Jumalallinen liturgia – Kirkon kasvot ja ääni - Muutoshistoria

Mikko (30. elokuuta 2010 kello 19.29)

2010-08-30T19:29:14Z

← Vanhempi versio		Versio 30. elokuuta 2010 kello 19.29
Rivi 5:		Rivi 5:
	:: ''Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.'' (Gal.5:1)		:: ''Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.'' (Gal.5:1)

			[[Kuva:Suuri_saatto_pyhat_lahjat.jpg\|thumb\|300 px\|<center>[[Arseni (apulaispiispa)\|KS Joensuun piispa Arseni]] ottaa Pyhät Lahjat vastaan papeilta alttarissa [[liturgia]]ssa [[Suuri saatto\|suuren saaton]] päätteeksi.<br><small>''Foto © Hannu Pyykkönen''</small></center>]]
	Ortodoksinen kirkko ilmaisee jumalanpalveluksessa elämän täyteytensä. Jumalanpalveluksessa uskovien yhteisö muodostaa alati Kristuksen Ruumiin ja jokainen Kirkon uskollinen jäsen on [[Pyhä Kolminaisuus\|Pyhän Kolminaisuuden]] asuinpaikka (Joh.13:23 ja Ilm.3:20). Kirkko omistaa olemassaolonsa Kristukselle. Kirkko on Kristuksen Ruumis. Kirkko Kristuksen Ruumiina on alati riippuvainen [[Pyhä Henki\|Pyhästä Hengestä]], jonka kautta eskaton eli Jumalan valtakunnan lopullinen aika murtautuu historiaan eli Kirkon [[Eukaristia\|eukaristisen]] yhteisön [[Yksi, Pyhä, katolinen ja apostolinen Kirkko \|katolisuus]] julistetaan ja yhteisön pyhä salaisuus eli [[mysteerio]] koetaan. Pyhä Henki luo Kirkon, jonka Kristus on asettanut. Pyhä Henki tekee eläväksi Kirkon samoin kuin Hän täytti Kristuksen koko maanpäällisen elämän. Pyhä Henki on Kirkossa kaikkien profeetallisten ja karismaattisten lahjojen ja Kirkon institutionaalisten ja pastoraalisten palvelujen lähde. Pyhä Henki tekee meistä Jumalan lapsia, valmistaen meidät ottamaan vastaan ylösnousseen Kristuksen ja jumalallisen elämän mahdollisuudet.		Ortodoksinen kirkko ilmaisee jumalanpalveluksessa elämän täyteytensä. Jumalanpalveluksessa uskovien yhteisö muodostaa alati Kristuksen Ruumiin ja jokainen Kirkon uskollinen jäsen on [[Pyhä Kolminaisuus\|Pyhän Kolminaisuuden]] asuinpaikka (Joh.13:23 ja Ilm.3:20). Kirkko omistaa olemassaolonsa Kristukselle. Kirkko on Kristuksen Ruumis. Kirkko Kristuksen Ruumiina on alati riippuvainen [[Pyhä Henki\|Pyhästä Hengestä]], jonka kautta eskaton eli Jumalan valtakunnan lopullinen aika murtautuu historiaan eli Kirkon [[Eukaristia\|eukaristisen]] yhteisön [[Yksi, Pyhä, katolinen ja apostolinen Kirkko \|katolisuus]] julistetaan ja yhteisön pyhä salaisuus eli [[mysteerio]] koetaan. Pyhä Henki luo Kirkon, jonka Kristus on asettanut. Pyhä Henki tekee eläväksi Kirkon samoin kuin Hän täytti Kristuksen koko maanpäällisen elämän. Pyhä Henki on Kirkossa kaikkien profeetallisten ja karismaattisten lahjojen ja Kirkon institutionaalisten ja pastoraalisten palvelujen lähde. Pyhä Henki tekee meistä Jumalan lapsia, valmistaen meidät ottamaan vastaan ylösnousseen Kristuksen ja jumalallisen elämän mahdollisuudet.

