalla autettiin maahan saapuvia ukrainalaisia saamaan suojaa ja muuta kiireellistä tukea. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, avun luonne on muuttunut. Tarvitaan vähemmän ensimmäisen yön majoitusta ja enemmän tukea siihen, miten ihminen rakentaa elämänsä uudelleen vieraassa maassa. 
 
Sama muutos näkyy Suomessa. Ensimmäisinä kuukausina kysymys saattoi olla siitä, mistä saadaan talvitakki, asunto tai lastenvaunut. Nyt ongelmat ovat usein vaikeampia ja hitaampia ratkaista. Miten oppia suomea? Mistä löytyy työ? Miten lapsi löytää paikkansa koulussa? Miten ikääntynyt ihminen pärjää maassa, jonka kieltä hän ei osaa? Mitä tehdään, kun mies, veli tai poika on edelleen Ukrainassa – tai ei enää koskaan palaa? 
 
Ja sitten on kysymys, johon kukaan ei vieläkään osaa varmasti vastata: olenko Suomessa väliaikaisesti vai onko tästä tullut kotini? 
 
Maahanmuuttoviraston ajankohtaiset päätökset kertovat omalla kuivalla hallinnollisella kielellään siitä, kuinka pitkäksi ”tilapäinen” tilanne on jo muodostunut. Ukrainasta sotaa paenneiden tilapäistä suojelua on jatkettu Suomessa tietyin ehdoin maaliskuuhun 2028 saakka.

=== Myös suomalaisen ortodoksisuuden on täytynyt muuttua ===

Ukrainalaisten saapuminen on haastanut myös Suomen ortodoksista kirkkoa katsomaan itseään uudella tavalla.
Suomalainen ortodoksinen kirkko ei ole venäläinen, ukrainalainen, kreikkalainen eikä romanialainen kirkko. Se on Suomen paikallinen ortodoksinen kirkko, johon pitäisi voida tulla erilaisista kansallisista ja kielellisistä taustoista.
Periaate on helppo kirjoittaa paperille. Käytännössä se on paljon vaikeampi. 
 
Jumalanpalveluskielestä voidaan joutua väittelemään. Suomenkielinen seurakuntalainen saattaa kokea vieraan kielen määrän liian suureksi. Ukrainasta tullut taas voi istua palveluksessa ymmärtämättä juuri mitään. Joku kaipaa kirkkoslaavia, toinen ukrainaa, kolmas haluaa nimenomaan suomea voidakseen päästä osaksi uutta yhteiskuntaansa. 
 
Esimerkiksi Turun ortodoksinen seurakunta otti syyskuun 2026 alusta käyttöön järjestelyn, jossa suomi säilyy sunnuntailiturgioiden pääkielenä mutta rinnalle otetaan eri sunnuntaisin slaavia ja ukrainaa, kreikkaa, romaniaa, englantia tai ruotsia. Kyse on yhdestä paikallisesta ratkaisusta suurempaan kysymykseen: miten paikalliskirkko säilyy yhteisenä kirkkona tilanteessa, jossa sen jäsenistö muuttuu nopeasti monikielisemmäksi. 
 
Kristillinen solidaarisuus ei tässä tarkoita vain sitä, että annamme vieraille vähän tilaa omien käytäntöjemme reunalta. Se merkitsee myös sitä, että kysymme, miten he voivat todella tulla osaksi yhteistä seurakuntaa.

=== Pakolainen ei saa jäädä ikuisesti pakolaiseksi ===

Tässä piilee myös yksi auttamisen vaikeimmista kysymyksistä. 
 
Ihmistä ei pitäisi määritellä loputtomasti sen pahimman kokemuksen kautta. Ukrainasta paennut ihminen on paljon muutakin kuin ''”ukrainalaispakolainen”''. Hänellä on ammatti, perhe, persoonallisuus, lahjoja, mielipiteitä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Hän voi olla opettaja, sairaanhoitaja, insinööri, muusikko, opiskelija – tai seurakunnan tuleva aktiivinen jäsen. 
 
Siksi auttamisen seuraava vaihe ei voi olla pelkästään sitä, mitä suomalaiset tekevät ukrainalaisten puolesta. Yhä enemmän pitäisi kysyä, mitä teemme yhdessä. 
 
