Hengellinen elämä Suomessa - Muutoshistoria

Hannu: /* Ihminen ja kirkon yhteisö */

2026-03-08T09:12:47Z

Ihminen ja kirkon yhteisö

← Vanhempi versio		Versio 8. maaliskuuta 2026 kello 09.12
Rivi 45:		Rivi 45:
	---<br>		---<br>
	<br>		<br>
	Tämä on kahdeksas osa sarjasta, jossa osia tulee olemaan noin kymmenen eri aihepiiriä käsittäävää kokonaisuutta. Seuraavassa osassa kerrotaan lisää mm. ortodoksisen kirkon ~~historasta~~.<br>		Tämä on kahdeksas osa sarjasta, jossa osia tulee olemaan noin kymmenen eri aihepiiriä käsittäävää kokonaisuutta. Seuraavassa osassa kerrotaan lisää mm. ortodoksisen kirkon historiasta.<br>
	Ensimmäinen osa: [[Ortodoksinen kirkko – mitä, missä, milloin\|'''OSA 1''']].<br>		Ensimmäinen osa: [[Ortodoksinen kirkko – mitä, missä, milloin\|'''OSA 1''']].<br>
	Toinen osa: [[Jumalan huone: Mitä ortodoksisessa kirkossa on?\|'''OSA 2''']]<br>		Toinen osa: [[Jumalan huone: Mitä ortodoksisessa kirkossa on?\|'''OSA 2''']]<br>

Hannu: /* Ihminen ja kirkon yhteisö */

2026-03-08T09:10:16Z

Ihminen ja kirkon yhteisö

← Vanhempi versio		Versio 8. maaliskuuta 2026 kello 09.10
Rivi 45:		Rivi 45:
	---<br>		---<br>
	<br>		<br>
	Tämä on kahdeksas osa sarjasta, jossa osia tulee olemaan noin kymmenen eri aihepiiriä käsittäävää kokonaisuutta. Seuraavassa osassa kerrotaan lisää mm. ~~apostolisesta~~ ~~jatkuvuudesta~~.<br>		Tämä on kahdeksas osa sarjasta, jossa osia tulee olemaan noin kymmenen eri aihepiiriä käsittäävää kokonaisuutta. Seuraavassa osassa kerrotaan lisää mm. ortodoksisen kirkon historasta.<br>
	Ensimmäinen osa: [[Ortodoksinen kirkko – mitä, missä, milloin\|'''OSA 1''']].<br>		Ensimmäinen osa: [[Ortodoksinen kirkko – mitä, missä, milloin\|'''OSA 1''']].<br>
	Toinen osa: [[Jumalan huone: Mitä ortodoksisessa kirkossa on?\|'''OSA 2''']]<br>		Toinen osa: [[Jumalan huone: Mitä ortodoksisessa kirkossa on?\|'''OSA 2''']]<br>
Rivi 54:		Rivi 54:
	Seitsenäs osa: [[Ortodoksisen kirkon opetus\|'''OSA 7''']]<br>		Seitsenäs osa: [[Ortodoksisen kirkon opetus\|'''OSA 7''']]<br>
	Kahdeksas osa: [[Hengellinen elämä Suomessa\|'''OSA 8''']]<br>		Kahdeksas osa: [[Hengellinen elämä Suomessa\|'''OSA 8''']]<br>
	Yhdeksäs osa: [[Ortodoksisen kirkon historia\|'''OSA 9''']] <br>		Yhdeksäs osa: [[Ortodoksisen kirkon historia\|'''OSA 9''']]<br>
	Kymmenes osa: ~~tulossa~~ <br>		Kymmenes osa: [[Ortodoksiksi tuleminen\|'''OSA 10''']]<br>
	<br>		<br>
	---<br>		---<br>