Rivi 281:		Rivi 282:
	The theological and liturgical tragedy of the post-patristic age is that the Church’s cult was deprived of its liturgical function and reduced to cultic categories alone. This means more precisely that the theological mind as well as piety ceased to see in it, to experience it, as the very epiphany of the cosmic and eschatological content of the Church faith and thus of the Church herself. This western captivity consisted primarily in what Fr. Georges Florovsky so aptly termed the pseudomorphosis of the eastern theological mind - the adaption by it of western thought forms and categories, of the western understanding of the very nature, structure, and the method of theology. And the first, and indeed the most fateful, result of that pseudomorphosis was precisely a mutual alienation from on another of the Lex credendi and the Lex orandi.		The theological and liturgical tragedy of the post-patristic age is that the Church’s cult was deprived of its liturgical function and reduced to cultic categories alone. This means more precisely that the theological mind as well as piety ceased to see in it, to experience it, as the very epiphany of the cosmic and eschatological content of the Church faith and thus of the Church herself. This western captivity consisted primarily in what Fr. Georges Florovsky so aptly termed the pseudomorphosis of the eastern theological mind - the adaption by it of western thought forms and categories, of the western understanding of the very nature, structure, and the method of theology. And the first, and indeed the most fateful, result of that pseudomorphosis was precisely a mutual alienation from on another of the Lex credendi and the Lex orandi.


			[[Luokka:Jumalanpalvelukset]]
	[[Luokka:Opetuspuheet]]		[[Luokka:Opetuspuheet]]

Hannu: /* Aika on Herran toimia... */

2010-08-10T10:31:08Z

Aika on Herran toimia...

← Vanhempi versio		Versio 10. elokuuta 2010 kello 10.31
Rivi 37:		Rivi 37:
	:: ''“Sinä, Kristus Jumalamme, olet sekä tuoja että tuotava, sekä vastaanottaja että muille jaettava”'' (rukous ennen kerubihymniä).		:: ''“Sinä, Kristus Jumalamme, olet sekä tuoja että tuotava, sekä vastaanottaja että muille jaettava”'' (rukous ennen kerubihymniä).
	Ennen liturgian alkamista [[diakoni]] lausuu [[Pappi\|papille]] tai [[piispa]]lle:		Ennen liturgian alkamista [[diakoni]] lausuu [[Pappi\|papille]] tai [[piispa]]lle:
	:: ''“Aika on Herran toimia”'' (Ps.118:26, LXX).		:: ''“Aika on Herran toimia”'' (Ps.118:26, [[LXX]]).

	Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja Sana on läsnä kansassaan, Hän toteuttaa lupauksensa olla heidän keskellään kun he kokoontuvat Hänen nimessä (Matt.18:20). Kuitenkin vaikka Jumala tulee lähelle ihmistä, Hän on aina Toinen, salattu ja käsittämätön jumalallisessa olemuksessaan. Tässä on ortodoksisen teologian syvä mysteerio Jumalan ''läheisyydestä'' ja ''toiseudesta''.		Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja Sana on läsnä kansassaan, Hän toteuttaa lupauksensa olla heidän keskellään kun he kokoontuvat Hänen nimessä (Matt.18:20). Kuitenkin vaikka Jumala tulee lähelle ihmistä, Hän on aina Toinen, salattu ja käsittämätön jumalallisessa olemuksessaan. Tässä on ortodoksisen teologian syvä mysteerio Jumalan ''läheisyydestä'' ja ''toiseudesta''.