Tässä Suomen ortodoksisen kirkon ''Yhdessä kirkossa'' -hankkeen nimessä on enemmän sisältöä kuin ensi näkemältä ehkä huomaa. Tavoitteena ei pitäisi olla kaksi rinnakkaista yhteisöä – suomalaiset ortodoksit täällä ja ukrainalaiset ortodoksit tuolla – vaan vähitellen yhteinen kirkko. 
 
Siihen kuuluu myös se, että Suomessa elävät ukrainalaiset eivät jää pysyvästi avun vastaanottajiksi. Heistä voi tulla seurakunnan vapaaehtoisia, kuorolaisia, luottamushenkilöitä, työntekijöitä ja toiminnan rakentajia.

=== Entä kun auttamiseen väsyy? ===

Ehkä vaikein kysymys ei kuitenkaan koske rahaa eikä järjestelyjä. Se koskee meitä itseämme. 
 
Ensimmäisenä sotakeväänä auttaminen oli helppo nähdä kiireellisenä velvollisuutena. Kuvissa näkyivät pommitetut kaupungit, raja-asemilla seisovat äidit lapsineen ja pitkät autojonot Ukrainasta länteen. Tunteet olivat pinnassa ja apua syntyi nopeasti.
Neljän vuoden jälkeen sama tunne ei enää kanna samalla tavalla. 
 
Tämä on inhimillistä. Kukaan ei pysty elämään jatkuvassa kriisitilassa vuosikausia. Mutta kristillinen diakonia ei voi perustua vain siihen, mikä juuri nyt koskettaa voimakkaimmin tai mikä näkyy television uutislähetyksen alussa. 
 
Kristillinen lähimmäisenrakkaus joutuu todelliseen kokeeseen juuri silloin, kun auttaminen ei enää tunnu uudelta eikä sankarilliselta. 
 
Suomen ortodoksisen kirkon vuosien 2026–2030 strategiassa kirkon tehtäväksi sanotaan vastuun kantaminen heikossa asemassa olevista ihmisistä, erikseen myös pakolaisista. Se on pieni maininta, mutta siinä on suuri vaatimus: vastuu ei lakkaa uutiskierron vaihtuessa.

=== Solidaarisuus ei tarkoita sodan unohtamista – eikä ihmisen jättämistä sodan vangiksi ===

Ukrainalaisten tukemiseen liittyy Suomessa myös kysymyksiä, joita ei voida ratkaista pelkillä hyvillä aikomuksilla. Sodan aiheuttamat kirkolliset jännitteet ovat todellisia. Ukrainalaiset tulevat erilaisista ortodoksisista taustoista. Venäjän hyökkäyssota ja Moskovan patriarkaatin johdon suhtautuminen siihen ovat jättäneet syviä haavoja. 
 
Siksi jo kieli, kirkkoslaavi, papin tausta tai kirkollinen yhteys voivat merkitä eri ihmisille aivan eri asioita.
Suomalaisen paikalliskirkon tehtävä ei ole tuoda Ukrainan kirkollisia vastakkainasetteluja Suomeen eikä teeskennellä, ettei niitä ole olemassa. Sen tehtävä on tarjota kanoninen seurakuntayhteys, jossa Suomeen tullut ihminen voidaan kohdata ensisijaisesti ihmisenä ja ortodoksina – ei yhden kirkollispoliittisen kiistan edustajana. 
 
Tämä vaatii suomalaisilta ortodokseilta kärsivällisyyttä, mutta myös Ukrainasta tulleilta halua tulla vähitellen osaksi Suomen paikalliskirkkoa. 
 
Kotoutuminen ei ole yksisuuntaista.

=== Kun uutiskamera lähtee, kirkon pitäisi jäädä ===

Amerikan ortodoksisen kirkon ja IOCC:n uusi Puolan-hanke ei ehkä ole maailman suurimpia uutisia. Juuri siksi se on kiinnostava.
Se muistuttaa siitä, että humanitaarisen kriisin vaikein vaihe ei välttämättä ole sen ensimmäinen kuukausi. Vaikeaa voi olla myös neljäntenä tai viidentenä vuonna, kun suuri osa maailmasta on jo tottunut tilanteeseen. 
 