Hannu: /* Ihminen ja kirkon yhteisö */

2026-01-14T12:17:58Z

Ihminen ja kirkon yhteisö

← Vanhempi versio		Versio 14. tammikuuta 2026 kello 12.17
Rivi 54:		Rivi 54:
	Seitsenäs osa: [[Ortodoksisen kirkon opetus\|'''OSA 7''']]<br>		Seitsenäs osa: [[Ortodoksisen kirkon opetus\|'''OSA 7''']]<br>
	Kahdeksas osa: [[Hengellinen elämä Suomessa\|'''OSA 8''']]<br>		Kahdeksas osa: [[Hengellinen elämä Suomessa\|'''OSA 8''']]<br>
	Yhdeksäs osa: ~~tulossa~~ <br>		Yhdeksäs osa: [[Ortodoksisen kirkon historia\|'''OSA 9''']] <br>
			Kymmenes osa: tulossa <br>
	<br>		<br>
	---<br>		---<br>

Hannu (10. tammikuuta 2026 kello 14.01)

2026-01-10T14:01:14Z

← Vanhempi versio		Versio 10. tammikuuta 2026 kello 14.01
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Hengellinen elämä Suomessa ==		== Hengellinen elämä Suomessa ==
	[[Kuva:Johannes_sonkajanrantalainen_ikoni.jpg\|thumb\|400 px\|<center>Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen<br><small>(kuva: Suomen ortodoksinen kirkko)</small></center>]]		[[Kuva:Johannes_sonkajanrantalainen_ikoni.jpg\|thumb\|400 px\|<center>Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen<br><small>(kuva: Suomen ortodoksinen kirkko)</small></center>]]
	Ortodoksinen kirkko elää ja julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Kreikan kielessä evankeliumi on ''εὐαγγέλιον'' (euangelion), ''hyvä sanoma''. Tämä sanoma ei ole sidottu aikaan, kansaan tai kulttuuriin, mutta se tulee aina lihaksi tietyssä paikassa ja tietyssä elämäntilanteessa. Suomessa evankeliumi on elänyt ja eläytyy edelleen osaksi kansamme historiaa, kieltä ja kokemusta.<br>		Ortodoksinen kirkko elää ja julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Kreikan kielessä [[evankeliumi]] on ''εὐαγγέλιον'' (euangelion), ''hyvä sanoma''. Tämä sanoma ei ole sidottu aikaan, kansaan tai kulttuuriin, mutta se tulee aina lihaksi tietyssä paikassa ja tietyssä elämäntilanteessa. Suomessa evankeliumi on elänyt ja eläytyy edelleen osaksi kansamme historiaa, kieltä ja kokemusta.<br>
	<br>		<br>
	Ortodoksinen kirkko on Suomessa luterilaisen kirkon rinnalla toinen kansallinen kirkko. Samalla se on lukumäärältään vähemmistökirkko, joka on saanut elää uskonsa todeksi usein hiljaisesti, uskollisuuden ja kestävyyden kautta. Tästä huolimatta – ja juuri siksi – suomalainen ortodoksisuus on syvästi juurtunut kirkon yli kahdentuhannen vuoden mittaiseen perinteeseen. Se ei ole uusi ilmiö eikä historian sivupolku, vaan osa samaa elävää kirkkoa, joka syntyi helluntaina Pyhän Hengen voimasta.<br>		Ortodoksinen kirkko on Suomessa luterilaisen kirkon rinnalla toinen kansallinen kirkko. Samalla se on lukumäärältään vähemmistökirkko, joka on saanut elää uskonsa todeksi usein hiljaisesti, uskollisuuden ja kestävyyden kautta. Tästä huolimatta – ja juuri siksi – suomalainen ortodoksisuus on syvästi juurtunut kirkon yli kahdentuhannen vuoden mittaiseen perinteeseen. Se ei ole uusi ilmiö eikä historian sivupolku, vaan osa samaa elävää kirkkoa, joka syntyi helluntaina Pyhän Hengen voimasta.<br>