Hannu: /* Liturgia on Kirkon uskon toimintaa */

2010-08-10T10:14:56Z

Liturgia on Kirkon uskon toimintaa

← Vanhempi versio		Versio 10. elokuuta 2010 kello 10.14
Rivi 24:		Rivi 24:
	Kirkko elää uskon totuuksiaan Jumalasta, luomakunnasta ja ihmisyydestä monimuotoisten ja vastavuoroisten sanojen, [[Symbolismi\|symbolien]], taiteen, musiikin ja seremoniaalisten toimintojen kautta. Tämä kaikki tapahtuu käytännöllisten ja vertauskuvallisten merkitysten kautta. Kirkko kutsuu meitä opin ja rukouksen myötä etsimään, löytämään, kokemaan ja tekemään todelliseksi iankaikkisen olemassaolomme mysteeriota. Liturgia on Kirkon uskon toimintaa, Kirkon visio uskosta ja elämän tiestä. Liturgia rakentaa Kirkon uskoa ja muodostaa identiteettiä sekä henkilökohtaisella että yhteisöllisellä tasolla.		Kirkko elää uskon totuuksiaan Jumalasta, luomakunnasta ja ihmisyydestä monimuotoisten ja vastavuoroisten sanojen, [[Symbolismi\|symbolien]], taiteen, musiikin ja seremoniaalisten toimintojen kautta. Tämä kaikki tapahtuu käytännöllisten ja vertauskuvallisten merkitysten kautta. Kirkko kutsuu meitä opin ja rukouksen myötä etsimään, löytämään, kokemaan ja tekemään todelliseksi iankaikkisen olemassaolomme mysteeriota. Liturgia on Kirkon uskon toimintaa, Kirkon visio uskosta ja elämän tiestä. Liturgia rakentaa Kirkon uskoa ja muodostaa identiteettiä sekä henkilökohtaisella että yhteisöllisellä tasolla.

	Kirkon opin ja liturgian läheinen yhteys ilmenee erityisesti Kirkon liturgisissa teksteissä, jotka ovat olennaisesti raamatullisia ja kirkollisia. Raamatulliset tekstit sisältävät lukukappaleita [[VT\|Vanhasta]] ja [[UT\|Uudesta testamentista]]. Kirkolliset tekstit ovat puolestaan lahjakkaiden, inspiroituneiden, [[~~Pyhät~~\|pyhien ihmisten]] käsialaa. Osa heistä on nimeltä tunnettuja, osa on tuntemattomia. Kirkollisiin teksteihin kuuluu Kirkon liturgisiin kirjoihin koottuja rukouksia, hymnejä ja jumalanpalvelusten ohjeita.		Kirkon opin ja liturgian läheinen yhteys ilmenee erityisesti Kirkon liturgisissa teksteissä, jotka ovat olennaisesti raamatullisia ja kirkollisia. Raamatulliset tekstit sisältävät lukukappaleita [[VT\|Vanhasta]] ja [[UT\|Uudesta testamentista]]. Kirkolliset tekstit ovat puolestaan lahjakkaiden, inspiroituneiden, [[Pyhä\|pyhien ihmisten]] käsialaa. Osa heistä on nimeltä tunnettuja, osa on tuntemattomia. Kirkollisiin teksteihin kuuluu Kirkon liturgisiin kirjoihin koottuja rukouksia, hymnejä ja jumalanpalvelusten ohjeita.

	== Rukouksen kaksi tapaa: persoonallinen ja yhteisöllinen ==		== Rukouksen kaksi tapaa: persoonallinen ja yhteisöllinen ==

Hannu: /* Kirjallisuutta */

2010-08-10T10:13:59Z

Kirjallisuutta

← Vanhempi versio		Versio 10. elokuuta 2010 kello 10.13
Rivi 266:		Rivi 266:
	* Zizioulas, John D., 1985, Being As Communion. Studies in Personhood and the Church. Crestwood.		* Zizioulas, John D., 1985, Being As Communion. Studies in Personhood and the Church. Crestwood.