Suomessa Ukrainasta paenneet eivät enää ole vain uutiskuvien ihmisiä. He elävät meidän kanssamme samoissa kaupungeissa, käyvät samoissa kouluissa ja työpaikoissa – ja seisovat samoissa kirkoissa. 
 
Siksi suomalaisen ortodoksin kysymys ei ehkä enää ole ensisijaisesti: kuinka voimme auttaa Ukrainasta tulleita?
Vähitellen pitäisi kysyä: 
Miten opimme elämään yhdessä heidän kanssaan – yhdessä kirkossa ja yhdessä yhteiskunnassa? 
Ehkä siinä on pitkäkestoisen kristillisen solidaarisuuden todellinen mitta. 
Kun uutiskamera lähtee, kirkon pitäisi jäädä. 
 
'''Ortodoksi.net''' 
13.92026

=== Lähteitä ===
*Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/news/headline-news/orthodox-church-america-partners-iocc-support-ukrainian-refugees-poland Orthodox Church in America Partners with IOCC to Support Ukrainian Refugees in Poland], 5.9.2026
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/ukraina-hankkeessa-katse-kohti-syksya/ Ukraina-hankkeessa katse kohti syksyä]
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/ukrainalaisten-kotoutumiseen-tahtaava-hanke-kantaa-nimea-yhdessa-kirkossa/ Ukrainalaisten kotoutumiseen tähtäävä hanke kantaa nimeä Yhdessä kirkossa]
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/ukrainalaisten-kotoutumiseen-tahtaava-tyo-etenee/ Ukrainalaisten kotoutumiseen tähtäävä työ etenee]
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/kristus-on-keskellamme-suomen-ortodoksisen-kirkon-tavoite-ja-toimintasuunnitelma-2026-2030/ Kristus on keskellämme – Suomen ortodoksisen kirkon tavoite- ja toimintasuunnitelma 2026–2030]
* Turun ortodoksinen seurakunta: [https://ort.fi/turku/2026/06/09/tiedote-turun-ortodoksisen-seurakunnan-sunnuntailiturgioiden-kieliuudistuksen-kaytannon-toteutuksesta-1-9-2026-alkaen/ Tiedote Turun ortodoksisen seurakunnan sunnuntailiturgioiden kieliuudistuksen käytännön toteutuksesta 1.9.2026 alkaen]
* Maahanmuuttovirasto: [https://migri.fi/tilapaisen-suojelun-jatkaminen Tilapäisen suojelun jatkaminen]

[[Luokka:Artikkelit]]

← Vanhempi versio		Versio 14. syyskuuta 2026 kello 13.09
Rivi 24:		Rivi 24:
	* [[Akatistos Kristuksen syntymälle]] -> [[Media:Akatistoshymni_Kristuksen_syntymälle.pdf\|'''PDF''']]		* [[Akatistos Kristuksen syntymälle]] -> [[Media:Akatistoshymni_Kristuksen_syntymälle.pdf\|'''PDF''']]
	* Akatistos kuolleista nousseelle Kristukselle -> [[Media:Akatistoshymni_kuolleista_nousseelle_Kristukselle.pdf\|'''PDF''']]		* Akatistos kuolleista nousseelle Kristukselle -> [[Media:Akatistoshymni_kuolleista_nousseelle_Kristukselle.pdf\|'''PDF''']]
			* Akatistos kunnialliselle ja eläväksitekevälle Herran ristille -> [[Media:Ristin_ylentämisen_akatistos.pdf\|'''PDF''']]
	* [[Akatistos kuolonuneen nukkuneiden puolesta]] -> [[Media:Akatistoshymni_kuolonuneen_nukkuneiden_puolesta.pdf\|'''PDF''']]		* [[Akatistos kuolonuneen nukkuneiden puolesta]] -> [[Media:Akatistoshymni_kuolonuneen_nukkuneiden_puolesta.pdf\|'''PDF''']]
	* [[Akatistos luomakunnalle]] -> [[Media:Akatistos_luomakunnalle.pdf\|'''PDF''']]		* [[Akatistos luomakunnalle]] -> [[Media:Akatistos_luomakunnalle.pdf\|'''PDF''']]