	<br>		<br>
	Evankeliumin hyvä sanoma on ortodoksisessa perinteessä aina ollut ennen kaikkea elettyä uskoa. Suomessa se on kuulunut kirkkolaulussa, näkynyt ikonien edessä sytytetyissä tuohuksissa ja kantanut kansaa sodan, siirtolaisuuden ja muutoksen keskellä. Evankeliumi kertoo, ettei ihminen ole Jumalasta erotettu tai hylätty, vaan kutsuttu takaisin yhteyteen hänen kanssaan. Pyhä Gregorios Nyssalainen ilmaisi tämän jo 300-luvulla toteamalla, että hyvä sanoma on se, ettei ihminen ole enää karkotettu Jumalan valtakunnasta, vaan jälleen Jumalan lapsi.<br>		Evankeliumin hyvä sanoma on ortodoksisessa perinteessä aina ollut ennen kaikkea elettyä uskoa. Suomessa se on kuulunut kirkkolaulussa, näkynyt ikonien edessä sytytetyissä tuohuksissa ja kantanut kansaa sodan, siirtolaisuuden ja muutoksen keskellä. Evankeliumi kertoo, ettei ihminen ole Jumalasta erotettu tai hylätty, vaan kutsuttu takaisin yhteyteen hänen kanssaan. Pyhä '''[[Gregorios Nyssalainen]]''' ilmaisi tämän jo 300-luvulla toteamalla, että hyvä sanoma on se, ettei ihminen ole enää karkotettu Jumalan valtakunnasta, vaan jälleen Jumalan lapsi.<br>
	<br>		<br>
	Ortodoksinen usko opettaa, että suurin lahja, jonka Jumala haluaa ihmiselle antaa, on hänen oma elämänsä. Jumala ei pysy etäisenä, vaan tulee ihmistä lähelle ja kutsuu hänet osalliseksi rakkaudestaan ja hyvyydestään. Tämä totuus avautuu erityisesti jumalallisessa liturgiassa, joka on myös suomalaisessa ortodoksisessa elämässä kirkon sydän. Liturgiassa rukoilemme: ”Et ole lakannut tekemästä kaikkea, ennen kuin olet johdattanut meidät taivaaseen ja lahjoittanut meille tulevan valtakunnan.” Tämä rukous yhdistää kirkon ikiaikaisen uskon ja tämän päivän seurakuntalaisen elämän.<br>		Ortodoksinen usko opettaa, että suurin lahja, jonka Jumala haluaa ihmiselle antaa, on hänen oma elämänsä. Jumala ei pysy etäisenä, vaan tulee ihmistä lähelle ja kutsuu hänet osalliseksi rakkaudestaan ja hyvyydestään. Tämä totuus avautuu erityisesti jumalallisessa liturgiassa, joka on myös suomalaisessa ortodoksisessa elämässä kirkon sydän. Liturgiassa rukoilemme: ”Et ole lakannut tekemästä kaikkea, ennen kuin olet johdattanut meidät taivaaseen ja lahjoittanut meille tulevan valtakunnan.” Tämä rukous yhdistää kirkon ikiaikaisen uskon ja tämän päivän seurakuntalaisen elämän.<br>
Rivi 19:		Rivi 19:
	=== Jumaloituminen – kristityn kutsumus ===		=== Jumaloituminen – kristityn kutsumus ===