	== Summary ==		== Summary ==

	In the liturgy Orthodox Christians, both as persons and as community, live and breathe their faith, learn and affirm their identity, and experience sacramentally their ultimate destiny. Communion with God is achieved in many ways and on various levels.		In the liturgy Orthodox Christians, both as persons and as community, live and breathe their faith, learn and affirm their identity, and experience sacramentally their ultimate destiny. Communion with God is achieved in many ways and on various levels.

Hannu: /* Paluu pyhien isien teologiaan */

2010-08-10T10:13:36Z

Paluu pyhien isien teologiaan

← Vanhempi versio		Versio 10. elokuuta 2010 kello 10.13
Rivi 191:		Rivi 191:
	Ortodoksisen kirkon autenttisen teologian kieli on ''doksologinen'' ja ''mystagoginen'', se ilmaisee Jumalan palvelemista. Ortodoksisella teologialla on erottamaton yhteys jumalanpalvelukseen. [[Uskontunnustus\|Uskontunnustusta]] ei ole tarkoitettu teologisen tutkimuksen kohteeksi, vaan kirkkoyhteisön laulettavaksi. Ortodoksinen lähestymistapa sekä oppiin että kristilliseen elämään on perusteeltaan kirkollinen ja liturginen.		Ortodoksisen kirkon autenttisen teologian kieli on ''doksologinen'' ja ''mystagoginen'', se ilmaisee Jumalan palvelemista. Ortodoksisella teologialla on erottamaton yhteys jumalanpalvelukseen. [[Uskontunnustus\|Uskontunnustusta]] ei ole tarkoitettu teologisen tutkimuksen kohteeksi, vaan kirkkoyhteisön laulettavaksi. Ortodoksinen lähestymistapa sekä oppiin että kristilliseen elämään on perusteeltaan kirkollinen ja liturginen.

	''Ortodoksinen jumalanpalvelus on Kirkon elämän suuri koulu''. Kirkon liturgiset tekstit ja rituaalit asettavat traditiota uomiinsa kun taas liturginen [[opetuspuhe]] ([[homilia]]) laajentaa ja tulkitsee Kirkon traditiota. Liturgisen opetuspuheen tarkoituksena on uskovan kasvattaminen sisälle jumalanpalvelukseen, mutta myös se, että jumalanpalvelus alkaa kasvattaa ja opettaa uskovaa. Opetustehtävä ei ole helppo, sillä se edellyttää saarnaajalta syvällistä ja oikeaa tietoa, mutta myös kokemusta ortodoksisesta jumalanpalveluksesta.		''Ortodoksinen jumalanpalvelus on Kirkon elämän suuri koulu''. Kirkon liturgiset tekstit ja rituaalit asettavat traditiota uomiinsa kun taas liturginen [[opetuspuhe]] (''homilia'') laajentaa ja tulkitsee Kirkon traditiota. Liturgisen opetuspuheen tarkoituksena on uskovan kasvattaminen sisälle jumalanpalvelukseen, mutta myös se, että jumalanpalvelus alkaa kasvattaa ja opettaa uskovaa. Opetustehtävä ei ole helppo, sillä se edellyttää saarnaajalta syvällistä ja oikeaa tietoa, mutta myös kokemusta ortodoksisesta jumalanpalveluksesta.

