Ei ole mahdollista tunnustaa uskoa Jumalaan ja samalla tuhota Hänen erinomaista luomustaan

Ekumeeninen patriarkka:
Ei ole mahdollista tunnustaa uskoa Jumalaan ja samalla tuhota Hänen "erinomaista" luomustaan

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos puhui joulukuun puolenvälin tienoissa 2022 tieteellisen ”Perhe ja ympäristö – sosiaalinen kulttuuri. Ilmastomuutoksen vaikutukset perheeseen” -konferenssin avajaisissa Genuksen suuressa patriarkaalisessa koulussa (Πατριαρχική Μεγάλη του Γένους Σχολή).

Laajassa puheessaan kokouksen osanottajille patriarkka huomautti, että luonnonympäristö on nykyään uhattuna enemmän kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa.

Patriarkka lainasi piispa Kallistos Warea sanoessaan, että "katastrofaalinen ekologinen tragedia" on kehittymässä. Sen vaikutukset eivät koske vain elämämme laatua, vaan myös koko selviytymistämme Maaplaneetalla. Ilmastonmuutos ei ole enää "tulevaisuuden skenaario", vaan tuskallinen konkreettinen todellisuus globaaleilla ulottuvuuksilla. Ongelma pahenee, koska huolimatta siitä, että me kaikki tiedämme, että ympäristön tuholla on ihmisperäisiä syitä, jatkamme geosidia (kansanmurhaa), jatkamme metsien rikkauksien hävittämistä, jatkamme ilmakehän ja merien saastuttamista, jätämme huomiotta rajoja ja toimenpiteitä geopoliittisen suunnittelun ja taloudellisten etujen nimissä naiivilla uskolla luonnonympäristön kykyyn uusiutua ikuisesti."

Patriarkka korosti, että ekologista ongelmaa ei voida käsitellä satunnaisilla toimenpiteillä, vaikka ne olisivat kuinka tärkeitä, ja muistutti, että ekumeeninen patriarkaatti, ensimmäisenä kristillisistä kirkoista ja tunnustuksista, ei pelkästään tuonut esiin ympäristöongelman vakavuutta, vaan ohjasi huomion kiinnittäminen kriisin syihin, sen sisäiseen, henkiseen ja moraaliseen alkuperään sekä ratkaisujen ehdottamiseen korostaen ortodoksisen kirkon elämää, sen eukaristista ja askeettista eetosta ekofiilisen (* elämän mallina, "soveltavana ekologiana". "Kirkkoelämä on todellakin voitto niitä voimia vastaan, joista taipumukset tuhota luontoa ovat peräisin", sanoi Hänen pyhyytensä ja korosti: "Ei ole mahdollista tunnustaa uskoa Jumalaan ja samalla tuhota Hänen "erittäin hyvää" luomustaan. Luomakunnan hyväksikäyttö ja tuhoaminen on syntiä. Emme tee syntiä vain muita ihmisiä, vaan myös luomakuntaa vastaan. Molemmat synnit loukkaavat Luojaamme ja Vapahtajaamme.

[*) ekofilia: Ekofobian myönteisenä vastakappaleena toimiva ekofilia edustaa puolestaan eräänlaista ympäristösuhteen toivottua ihannetilaa: käsite pohjautuu E.O.Wilsonin (1993) termille biofilia, jonka Wilson on määritellyt ihmisten synnynnäiseksi hengenheimolaisuudeksi muiden organismien kanssa. Ekofilia on biofilian laajennus, joka perustuu ennen kaikkea luonnon rakastamiselle (Juha Raipola väitöskirjassa ”Ihmisen rajoilla”)]

Toistamme edessänne kannan, jonka mukaan Raamatun tulkinta "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne" (1. Moos. 1, 28) ihmisen riistollisena asenteena luomakuntaa kohtaan on vastoin Raamatun henkeä ja on jumalallisen käskyn täydellinen väärinkäsitys. Toisaalta Mooseksen kirjassa korostetaan ihmisen vastuuta "taloaan" kohtaan, ja siinä on jumalallinen kehotus "työskennellä ja pitää se". Arvovaltainen suhteemme luomakuntaan on seurausta vieraantumisesta Jumalasta, seurausta synnistämme. Vapautemme "huono muutos" tulee ensin ja sitä seuraa luontoa tuhoava käyttäytyminen. Se alkaa aina ihmisen sydämestä ja mielestä, ennen kuin se on tehty.

Alusta alkaen lähestyimme ekologista kriisiä sosiaalisena ongelmana ja yritimme korostaa ympäristö- ja sosiaalisten asioiden järjestystä. Luonnonympäristön suojelu ja kanssaihmisten käytännön kunnioittaminen ovat saman kolikon kaksi puolta. Niinpä välinpitämättömyys kärsivää veljeä kohtaan ja luonnon tuhoaminen on myös välinpitämättömyyttä Jumalaa ja Hänen käskyjään kohtaan. Olemme iloisia siitä, että tämä totuus on sisällytetty tämän konferenssin teemaan."