	Ortodoksinen kirkko opettaa, että ihmisen koko elämän päämäärä on osallistuminen Jumalan elämään. Ihminen on luotu yhteyteen Jumalan kanssa. Jumalan laskeutuminen ihmiseksi Kristuksessa on tehnyt mahdolliseksi ihmisen kohoamisen Isän luo Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tätä elämänmittaista liikettä kohti Jumalaa kutsutaan jumaloitumiseksi, theosikseksi.<br>		Ortodoksinen kirkko opettaa, että ihmisen koko elämän päämäärä on osallistuminen Jumalan elämään. Ihminen on luotu yhteyteen Jumalan kanssa. Jumalan laskeutuminen ihmiseksi Kristuksessa on tehnyt mahdolliseksi ihmisen kohoamisen Isän luo Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tätä elämänmittaista liikettä kohti Jumalaa kutsutaan jumaloitumiseksi, [[Theosis\|theosikseksi]].<br>
	<br>		<br>
	Jumaloituminen ei ole vain harvojen kilvoittelijoiden tai munkkien kutsumus, vaan jokaisen kastetun kristityn tie. Suomessa tämä tie kulkee usein arjen keskellä: työssä, perhe-elämässä ja seurakunnan vaatimattomissa mutta merkityksellisissä kokoontumisissa. Se alkaa kasteessa, vahvistuu kirkon sakramentaalisessa elämässä ja jatkuu koko elämän ajan – myös kuoleman jälkeen.<br>		[[Jumaloituminen]] ei ole vain harvojen kilvoittelijoiden tai munkkien kutsumus, vaan jokaisen kastetun kristityn tie. Suomessa tämä tie kulkee usein arjen keskellä: työssä, perhe-elämässä ja seurakunnan vaatimattomissa mutta merkityksellisissä kokoontumisissa. Se alkaa kasteessa, vahvistuu kirkon sakramentaalisessa elämässä ja jatkuu koko elämän ajan – myös kuoleman jälkeen.<br>
	<br>		<br>
	Pelastus merkitsee vapautumista synnistä, kuolemasta ja pahan vallasta. Lunastus tarkoittaa sitä, että Jumala ottaa meidät takaisin omikseen. Ortodoksisessa ymmärryksessä nämä eivät ole irrallisia tapahtumia, vaan osa jumaloitumisen kokonaisuutta. Apostoli Pietari kirjoittaa, että meidät on kutsuttu tulemaan ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta”. Pyhä Basileios Suuri puolestaan opettaa, että ihminen on luotu olento, jolle on annettu kutsu tulla jumalaksi – ei olemukseltaan, vaan yhteydessä Jumalaan.<br>		Pelastus merkitsee vapautumista synnistä, kuolemasta ja pahan vallasta. Lunastus tarkoittaa sitä, että Jumala ottaa meidät takaisin omikseen. Ortodoksisessa ymmärryksessä nämä eivät ole irrallisia tapahtumia, vaan osa jumaloitumisen kokonaisuutta. [[Pietari Apostoli\|Apostoli '''Pietari''']] kirjoittaa, että meidät on kutsuttu tulemaan ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta”. Pyhä '''[[Basileios Suuri]]''' puolestaan opettaa, että ihminen on luotu olento, jolle on annettu kutsu tulla jumalaksi – ei olemukseltaan, vaan yhteydessä Jumalaan.<br>
	<br>		<br>
	Ortodoksinen kirkko opettaa, että jumaloituminen on yhteyttä Jumalan energioihin, ei hänen olemukseensa, joka pysyy salattuna ja käsittämättömänä. Tämä yhteys on todellinen, mutta ei sekoittava. Jumalallinen ja inhimillinen säilyttävät oman luonteensa. Ihmisen elämä saavuttaa täyteytensä silloin, kun se avautuu Jumalan elämälle.		Ortodoksinen kirkko opettaa, että jumaloituminen on yhteyttä Jumalan energioihin, ei hänen olemukseensa, joka pysyy salattuna ja käsittämättömänä. Tämä yhteys on todellinen, mutta ei sekoittava. Jumalallinen ja inhimillinen säilyttävät oman luonteensa. Ihmisen elämä saavuttaa täyteytensä silloin, kun se avautuu Jumalan elämälle.

Hannu: Ak: Uusi sivu: == Hengellinen elämä Suomessa == Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen
(kuva: Suomen ortodoksinen kirkko) Ortodoksinen kirkko elää ja julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Kreikan kielessä evankeliumi on ''εὐαγγέλιον'' (euangelion), ''hyvä sanoma''. Tämä sanoma ei ole sidottu aikaan, kansaan tai kulttuuriin, mutta se tulee aina lihaksi...