	Synnin historian valheellinen todellisuus ja tuhoava läsnäolo ilmenevät myös Kirkon sisällä. Kirkko sakramentaalisena yhteisönä on ehdottoman pyhä, koska sillä on yhteys Jumalan pyhyyteen, mutta ihmisissä säilyy yhteys syntiin. Kirkko on yhteisö, joka heijastaa sisällään myös langenneen maailman rikkonaisuutta. Kirkon pyhyys ei kasva eikä ole riippuvainen sen jäsenten moraali- ja hurskauselämästä vaan Kirkon olemuksesta Kristuksen Ruumiina. Kirkko on pyhä, koska Kirkko on totuuden tapahtuma, Jumalan lihaksitulemisen ja ihmisen jumaloitumisen tosiasia. Kirkko on pyhä koska Kolmiyhteinen Jumala ilmoittaa itsensä ja totuutensa Kirkon kautta.		Synnin historian valheellinen todellisuus ja tuhoava läsnäolo ilmenevät myös Kirkon sisällä. Kirkko sakramentaalisena yhteisönä on ehdottoman pyhä, koska sillä on yhteys Jumalan pyhyyteen, mutta ihmisissä säilyy yhteys syntiin. Kirkko on yhteisö, joka heijastaa sisällään myös langenneen maailman rikkonaisuutta. Kirkon pyhyys ei kasva eikä ole riippuvainen sen jäsenten moraali- ja hurskauselämästä vaan Kirkon olemuksesta Kristuksen Ruumiina. Kirkko on pyhä, koska Kirkko on totuuden tapahtuma, Jumalan lihaksitulemisen ja ihmisen jumaloitumisen tosiasia. Kirkko on pyhä koska Kolmiyhteinen Jumala ilmoittaa itsensä ja totuutensa Kirkon kautta.

Hannu: /* Kirkko ei ole paikalleen pysähtynyt kulttiyhteisö */

2010-08-10T10:12:56Z

Kirkko ei ole paikalleen pysähtynyt kulttiyhteisö

← Vanhempi versio		Versio 10. elokuuta 2010 kello 10.12
Rivi 110:		Rivi 110:
	Ortodoksisesta kirkosta ''on puuttunut'' vuosisatojen ajan ''Kirkon liturgisen kielen mukainen selitys eli ihmisen perehdyttäminen Kirkon jumalapalveluksen mysteerioon''. Sellainen opetus ei ehkä ollut välttämätöntä [[Bysantti\|Bysantissa]], koska siellä Kirkko ja maailma puhuivat samaa kieltä ja vetosivat samoihin kristillisiin arvoihin. Tänä päivänä ihmisten perehdyttäminen Kirkon jumalanpalveluksen mysteerioon on ehdottoman tärkeää, että liturgia voisi jälleen elvyttää ihmisten elämässä kirkollisen tehtävänsä ja merkityksensä.		Ortodoksisesta kirkosta ''on puuttunut'' vuosisatojen ajan ''Kirkon liturgisen kielen mukainen selitys eli ihmisen perehdyttäminen Kirkon jumalapalveluksen mysteerioon''. Sellainen opetus ei ehkä ollut välttämätöntä [[Bysantti\|Bysantissa]], koska siellä Kirkko ja maailma puhuivat samaa kieltä ja vetosivat samoihin kristillisiin arvoihin. Tänä päivänä ihmisten perehdyttäminen Kirkon jumalanpalveluksen mysteerioon on ehdottoman tärkeää, että liturgia voisi jälleen elvyttää ihmisten elämässä kirkollisen tehtävänsä ja merkityksensä.