Kuten hän sanoi, Äitikirkko ylistää ja kannustaa kaikkia toimia, jotka edistävät tietoisuutta ekologisesta kriisistä ja sen sosiaalisista vaikutuksista. Viitaten perheen instituution tärkeyteen konferenssin kontekstissa ja teemassa, patriarkka sanoi, että se on ikivanha instituutio, johon ihmiset liittyivät ja ne liittyvät edelleen suuriin odotuksiin.

"Tänään puhutaan "paradigman muutoksesta" avioliiton ja perheen alalla, "ideoiden ja niiden todellisuuden moniarvoistumisesta". Avioliitolla ja perheellä on meidän aikanamme "postmoderni näkökulma" muodoltaan, mutta myös näiden muotojen arvioinnin kannalta. Psykologit ja sosiologit pitävät avioerojen pysäyttämätöntä lisääntymistä, jota pidetään laajalti avioliittoinstituution kriisin tyypillisimpänä ilmentymänä, usein oletuksena sen korkeammasta arvostuksesta. Rikkoontuneet avioliitot eivät näytä rauhoittuvan, vaan ne toivovat löytävänsä eksistentiaalisen täyttymyksen toisella yrityksellä. Itse asiassa esitetään mielipide, että avioero ei ole todiste avioliiton tuomitsemisesta tai aliarvioinnista, vaan sen suuresta arvostuksesta laadukkaana suhteena.

Ekologisen kriisin vaikutukset lisäävät avioliiton ja perheen uhkaavaa kriisiä ja niiden kohtaamia moninaisia ongelmia, jotka vain pahenevat. On hyvin tunnettua kirkon suuri kiinnostus "Jumalan antamaa perheen instituutiota kohtaan, koska se on aina ja välttämättä perustunut kristillisen avioliiton pyhään mysteeriin, miehen ja naisen liittona, joka symboloi Kristus ja Hänen kirkkonsa (Ef.6)". Näin julistaa ortodoksisen kirkon pyhä ja suuri synodi (Kreeta 2016) tekstissään Ortodoksisen kirkon tehtävä nykymaailmassa, VI, 14.

Patriarkka muistutti myös kaiken, mitä perheestä mainitaan pyhän ja suuren synodin kiertokirjeessä, ja jatkoi:

"Kirkollemme perhe on "pastoraalinen silta", jonka avulla se tavoittaa evankeliuminsa uudelle jäsensukupolvelle. Osoitamme henkilökohtaisesti erityisellä kiintymyksellä nuoria, koska he eivät ole vain kirkon tulevaisuus, vaan myös "sen elämän aktiivinen ilmaus nykyhetkessä". Toisaalta nuoret miehet ja naiset opettavat meille hyvin usein herkkyydellään, ideoillaan ja aloitteillaan. He osoittavat suurta kiinnostusta ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen ja kokevat, että ekologinen ongelma on suurempi kuin haluamme hyväksyä.

Kun puhumme opettajille, korostamme, että ympäristökasvatus on koulutusprosessin keskiössä. Maailmanlaajuisen ekologisen kriisin valossa koulutus ilman ekofiilistä suuntausta on koulutuksen travestiaa [leikillistä satiiria]. Pyydämme teitä, hyvät edustajat, hyödyntämään ekumeenisen patriarkaatin panosta luomakunnan suojelun alalla ympäristökasvatuksen yhteydessä, unohtamatta ekologisten ja sosiaalisten ongelmien merkitystä. Ekologisen kriisin planetaariset vaikutukset vaikuttavat suoraan ja ensisijaisesti maapallon haavoittuvimpiin väestöryhmiin. Tulevaisuutemme on ekologinen ja sosiaalinen erottamattomassa järjestyksessä. Edistystä, - taloudellista, teknologista, organisatorista - arvioidaan ennen kaikkea sen luonnonympäristöön kohdistuvien seurausten perusteella. Ekologisesti vaurioituneella planeetalla ei ole todellista ja kestävää kehitystä, onnellista ihmiskuntaa.

Toivomme, että ihmiskunnan tuskallinen kokemus Covid-19-pandemiasta, johon liittyy yli 10 miljoonaa kuolemaa ja käsittämätöntä kipua, johtaa ekologiseen heräämiseen. Asiantuntijoiden mukaan epidemioiden ilmaantuminen liittyy ekologisiin ongelmiin. Kuten todettiin, "on monien vuosien ajan käynyt ilmeiseksi, että tarttuvien mikrobien leviäminen eläimistä muihin eläimiin ja ihmisiin tulee olemaan yhä yleisempää ihmislajin "tunkeutumisen" seurauksena, tunkeutumisen, joka tuhoaa luonnollisia ekosysteemejä, aiheuttaa metsien häviämistä, kaupungistumista, tehomaataloutta ja kemiallisten saasteiden leviämistä".