2026-01-10T13:56:08Z

Ak: Uusi sivu: == Hengellinen elämä Suomessa == thumb|400 px|<center>Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen (kuva: Suomen ortodoksinen kirkko)</center> Ortodoksinen kirkko elää ja julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Kreikan kielessä evankeliumi on ''εὐαγγέλιον'' (euangelion), ''hyvä sanoma''. Tämä sanoma ei ole sidottu aikaan, kansaan tai kulttuuriin, mutta se tulee aina lihaksi...

Uusi sivu

== Hengellinen elämä Suomessa ==
[[Kuva:Johannes_sonkajanrantalainen_ikoni.jpg|thumb|400 px|<center>Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen (kuva: Suomen ortodoksinen kirkko)</center>]]
Ortodoksinen kirkko elää ja julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Kreikan kielessä evankeliumi on ''εὐαγγέλιον'' (euangelion), ''hyvä sanoma''. Tämä sanoma ei ole sidottu aikaan, kansaan tai kulttuuriin, mutta se tulee aina lihaksi tietyssä paikassa ja tietyssä elämäntilanteessa. Suomessa evankeliumi on elänyt ja eläytyy edelleen osaksi kansamme historiaa, kieltä ja kokemusta. 
 
Ortodoksinen kirkko on Suomessa luterilaisen kirkon rinnalla toinen kansallinen kirkko. Samalla se on lukumäärältään vähemmistökirkko, joka on saanut elää uskonsa todeksi usein hiljaisesti, uskollisuuden ja kestävyyden kautta. Tästä huolimatta – ja juuri siksi – suomalainen ortodoksisuus on syvästi juurtunut kirkon yli kahdentuhannen vuoden mittaiseen perinteeseen. Se ei ole uusi ilmiö eikä historian sivupolku, vaan osa samaa elävää kirkkoa, joka syntyi helluntaina Pyhän Hengen voimasta. 
 
Evankeliumin hyvä sanoma on ortodoksisessa perinteessä aina ollut ennen kaikkea elettyä uskoa. Suomessa se on kuulunut kirkkolaulussa, näkynyt ikonien edessä sytytetyissä tuohuksissa ja kantanut kansaa sodan, siirtolaisuuden ja muutoksen keskellä. Evankeliumi kertoo, ettei ihminen ole Jumalasta erotettu tai hylätty, vaan kutsuttu takaisin yhteyteen hänen kanssaan. Pyhä Gregorios Nyssalainen ilmaisi tämän jo 300-luvulla toteamalla, että hyvä sanoma on se, ettei ihminen ole enää karkotettu Jumalan valtakunnasta, vaan jälleen Jumalan lapsi. 
 
Ortodoksinen usko opettaa, että suurin lahja, jonka Jumala haluaa ihmiselle antaa, on hänen oma elämänsä. Jumala ei pysy etäisenä, vaan tulee ihmistä lähelle ja kutsuu hänet osalliseksi rakkaudestaan ja hyvyydestään. Tämä totuus avautuu erityisesti jumalallisessa liturgiassa, joka on myös suomalaisessa ortodoksisessa elämässä kirkon sydän. Liturgiassa rukoilemme: ”Et ole lakannut tekemästä kaikkea, ennen kuin olet johdattanut meidät taivaaseen ja lahjoittanut meille tulevan valtakunnan.” Tämä rukous yhdistää kirkon ikiaikaisen uskon ja tämän päivän seurakuntalaisen elämän. 
 
Jumala Isän rakkaus on tullut näkyväksi ja konkreettiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen ei ole vain teologinen ajatus, vaan pelastuksen ydin: ihminen palautetaan yhteyteen Jumalan kanssa. Kirkon isät ovat tiivistäneet tämän opetuksen sanoihin, jotka ovat kaikuneet myös suomalaisessa ortodoksisessa opetuksessa: Jumala tuli siksi mitä me olemme, jotta me voisimme tulla siksi mikä hän on. 
 