	Ortodoksinen maailmannäkemys sulkee pois [[~~Maalistuminen~~\|maallistumisen]], sillä ortodoksian keskeisenä ajatuksena ja opetuksen lähteenä on, että ihmisen koko elämä ei ainoastaan kuulu Jumalalle, vaan se tulee muuttaa jumalalliseksi ja Jumalakeskeiseksi eli yhteydeksi Jumalaan. Liturgia lakkaa silloin olemasta ihmiselle muinainen, värikäs ja kaunis toimitus. Liturgia paljastaa ihmiselle Jumalan kirkkauden maailman, ja hänen elämänsä erottautumisen tuosta kirkkaudesta. Kirkon elämän päämäärä on muuttumaton. Kirkko kutsuu ihmisiä Jumalan uudistavaan maailmaan, rakkauteen, keskinäiseen kunnioittamiseen ja todelliseen elämään. Ortodoksinen kirkko ei ole paikalleen pysähtynyt kulttiyhteisö, vaan palveleva yhteisö, jonka liturginen elämä julistaa kirkkovuoden kautta Kirkon päivittäistä voittoa ajan ja rappion mielettömyydestä.		Ortodoksinen maailmannäkemys sulkee pois [[Maallistuminen\|maallistumisen]], sillä ortodoksian keskeisenä ajatuksena ja opetuksen lähteenä on, että ihmisen koko elämä ei ainoastaan kuulu Jumalalle, vaan se tulee muuttaa jumalalliseksi ja Jumalakeskeiseksi eli yhteydeksi Jumalaan. Liturgia lakkaa silloin olemasta ihmiselle muinainen, värikäs ja kaunis toimitus. Liturgia paljastaa ihmiselle Jumalan kirkkauden maailman, ja hänen elämänsä erottautumisen tuosta kirkkaudesta. Kirkon elämän päämäärä on muuttumaton. Kirkko kutsuu ihmisiä Jumalan uudistavaan maailmaan, rakkauteen, keskinäiseen kunnioittamiseen ja todelliseen elämään. Ortodoksinen kirkko ei ole paikalleen pysähtynyt kulttiyhteisö, vaan palveleva yhteisö, jonka liturginen elämä julistaa kirkkovuoden kautta Kirkon päivittäistä voittoa ajan ja rappion mielettömyydestä.

	== Ortodoksinen teologia - parantavaa tiedettä ==		== Ortodoksinen teologia - parantavaa tiedettä ==

Hannu: /* Nykyisen ja tulevan dynaaminen jännite */

2010-08-10T10:12:36Z

Nykyisen ja tulevan dynaaminen jännite

← Vanhempi versio		Versio 10. elokuuta 2010 kello 10.12
Rivi 96:		Rivi 96:
	Ortodoksinen liturginen elämä julistaa Kristuksen pelastustyötä. Kristus on vapauttanut ihmiset kuolettavasta synnistä, rappiosta ja kuolemasta. Pyhä Henki kannustaa heitä uuden sisäisen periaatteen eli kirkollisen olemassaolon ja identiteetin lujittamiseen. Kirkon jäseninä heille tulee mahdolliseksi ylittää biologiset ja sosiaaliset rajoitukset. Ihmisen kirkollinen identiteetti ei ole seurausta ihmissuvun evoluutiosta, vaan Kristuksen voitosta kuolemasta. Liturgia kertoo, että kirkollinen elämä on kehittävää työtä, eheyttävää muutosta heikkoudesta voimaan, pimeydestä valkeuteen, kuolemasta elämään eli kirkkaudesta kirkkauteen (2.Kor.3:18).		Ortodoksinen liturginen elämä julistaa Kristuksen pelastustyötä. Kristus on vapauttanut ihmiset kuolettavasta synnistä, rappiosta ja kuolemasta. Pyhä Henki kannustaa heitä uuden sisäisen periaatteen eli kirkollisen olemassaolon ja identiteetin lujittamiseen. Kirkon jäseninä heille tulee mahdolliseksi ylittää biologiset ja sosiaaliset rajoitukset. Ihmisen kirkollinen identiteetti ei ole seurausta ihmissuvun evoluutiosta, vaan Kristuksen voitosta kuolemasta. Liturgia kertoo, että kirkollinen elämä on kehittävää työtä, eheyttävää muutosta heikkoudesta voimaan, pimeydestä valkeuteen, kuolemasta elämään eli kirkkaudesta kirkkauteen (2.Kor.3:18).