Patriarkka viittasi myös erityisesti kongressin kiinnostukseen käsitellä ekologisen kriisin vaikutuksia eläinkuntaan ja ihmisen suhdetta siihen.

"Ihmisten elämä on erottamattomasti sidoksissa muihin luomuksiin, eikä ole mahdollista olla olemassa ja tulla ymmärretyksi niistä erillään. Kuten Genesiksen [1. Mooseksen] kirjassa on kirjoitettu, ihminen luotiin samana "päivänä" kuin eläinkunta (1.Moos.1,24-31). Nooa pelastaa arkin avulla ei vain ihmiskunnan, vaan koko eläinkunnan (1.Moos.9,9-11). Ja kaiken uudistaminen Kristuksessa merkitsee myös ihmisen sovittamista koko luomakunnan kanssa."

Toisessa yhteydessä hän korosti:

"Se, että kuluttava ihminen asettaa itsensä muiden luomusten yläpuolelle, joita hän luulee olevansa oikeutettu käyttämään omiin tarkoituksiinsa, ei kumoa hänen ylhäältä tulevaa kutsuaan osallistua maailman muutokseen. Tieteen ja tekniikan hämmästyttävien valloitusten modernissa maailmassa, jossa ihmisestä tulee ja hän tuntee olevansa "luonnon herra ja omistaja", Kristuksen kirkko korostaa rooliaan luomakunnan "pappina", jonka on suojeltava luonnon maailmaa, käyttääkseen järkevästi maallisia hyödykkeitä ja ylistämään rakkauden Jumalaa hänen korvaamattomista lahjoistaan. Tunnettu länsimainen teologi Jürgen Moltmann kirjoittaa, että "nykyaikainen luonnontuho ei ole muuta kuin ateismia käytännössä" ("Die Zukunft des Christentums", Evangelische Theologie 63 (2003).

Ihmisyhteiskunta ei menesty, jos henkisiä arvoja ei kunnioiteta. Usko Jumalaan on inspiraation lähde ja terävöittää ihmisen käsitystä Hyvästä. Ilman transsendenttista ulottuvuutta ihminen on subjektiivisuuden loukussa ja hänen vapautensa rajoittuu pragmaattisiin valintoihin, jotka käsittelevät ongelmia pinnallisesti, ulottumatta niiden juurille."

Puheensa päätteeksi hän onnitteli konferenssin alullepanijoita ja järjestäjiä sekä esitelmiä ja osallistujia ja toivotti menestystä työlle, josta, kuten hän sanoi, syntyy hyödyllisiä johtopäätöksiä raivoavan ympäristökriisin ratkaisemiseksi ja joka korostaa perheen "sosialisoivaa ensisijaisuutta" ja sen panosta uuden sukupolven ekofiiliseen sosialisaatioon ja koulutukseen. "Perheen sisällä luodaan perusta elämänasenteiden, arvojen, identiteetin, yhteistyökyvyn, sosiaalisten taitojen muodostumiselle. Täällä kehitetään henkisiä ja kognitiivisia olosuhteita, jotta lapsi pääsee sujuvasti mukaan kouluelämään ja pitkään koulutusprosessiin" , patriarkka lisäsi.

Konferenssiin, jonka järjestävät yhdessä ekumeeninen patriarkaatti ja Ateenan kansallinen ja kapodistrialainen yliopisto yhteistyössä Hellenic Society of Reproductive Medicine -yhdistyksen kanssa, osallistuu teologeja, lääkäreitä, ympäristönsuojelijaa ja erikoistuneita tutkijoita.
---
(lähde: Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti:
Oικουμενικός Πατριάρχης: Δεν είναι δυνατόν να ομολογούμε πίστη στον Θεό και να καταστρέφουμε την «καλήν λίαν» δημιουργία Του
https://ec-patr.org/o%CE%B9%CE%BA%CE%BF%CF%85%CE%BC%CE%B5%CE%BD%CE%B9%CE%BA%CF%8C%CF%82-%CF%80%CE%B1%CF%84%CF%81%CE%B9%CE%AC%CF%81%CF%87%CE%B7%CF%82-%CE%B4%CE%B5%CE%BD-%CE%B5%CE%AF%CE%BD%CE%B1%CE%B9-%CE%B4%CF%85%CE%BD/
(18.12.2022 / referoiden suomentanut Ortodoksi.net)