Kristus on meille valo ja elämä. Hänessä ihmisyys ja jumaluus ovat yhdistyneet, ja tähän yhteyteen jokainen kristitty on kutsuttu. Kristuksen elämäntapa avautuu esikuvaksi myös suomalaisessa arjessa: rukouksessa, lähimmäisen kunnioittamisessa, kärsivällisyydessä ja uskollisuudessa. Hänen ylösnousemuksensa vapauttaa synnin ja kuoleman vallasta ja kutsuu meidät Jumalan lapsiksi. 
 
Samalla kun ortodoksinen kirkko elää Suomessa vähemmistönä, se on erottamaton osa maailmanlaajuista ortodoksista kirkkoa. Ortodoksisuus on yksi maailman suurista kristillisistä uskontokunnista, ja sitä pidetään usein toiseksi suurimpana kristillisenä kirkkokuntana heti roomalaiskatolisen kirkon jälkeen. Kirkko elää monissa maissa ja kulttuureissa, eri kielillä ja paikallisilla tavoilla, mutta sama usko yhdistää sen kaikkialla. 
 
Tämä maailmanlaajuinen yhteys tulee näkyväksi erityisesti silloin, kun ortodoksi matkustaa tai muuttaa toiseen maahan. Jumalanpalveluksen kieli saattaa olla vieras ja kirkkolaulu kuulostaa toisenlaiselta, mutta usko on sama ja liturgian rakenne tuttu. Ikonit, ristinmerkki, kumarrukset, suitsutus ja ehtoollisyhteys kertovat siitä, että ortodoksinen kirkko on yksi ja sama kirkko kaikkialla maailmassa. Suomalainen ortodoksi ei siis kuulu vain paikalliseen seurakuntaan tai kansalliseen kirkkoon, vaan elävään ja maailmanlaajuiseen yhteyteen, joka ulottuu vuosisatojen ja maanosien yli.

=== Jumaloituminen – kristityn kutsumus ===

Ortodoksinen kirkko opettaa, että ihmisen koko elämän päämäärä on osallistuminen Jumalan elämään. Ihminen on luotu yhteyteen Jumalan kanssa. Jumalan laskeutuminen ihmiseksi Kristuksessa on tehnyt mahdolliseksi ihmisen kohoamisen Isän luo Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tätä elämänmittaista liikettä kohti Jumalaa kutsutaan jumaloitumiseksi, theosikseksi. 
 
Jumaloituminen ei ole vain harvojen kilvoittelijoiden tai munkkien kutsumus, vaan jokaisen kastetun kristityn tie. Suomessa tämä tie kulkee usein arjen keskellä: työssä, perhe-elämässä ja seurakunnan vaatimattomissa mutta merkityksellisissä kokoontumisissa. Se alkaa kasteessa, vahvistuu kirkon sakramentaalisessa elämässä ja jatkuu koko elämän ajan – myös kuoleman jälkeen. 
 
Pelastus merkitsee vapautumista synnistä, kuolemasta ja pahan vallasta. Lunastus tarkoittaa sitä, että Jumala ottaa meidät takaisin omikseen. Ortodoksisessa ymmärryksessä nämä eivät ole irrallisia tapahtumia, vaan osa jumaloitumisen kokonaisuutta. Apostoli Pietari kirjoittaa, että meidät on kutsuttu tulemaan ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta”. Pyhä Basileios Suuri puolestaan opettaa, että ihminen on luotu olento, jolle on annettu kutsu tulla jumalaksi – ei olemukseltaan, vaan yhteydessä Jumalaan. 
 
Ortodoksinen kirkko opettaa, että jumaloituminen on yhteyttä Jumalan energioihin, ei hänen olemukseensa, joka pysyy salattuna ja käsittämättömänä. Tämä yhteys on todellinen, mutta ei sekoittava. Jumalallinen ja inhimillinen säilyttävät oman luonteensa. Ihmisen elämä saavuttaa täyteytensä silloin, kun se avautuu Jumalan elämälle.