	Jumalan itsensä antava, ehdoton ja uhraava rakkaus tulee Kristuksessa kirkkoyhteisön jäsenten sisäiseksi periaatteeksi, lähteeksi ja oppaaksi. Se saattaa heidät Pyhän Hengen vaikutuksen piiriin, Pyhä Henki on elämän lähde ja tulevien siunauksen ja kirkkauden lupaus. Ortodoksisen kirkon jumalanpalvelus ylittää ihmiselämän rajallisuudet. Kirkko suuntautuu yhteisöllisessä elämässään Kristuksessa tulevaan eli aikojen loppuun. Liturgia asettaa nykyisen ja tulevan ajan keskenään dynaamiseen jännitteeseen.		Jumalan itsensä antava, ehdoton ja uhraava rakkaus tulee Kristuksessa kirkkoyhteisön jäsenten sisäiseksi periaatteeksi, lähteeksi ja oppaaksi. Se saattaa heidät Pyhän Hengen vaikutuksen piiriin, Pyhä Henki on elämän lähde ja tulevien siunauksen ja kirkkauden lupaus. Ortodoksisen kirkon jumalanpalvelus ylittää ihmiselämän rajallisuudet. Kirkko suuntautuu yhteisöllisessä elämässään Kristuksessa tulevaan eli aikojen loppuun. Liturgia asettaa nykyisen ja tulevan ajan keskenään dynaamiseen jännitteeseen.

	Uskovien elämä ankkuroituu Kirkossa Jumalan valtakunnan todellisuuteen. Kuitenkaan uskovat eivät saa olla sokeita tämän maailman julmuuksille, tragedioille ja sorrolle. Kirkon jumalapalvelus asettaa heidät Jumalan rajattoman rakkauden eteen. Liturginen ulottuvuus on Kirkon elämässä vapauttavaa, koska se valvoo jokaista väärämielistä ajattelua ja epäoikeudenmukaisuutta.		Uskovien elämä ankkuroituu Kirkossa Jumalan valtakunnan todellisuuteen. Kuitenkaan uskovat eivät saa olla sokeita tämän maailman julmuuksille, tragedioille ja sorrolle. Kirkon jumalapalvelus asettaa heidät Jumalan rajattoman rakkauden eteen. Liturginen ulottuvuus on Kirkon elämässä vapauttavaa, koska se valvoo jokaista väärämielistä ajattelua ja epäoikeudenmukaisuutta.

Hannu: /* Papillisen tehtävän harjoittaminen liturgiassa */

2010-08-10T10:12:07Z

Papillisen tehtävän harjoittaminen liturgiassa

← Vanhempi versio		Versio 10. elokuuta 2010 kello 10.12
Rivi 56:		Rivi 56:
	Simeonin mukaan luostarielämän ihanteet liittyvät läheisesti pappeuden ylevään kutsumukseen. Siksi Kirkossa tuli vakiintuneeksi perinteeksi, että [[Asketismi\|askeettisesti]] eläviä pappeja valittiin Kirkon piispoiksi. Kirkko edellytti, että papit, jotka valittiin piispoiksi, osoittivat ennen piispaksi valintaansa askeettista elämänasennetta. Mutta usein kävi, että askeettiset papit kadottivat maailmassa piispan virassa luostari-ihanteensa ja papillisen elämänsä siunauksellisuuden.		Simeonin mukaan luostarielämän ihanteet liittyvät läheisesti pappeuden ylevään kutsumukseen. Siksi Kirkossa tuli vakiintuneeksi perinteeksi, että [[Asketismi\|askeettisesti]] eläviä pappeja valittiin Kirkon piispoiksi. Kirkko edellytti, että papit, jotka valittiin piispoiksi, osoittivat ennen piispaksi valintaansa askeettista elämänasennetta. Mutta usein kävi, että askeettiset papit kadottivat maailmassa piispan virassa luostari-ihanteensa ja papillisen elämänsä siunauksellisuuden.

	Pyhä Simeon korostaa, ettei kenenkään tulisi pyrkiä pyhään pappeuteen mielessään ajatus ylenemisestä Kirkon hierarkiassa. Jokaisen pappeuteen valitun tulee sen sijaan sitoutua kirkollisen palvelutehtävän jumalalliseen tarkoitukseen. Silloin pyhään pappeuteen vihitty mies voi pukeutua nöyryyteen Kristuksen esimerkin mukaisesti. Tessalonikin arkkipiispa Simeon korostaa, ettei piispan ja papin tulisi unohtaa, että pastoraalisessa työssä kaikki on yhteydessä ''vapaan tahdon voimaan''. He lankeavat vapaaehtoisesti [[~~saatanan~~]] juoniin ja vapaan tahtonsa mukaan he voivat vapautua saatanan juonista. He voivat ja heidän tulisi puhdistaa sielustaan [[Katumus\|katumuksessa]] jokainen himo. Rakkaus Jumalaan ja samastuminen Hänen hyveisiinsä avaa piispalle ja papille oven arvolliseen ja siunattuun papilliseen palvelutehtävään. ''Kateus, panettelu, ilkeys'' tai mikä tahansa pahuus sulkee piispan tai papin Kristuksen pyhien mysteerioiden terapeuttisesta hoitamisesta.		Pyhä Simeon korostaa, ettei kenenkään tulisi pyrkiä pyhään pappeuteen mielessään ajatus ylenemisestä Kirkon hierarkiassa. Jokaisen pappeuteen valitun tulee sen sijaan sitoutua kirkollisen palvelutehtävän jumalalliseen tarkoitukseen. Silloin pyhään pappeuteen vihitty mies voi pukeutua nöyryyteen Kristuksen esimerkin mukaisesti. Tessalonikin arkkipiispa Simeon korostaa, ettei piispan ja papin tulisi unohtaa, että pastoraalisessa työssä kaikki on yhteydessä ''vapaan tahdon voimaan''. He lankeavat vapaaehtoisesti [[saatana]]n juoniin ja vapaan tahtonsa mukaan he voivat vapautua saatanan juonista. He voivat ja heidän tulisi puhdistaa sielustaan [[Katumus\|katumuksessa]] jokainen himo. Rakkaus Jumalaan ja samastuminen Hänen hyveisiinsä avaa piispalle ja papille oven arvolliseen ja siunattuun papilliseen palvelutehtävään. ''Kateus, panettelu, ilkeys'' tai mikä tahansa pahuus sulkee piispan tai papin Kristuksen pyhien mysteerioiden terapeuttisesta hoitamisesta.

	[[Papisto]]n jäsenille (piispa ja pappi) suodaan vihkimyksessä kirkollinen arvovalta johtaa, opettaa ja ohjata ihmisiä, johtaa jumalanpalveluksia ja pyhittää Jumalan kansan elämää pyhien mysteerioiden kautta. Papisto ei kuitenkaan omista yksilöllistä valtaa joka olisi riippumaton [[maallikko]]jen palvelutehtävästä Kirkossa. Papiston jäsenet ovat saman Jumalan kansan jäseniä kuin maallikotkin.		[[Papisto]]n jäsenille (piispa ja pappi) suodaan vihkimyksessä kirkollinen arvovalta johtaa, opettaa ja ohjata ihmisiä, johtaa jumalanpalveluksia ja pyhittää Jumalan kansan elämää pyhien mysteerioiden kautta. Papisto ei kuitenkaan omista yksilöllistä valtaa joka olisi riippumaton [[maallikko]]jen palvelutehtävästä Kirkossa. Papiston jäsenet ovat saman Jumalan kansan jäseniä kuin maallikotkin.

Hannu: Ak: Uusi sivu: Ortodoksinen jumalanpalvelus perustuu erottamattomasti Kirkon ''lähetykselliseen tehtävään ja toimintaan'' maailmassa. Jumalanpalvelus tekee ihmisten eläm...

2010-08-10T10:11:01Z

Ak: Uusi sivu: Ortodoksinen jumalanpalvelus perustuu erottamattomasti Kirkon ''lähetykselliseen tehtävään ja toimintaan'' maailmassa. Jumalanpalvelus tekee ihmisten eläm...

Näytä muutokset