=== Pyhä Henki ja kirkon elämä ===

Kristuksen voitto synnistä ja kuolemasta ei toteudu ihmisessä automaattisesti. Jokainen kutsutaan ottamaan se vastaan yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa. Pyhä Henki on jumaloitumisen toimija, joka liittää meidät Pyhän Kolminaisuuden elämään ja kunnioittaa samalla ihmisen vapautta. 
 
Suomalaisessa ortodoksisessa elämässä Pyhän Hengen työ näkyy erityisesti kirkon rukouselämässä: liturgiassa, ehtoollisyhteydessä, sakramenteissa, paastossa ja päivittäisessä rukouksessa. Kirkko on Jumalan ja ihmisen kohtaamisen paikka. Pyhä Irenaios muistutti jo varhain: missä kirkko on, siellä on Henki, ja missä Henki on, siellä on kirkko. 
 
Pyhä Henki, Herra ja eläväksi tekijä, kasvattaa meitä vastuullisiksi ja rakastaviksi ihmisiksi. Jumalanpalveluselämän hedelmänä ovat Hengen lahjat: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Nämä ovat Kristuksen kaltaisen elämän tunnusmerkkejä ja todistavat siitä, että rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen kuuluvat erottamattomasti yhteen.

=== Ihminen ja kirkon yhteisö ===

Jumaloituminen ilmaisee ortodoksisen kirkon myönteisen ihmiskuvan. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, vaikka tämä kuva voi synnin vuoksi hämärtyä. Sitä ei kuitenkaan voida koskaan hävittää. Kirkon elämä tarjoaa aina mahdollisuuden eheytymiseen ja kasvuun. 
 
Sakramenteissa ihminen kohdataan nimeltä. Tämä korostaa jokaisen ihmisarvoa ja henkilökohtaista vastuuta omasta suhteestaan Jumalaan. Samalla ortodoksinen kirkko opettaa, ettei kristitty ole kutsuttu elämään yksin. Kristillinen elämä on aina kirkon elämää. Jumaloitumisen tie kuljetaan yhdessä, seurakuntana, Kristuksen ruumiina – myös vähemmistönä elävänä kansallisena kirkkona. 
 
Yhteys Jumalaan ei hävitä persoonallisuuttamme. Jumalan rakkaus ei murskaa eikä niele ihmistä, vaan parantaa, kohottaa ja saattaa hänet täyteyteen. Astuessamme Jumalan elämään meistä tulee niitä ihmisiä, joiksi meidät on luotu – myös suomalaisina ortodokseina, tässä ajassa ja tässä maassa. 
 
--- 
 
Tämä on kahdeksas osa sarjasta, jossa osia tulee olemaan noin kymmenen eri aihepiiriä käsittäävää kokonaisuutta. Seuraavassa osassa kerrotaan lisää mm. apostolisesta jatkuvuudesta. 
Ensimmäinen osa: [[Ortodoksinen kirkko – mitä, missä, milloin|'''OSA 1''']]. 
Toinen osa: [[Jumalan huone: Mitä ortodoksisessa kirkossa on?|'''OSA 2''']] 
Kolmas osa: [[Mitä kirkossa tapahtuu: Jumalanpalvelus|'''OSA 3''']] 
Neljäs osa: [[Pyhä Eukaristia – Elämän lähde ja kirkon sydän|'''OSA 4''']] 
Viides osa: [[Ortodoksisen kirkon sakramentit eli mysteeriot|'''OSA 5''']] 
Kuudes osa: [[Ortodoksisen kirkon erityiset palvelukset ja siunaukset|'''OSA 6''']] 
Seitsenäs osa: [[Ortodoksisen kirkon opetus|'''OSA 7''']] 
Kahdeksas osa: [[Hengellinen elämä Suomessa|'''OSA 8''']] 
Yhdeksäs osa: tulossa 
 
--- 
 
Ortodoksi.net 
10.1.2026 
 
[[Luokka: Opetuspuheet]]